BLOGINI ON MUUTTANUT

Samalla vaalisivustoni on avannut, tervetuloa osoitteeseen: dankoivulaakso.fi

Katsastusfirmassa tehdään töitä palkatta ruokatunnilla

Suurlakko Tampereella 1905. Kuva: Wikipedia

Vasemmistonuorten Ilmianna pomosi -kampanja jatkaa työelämän epäkohdista tiedottamista. Olemme julkaisseet päivittäin uuden tapauksen kampanjan internetsivuilla sekä facebookissa.

Ensimmäinen askel työehtojen parantamisessa on epäkohtien nimeäminen. Viimeisen kahden viikon aikana Vasemmistonuoret on nostanut esiin ongelmia palkanmaksuun, työvuoroihin sekä työntekijän seksuaaliseen ahdistelun liittyen.

Mainio esimerkki nykyisestä työnantajien hyysäyksestä on, että polkuhintapalkkaa maksavat työnantajat voivat sovittaa rikkeensä päiväsakoilla, vaikka vastaavasta veropetoksesta seuraisi parin vuoden vankilareissu. Tällainen yhteiskunnan vastainen toiminta on saatava loppumaan.

Alla oleva uutinen koskee K1 Katsastajat Oy:ssä esiintyneitä ongelmia. Ketjun työntekijät ovat kertoneet samanlaisista ongelmista eri puolilta Suomea ja Toimihenkilöunionin mukaan epäkohtia on esiintynyt aikaisemminkin kyseisen yrityksen kohdalla.

Ilmianna pomosi -kampanja kehottaa kaikkia työpakoillaan ongelmia kohdanneita ottamaan yhteyttä verkkosivujen välityksellä tai sähköpostitse. Tietoja kerätään 29.9. - 29.10. välisenä aikana.

Taustaa kampanjasta

Ilmianna pomosi -kampanja keräsi vuoden 2009 aikana yli 250 perusteellista kertomusta epäkohdista ja rikkomuksista. Tyypillistä on, että palkanmaksuongelmia kokeneet ovat usein kohdanneet myös muita ongelmia. Aineistoa on käytetty muun muassa tutkimukseen siivoojien työolosuhteista, tulevaan pro gradu -työhön sekä Radikaaleinta on arki -kirjaan.

---

Katsastusfirmassa tehdään töitä palkatta ruokatunnilla
K1 Katsastajat Oy:stä on kantautunut Ilmianna Pomosi -kampanjalle kaksi yhteydenottoa. Yrityksen omistaa maailman suurin katsastusalan toimija espanjalainen Applus-yhtiö. Suomessa K1 Katsastajat Oy:llä on lähes 50 asemaa ja se työllistää noin 300 henkeä.

Työntekijöiden mukaan ongelmia on ollut säännöllisesti venyvien työpäivien ja pitämättömien taukojen kanssa joiden avulla on pyritty myös maksamaan liian pientä palkkaa työntekijöille.

“Jokin aika sitten muutin esimieheni pyynnöstä merkittyjä työtunteja “yleisten periaatteiden mukaisiksi” ja menetin sen takia 22 tuntia. Meitä käsketään pitämään kertyneet ylityöt lyhennettyinä työpäivinä sillä vapaapäiviä on vaikea järjestää. Olen saanut kuulla että muuallakin Suomessa on samanlainen tapa eli ruokatunteja ei pidetä - eikä niistä myöskään makseta palkkaa,” kertoo eräs työntekijä.

Työntekijät kertovat myös ongelmista palkanmaksusta sairausloman ajalta:

“Vuonna 2008 jouduin kahdeksi kuukaudeksi sairaslomalle. Tämän sairasloman ajalta tehtyjä työtunteja, jotka olivat työaikapankissa haluttiin vähentää 30 tuntia. Syyksi ilmoitettiin, että työvuorolistoihin merkityt vapaat eivät muutu sairaslomapäiviksi. Lisäksi sairaslomapäivän mittana pidettiin 7,5 tuntia vaikka normaali työaikani oli 9,5 tuntia, joten näin ollen tekemäni työtunnit olisivat valuneet hukkaan. Otin yhteyttä ammattiliittoon jonka jälkeen työnantaja nöyrtyi,” eräs työntekijä kertoo.

Nimettömänä pysyvän työntekijän mukaan yrityksessä pyritään painostamaan tiettyjä henkilöitä ulos työpaikalta.

“Viime kevättalvena sain kirjallisen varoituksen. Asiakas oli ollut kanssani eri mieltä eräästä asiasta ja tehnyt minusta valituksen. Minulle lyötiin varoitus eteen kuulematta ensin minulta mitä on tapahtunut. Meidän alalla ei todellakaan voi aina miellyttää asiakasta, vaan on toimittava sääntöjen mukaan. Voisin menettää rekisteröintioikeuteni, mikäli toimisin väärin. Trafin (joka siis valvoo meitä) mukaan olin toiminut täysin oikein. Minua siis oikeasti oli alettu savustaa firmasta ulos,” hän kertoo.

Toimihenkilöunionin autoalan sopimusalavastaavan Jari-Pekka Suokkaan mukaan yrityksestä on tullut erityisen paljon yhteydenottoja vuosikymmenen alussa, mutta nyt siellä on ilmeisesti johtamiskulttuuri muuttunut jonkin verran parempaan suuntaan. “Ongelmia saattaa aiheuttaa joskus se, että esimiehet eivät itsekkään välttämättä ole hyvin perillä virallisista käytännöistä,” Suokas kertoo.

Poliisi pahoinpiteli mielenosoittajia Belgiassa

Kuva: Indymedia BXL

Suomalaisessa yhteiskunnassa käydään tällä hetkellä paljon keskustelua maahanmuutosta. Valloillaan ovat kauhistelevat uhkakuvat, rasistiset puhetavat ja yleistykset. Siirtolaisten asema työmarkkinoille hukkuu kaiken muun mölinän alle. Tilanne on nurinkurinen, siirtolaisista ollaan enemmän kiinnostuneita kuin heidän työstään hyötyvistä, rikollisen alhaisia palkkoja maksavista, työnantajista.

Luodakseni virkistävän poikkeuksen maahanmuuttokeskusteluun vihapuheelle haastattelin suomalaista siirtolaisaktivistia, joka osallistui ammattiliittojen Euroopanlaajuiseen toimintapäivään 29.9. ja No Border -rajaleiriin Brysselissä. Eurooopan 'pääkaupunkina' Bryssel myös symboloi unionin siirtolaisvastaista politiikkaa, jota No Border -leiri kyseenalaistaa. Leirille kokoontui yli 500 ihmistä eri puolelta maailmaa vaatimaan ihmisille vapaata liikkumista vastapainona pääoman ja tarvaroiden vapaalle liikkumiselle. Mielenosoituksiin osallistui moninkertainen määrä ihmisiä.

Näkyikö rajaliikehdintä Brysselin katukuvassa?

Keskiviikkona 29.9. ammattiliitot järjestivät suurmielenosoituksen Euroopan unionin talous- ja rahoitusneuvostoa Ecofinia vastaan. Monissa maissa nähtiin myös yleislakkoja. Kymmenet tuhannet ihmiset osoittivat mieltään. Poliisi kuitenkin otti kiinni yli 300 henkilöä ennaltaehkäisevästi. Poliisi käytti erittäin kovia otteita mielenosoittajia ja sivullisia kohtaan.

Ecofinin tehtäviin kuuluu muun muassa laatia ja hyväksyä Euroopan parlamentin kanssa 100 miljardin suuruinen budjetti ja käsitellä rahoitusmarkkinoita ja pääoman liikkeitä sekä taloudellisia suhteita kolmansiin maihin. Poliisin toimet ovat selvä viesti siitä, että talouden valvontaa ja hallintaa pidetään unionissa mielipiteenilmaisua ja perusoikeuksia tärkeämpänä. Vastarinta lakaistiin voimalla piiloon, jotta kaduilla ei näkyisi poliitikkojen ja virkamiesten päätöksiä kyseenalaistavia ihmisiä tai mielipiteitä.

Samana päivänä Ecofinin kanssa kokoontui myös Euroopan unionin ulkorajavalvonnasta ja jäsenvaltioiden välisestä operatiivisesta rajayhteistyöstä vastaava elin - Frontex. Ennen kokouksen alkua aktivistit sulkivat onnistuneesti Frontexin kokouspaikan.
 

Haastattelemani siirtolaisaktivisti kertoo, että "tapahtuman tarkoituksena oli sulkea ihmismuurilla kokouspaikka ja viestittää kokousvierailijoille, että toisenlainen rajapolitiikka on mahdollista, emme halua suljettua Eurooppaa ja emme hyväksy Euroopan unionin rajaturvallisuusvirasto Frontexin toimia siirtolaisia vastaan."

Poliisi otti lopulta kiinni kaikki ovien sulkemiseen osallistuneet aktivistit ja useita tapahtumaa seuranneita ohikulkijoita. Kiinnitettuja lyötiin pampuilla päähän ja nostettiin kaulasta ilmaan.

”Itse tulin kiinniotetuksi Frontex-kokouksen yhteydessä olleesta tapahtumasta. Aktivistit seisoivat rauhallisesti paikoillaan ovien edessä pitäen toisistaan kiinni ja huutaen iskulauseita Frontexin toimintaa vastaan. Kunnes poliisi saapui paikalle kymemmenien autojen ja hevosten kanssa ja rupesi yksi kerrallaan irroittamaan ihmisiä. Ihmisiä ei kehoitettu poistumaan paikalta tai minkäänlaista varoitusta ei annettu ennen väkivaltaa,” siirtolaisaktivisti jatkaa.

Yli 300 aktivistia kuljetettiin Etterbeekin kunnan poliisiasemalle selleihin. Kiinniotettuja pidettiin sellissä 12 tuntia ilman mahdollisuutta esimerkiksi vessaan. Kenellekään ei kerrottu syytä kiinniottoon ja ihmisiä valokuvattiin rekisteriin ilman, että kerrotiin syytä.

”En saanut käyttää vessaa, vaikka pyysimme sitä monta kertaa. Pissasimme tyhjiin vesipulloihin tai sellin lattialle. Vasta yli 12 tunnin jälkeen pääsin ulos sellistä. Ennen poistumista poliisi valokuvasi kaikki. Käytin oikeuttani kieltäytyä valokuvasta, koska minulle ei ollut kerrottu syytä valokuvan ottamiseen. Poliisi kuitenkin painoi minut kaulasta seinää vasten ja kiskoi pääni ylös väkivaltaisesti hiuksita repien, kuten tehtiin suurelle osalle kiinniotetuista”, suomalaisaktivisti kertoo.

Seuraavan päivän mielenilmaukset peruttiin kiinniottojen takia. Poliisi kuitenkin syyllistyi ylivaltaan myös silloin, Ihmisiä kiinniotettiin kadulta ilman syytä, vaikka he vain poistuivat leiristä kauppaan tai käyttämään läheisen uimahallin suihkuja.Perjantaina oli tarkoituksena järjestää vielä yksi mielenosoitus se ei koskaan onnistunut koska poliisi otti ennaltaehkäisevästi kiinni sekä mielenosoituksen järjestäjät, että sadoittain ihmisiä, jotka vain sattuivat oleskelmaan aseman läheisyydessä.

”Poliisi otti muun muassa kiinni asema-aukiolla seisseen lukioluokan, jonka tarkoituksena ei edes ollut osallistua mielenosoitukseen. Tämä kuvaa mielestäni osuvasti poliisin mielivaltaa ja turhaa voimaa”, suomalaisaktivisti hymähtää mutta jatkaa vakavana.”Kaksi naista otettiin kiinni kadulta ja poliisiasemalla heidät pakotettiin riisumaan itsensä alasti kuulusteluissa. Heitä painostettiin seksuaalisen väkivallan uhkalla. Joidenkin henkillölllisyystodistukset hävitetettiin poliisin toimesta, osaa henkilökohtaisesta omaisuudesta ei annettu takaisin, ja kaikki tämä siksi, että ihmiset vain kävelivät kadulla," suomalaisaktivisti kauhistelee.

Myös Red Pepper -lehden entinen toimittajaa kertoo, että poliisi pahoinpiteli häntä ja uhkasi häntä ja toista kiinniotettua uhkailtiin seksuaalisella väkivallalla. Nykyään professorina työskentelevä Marianne Maeckelbergh otettiin kiinni hänen valokuvatessaan poliisiväkivaltaa.

Brysselin tapahtumat osoittavat taas kerran, että raha menee ihmisten perusoikeuksien edelle. Pääoman liikkuvuus ja voittojen tavoittelu ihmisten vapauden kustannuksella katsotaan tärkeämmäksi, kuin yksittäisen ihmisen mahdollisuus parempaan elämään ja toimeentuloon uudessa kotimaassa. 

"Demokratia näyttäytyi Brysselissä vapaudenriistona, ihmisoikeudet pamputuksena ja mustelmina ja inhimillisiä arvoja edistetään joka puolella Eurooppaa laittamalla paperittomat ihmiset vankilankaltaisiin olosuhteisiin ja lähettämällä heidät takaisin olosuhteisiin, josta he ovat jo paenneet," siirtolaisaktivisti lopettaa uhkuen silti taistelutahtoa myös tulevaisuudessa.

Kovempaa meteliä

Kolumnini Kansan Uutisissa 8.10.

Kaikki puhuvat kilpaa kuin nousuhumalassa konsanaan, puheiden sekavuuskin sopii kuvaan. Niitä perutaan ja muunnellaan, lupaillaan liikoja ja vääristellään. Kyse on tietenkin jo kiihtyvästä vaalikamppailusta.

Olen toistuvasti todennut, että emme voi antaa vaalien muodostua pelkäksi arvokeskusteluksi. Tämä on vasemmistolle erityisen tärkeää kun muut keskisuuret puolueet, vihreät ja perussuomalaiset ovat päättäneet puhua pelkästään arvoista. Viime viikkoina arvoliberalismia politiikan ainoana lähtökohtana on kritisoitu myös muiden tovereiden blogeissa, hyvä niin!

Arvokeskustelu liittyy suurelta osin siirtolaiskeskusteluun. Hiljattain ilmestynyt Jussi Förbomin pamfletti osoittaa, että vihamielinen suhtautuminen maahanmuuttoon on ollut mainstreamia eduskunnassa jo pitkään. Tämän ei tietenkään pitäisi yllättää ketään, onhan aina kaksi kolmesta suuresta vastuussa tämän maan politiikasta. Myös siirtolaisuuden osalta. Maahanmuuttokriittisten puolueiden nousu onkin nähtävä lähinnä konservatiivien sisäisenä siirtymänä, tai demareiden ”järkevänä rasismina”, kuten Slavoj Zizek asian ilmaisee.

Konservatiivien sisäinen siirtymä ei kuitenkaan ota huomioon koko vasemmiston laskevaa kannatusta tai äänestäjien siirtymää pois vasemmistosta. Yksi syy on demareiden siirtymä kohti keskustaa. Toinen on meidän oman linjan hakeminen, olemme aivan liian varovaisia tilanteessa, jossa gallup-kannatuksemme laskee kuin lehmän häntä.

Tavoiteohjelmamme on täynnä erittäin hyviä linjauksia, ne vaan eivät yksin riitä. Mielipiteillämme ei ole mitään merkitystä jos emme pysty saamaan kannatusta, muuttamaan politiikan suuntaa ja käyttämään valtaa. Syitä voi olla kolme, ihmiset eivät samaistu siihen mistä puhumme, linjamme ei ole tarpeeksi selkeä tai sanomaamme ei kuulla. Viimeiseen on helppo tarttua, siihen auttaa kovempi meteli ja selkeämpi vastakkainasettelu. Sama logiikka, joka toimii vihreillä ja perussuomalaisilla mutta tavoiteohjelmamme keskeisillä vaatimuksilla kapitalisteja vastaan. Selkeä vastakkainasettelu myös loisi linjaamme.

Hyvä esimerkki selkeästä viestinnästä on Vasemmistonuorten Ilmianna pomosi -kampanja, joka saa erittäin isoa mediahuomiota. Tämä johtuu siitä, että kampanja sekä kiteyttää ihmisten arkikokemuksen; meitä kyykytetään. Samalla kampanja tarjoaa henkireikää, ja muiden kokemuksia, joihin voi samaistua.

Politiikkamme tarvitsee selkeän linjan määrittelyn, joka aukeaa myös ulospäin ja uppoaa mediassa. Tämä on vaalien suhteen puoluevaltuuston haasteellinen tehtävä. Meidän on myös määritettävä vähimmäisvaatimuksia seuraavaan hallitukseen osallistumiselle sekä strategia miten pääsemme vallankahvaan yhdessä demareiden ja vihreiden kanssa vuonna 2015. Muuten vaalien jälkeen seuraa paha uskonmenetys tai vähintään paha vaalikrapula. Taas..!

Me olemme miljoonan marginaali

Ensi tiistaina 12.10. julkaistaan uusi Into-kirjamme, Radikaaleinta on arki. Minulla on ollut ilo kirjoittaa pamflettia yhdessä Tero Toivasen, Anna Kontulan, Jukka Peltokosken ja Miika Saukkosen kanssa.

Tässä on maistiaisia kirjan johdannosta!

 Kuva: Karstein Volle

Me olemme miljoonan marginaali

Työ ei enää rakenna yhteistä hyvinvointia. Hyvä arki ei tarkoita jatkuvaa tehostamista, loputonta kilpailua eikä ikuista epävarmuutta. Tarvitsemme vaihtoehdon kasvupakon, tuloerojen, kasvavan eriarvoisuuden sekä ahdistavan palkkatyön riivaamalle yhteiskunnalle.

Kaikesta erilaisuudestaan huolimatta ihmisillä on paljon yhteistä. Perustarpeemme ovat pitkälti samat: terveys, ihmissuhteet, toimeentulo, itsensä kehittäminen.

Vaikka useat tutkimukset osoittavat, että tietyn vaiheen jälkeen materiaalisen elintason ja onnellisuuden yhteys katkeaa, hyvinvointi mielletään Suomessa edelleen talouskasvun asiaksi. Merkittävä osa ihmisille tärkeistä asioista ei kuitenkaan taivu talouden mittareihin. Kasvun myötä syntynyt kulutuskulttuuri saattaa jopa laskea hyvinvointia. (Kajanoja 2005.)

[...]

Päätöksentekijät rakastavat bruttokansantuotetta, koska sitä on helppo mitata ja se hyödyttää elinkeinoelämää. Hitot siitä, että me mittaamme aivan vääriä asioita ja teemme ihmisten onnen ja jopa olemassaolon kannalta vääriä päätöksiä. Monet bruttokansantuotetta ruokkivat ilmiöt ovat yleisen hyvinvoinnin vastaisia – aseteollisuus, rikollisuuden kustannukset, terveyspalveluiden yksityistäminen. Talouskasvun hyödyn kerää yksityinen sektori, mutta siitä koituva lasku jää julkisen puolen ja tavallisten ihmisten maksettavaksi.

Bruttokansantuotteen näkökulmasta työksi määritellään vain ansiotyö tai yrittäjyys. Kuitenkin suuri osa ihmisten hyvinvointinsa eteen tekemästä työstä on palkatonta. Osallistumme anopin puutarhatalkoisiin, toimimme järjestöissä, kirjoitamme yhdessä wikipediaa, teemme pikkuaskareita ilman verokorttia ja huolehdimme perheestämme. Suuri osa työstä on monimuotoista tekemistä, jolla on itsetarkoituksellinen merkitys.

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan esimerkiksi kotitalouksissa tehdyn “tuottamattoman” työn laskennallinen arvo oli vuonna 2006 65,6 miljardia euroa – reilusti yli kolmannes virallisesta bruttokansantuotteesta. Eikä siihen ole laskettu läheskään kaikkea mitä ihmiset tekevät byrokraattien tilinpidolta näkymättömissä. (Varjonen & Aalto 2010.)

[...]

Aiemmin jokainen sukupolvi syntyi yhä vauraampaan yhteiskuntaan. Jokseenkin joka vuosi työväki voitti yhä uusia parannuksia sosiaaliturvaan, koulutusjärjestelmään ja muihin julkisiin palveluihin. Työehdot paranivat ja palkkataso nousi. 1900-luvun alun kaltaista mullistavaa leikkausta työaikoihin ei enää kyetty saavuttamaan, mutta vielä 1960- ja 1970 -luvuilla työaikaa saatiin lyhennettyä lomapäivien ja viikkotyöajan muodossa.

Työn hedelmät eivät silti putoilleet koriin kuin K-Kaupan bonuspallerot. Hyvinvointi ulosmitattiin kapitalistin pussista. Siinä mielessä voidaan sanoa, ettei tätä maata ole työllä rakennettu – vaan lakoilla, työstä kieltäytymällä.

1980-lukua leimasi kulutusyhteiskunnan kepeä hurmos. Sittemmin olemmekin todistaneet lähinnä hyvinvoinnin rapauttamista. Erityisesti 1990-luvun laman jälkeen mikään ei ole ollut ennallaan. Lopullinen niitti tuli 2000-luvulla, jolloin aikuistuivat ensimmäiset lama-Suomeen kasvaneet sukupolvet – uuden laman jo kolkutellessa kollektiivista tajuntaa. Uuden sukupolven maailmankuva poikkeaa merkittävästi edellisistä.

[...]

Kun rapautuvan hyvinvoinnin päälle lisätään kiireellisimmät finanssikriisi sekä ekologiset kriisit kuten öljykriisi, ilmastokriisi, ruokakriisi tai vesikriisi, niin jo on kumma, ellei tilanne ala mietityttämään. Varallisuuden ja pääoman kasautumisen vastakohtana turvattomuus ja valtion velka lisääntyvät.

Yhteiskunta ei voi kaataa ihmisiin onnellisuutta, mutta se voi pyrkiä luomaan ympäristön, jossa onnellisen elämän rakentaminen on mahdollista. Toisaalta yhteiskunta voi myös toimia tavalla, jossa ihmisille luonteenomainen onnen tavoittelu on vain pienen eliitin saavutettavissa.

[...]

Nykyisellään downshiftauksessa on kysymys lähinnä etuoikeudesta. Vain turvatussa sosiaalisessa ja taloudellisessa asemassa olevat ihmiset uskaltavat hypätä pois oravanpyörästä ja ”keskittyä vihdoin oikeisiin asioihin”. Meillä muilla ei siihen ole varaa. Ja vaikka olisi, yhteiskunnassa on lisääntyvä määrä mekanismeja, joilla karkuri voidaan piiskata takaisin valjaisiin.

Me vaadimme koko yhteiskunnan downshiftaamista sekä mahdollisuutta hyvään arkeen ja mielekkääseen tekemiseen. Me olemme miljoonan marginaali, joka on tipahtanut perinteisen palkkatyöyhteiskunnan kelkasta, muttei välttämättä haikaile sinne takaisinkaan.

Tässä pamfletissa hahmottelemme vaihtoehtoa kasvupakon, tuloerojen, kasvavan eriarvoisuuden sekä ahdistavan palkkatyön riivaamalle yhteiskunnalle. Keskustelemme prekaarista työstä, jolla tarkoitamme perinteisestä vakaan palkkatyöuran mallista poikkeavia toimeentulon muotoja. Osoitamme, miten marginaaliseksi leimattu ilmiö onkin valtavirtaa. Tarkastelemme mikroyrittäjyyttä uuden työn mallina. Puramme käsityksen epäpoliittisesta koulutusjärjestelmästä ja pohdimme, miten heikentyvä sosiaaliturva ja kasvavat tuloerot voidaan jättää historiaan.

Ihmisten onnen ehdot ovat lopulta arkisia asioita: saada elää rauhassa ja lähipiirinsä arvostamana, terveenä ja ilman jatkuvaa huolta toimeentulosta. Saada aikaa olla läheistensä kanssa ja puuhata omia juttujaan. Tehdä työtä, jossa kokee kehittyvänsä ja olevansa hyödyksi. Tämä kaikki on vakavasti uhattuna, vieläpä aikana, jona Suomi on rikkaampi kuin koskaan. Siksi väitämme, että pohjimmiltaan radikaaleinta on vaatimus hyvästä, leppoisasta arjesta.

— — —

Katso myös seuraavat linkit:

Arjen radikaalit -blogi: http://arjenradikaalit.wordpress.com/

Kirjan fanisivu FB:ssä: http://www.facebook.com/radikaaleintaonarki

Into Kustannuksen esittely: http://www.intokustannus.fi/kirja/radikaaleinta_on_arki/

Työpaikoille luotava vastarinnan kulttuuria

ilmiannapomosi.net

Vasemmistonuoret avasi uudestaan ilmiannapomosi.net verkkosivuston ja kiersi työpaikoilla puhumassa urheiluliikkeiden työntekijöiden kanssa Helsingin keskustassa. Kampanja sai erittäin positiivisen vastaanoton työntekijöiltä mikä osoittaa sen tärkeyden. Kampanja on huomioitu  hyvin myös tiedotusvälineissä.

Helsingin Sanomat: Vasemmistonuoret käynnistivät taas Ilmianna pomosi -kampanjan
Vihreä Lanka: Vasemmistonuoret kannustavat duunareita ilmiantamaan pomonsa
Uusi Suomi: Työntekijän väite: ”Minua tarkkailtiin valvontakamerasta – sain varoituksen”
Kansan Uutiset: Työpaikoille luotava vastarinnan kulttuuria
Iltalehti: Painajaismainen pomo
MTV3: Työpaikan ongelmista ei uskalleta kertoa - ei edes lopettamisen jälkeen

Arvo vai intressipuolue?

Kirjoitukseni Liberossa 2/2010

Lähes kaikki puolueet ovat julistaneet tekevänsä arvopolitiikkaa. Elokuun lopulla myös Perussuomalaiset liittyivät omalla konservatismillaan tähän kolmen suuren ja Vihreiden kuoroon. 

On tärkeää, että Suomessa on yksi puolue, joka on rehellisesti jotain muuta, eli kannattajiensa ja viiteryhmiensä intressipuolue. Puolue, jonka kautta sen kannattajien arjen kamppailut oikeuksista ja toimeentulosta kanavoituvat suuremmaksi kokonaisuudeksi, muutosvoimaksi. Tähän tarvitaan Vasemmistoa. 

Vasemmisto kannattaa ainoana puolueena sosiaaliturvan reipasta parantamista ja työmarkkina-aseman parantamista, niin opiskelijoiden, pätkätyöntekijöiden, itseään työllistävien kuin kaikkien muidenkin työllään itsensä elättävien kohdalla. 

Arjen kamppailulla ei ole mitään tekemistä arvojen kanssa vaan työ-, opiskelu ja elinolosuhteiden parantamisella, oikeuksien, vapaa-ajan ja ihmisten autonomian lisäämisellä sekä pääoman komennon lopettamisella. Arvopuheet peittävät usein alleen tuotantosuhteista syntyvät yhteiskunnalliset ristiriidat ja pelaavat suoraan konservatiivisten populistien sekä samanaikaisesti sekä liberaalia että konservatiivista korttia pelaavan Kokoomuksen pussiin. 

Kokoomus on samaan aikaan maahanmuuttovastainen ja liberaalin monikulttuurin ihannoija ja kannattaa sekä vastustaa samanaikaisesti sukupuolineutraalia avioliittolakia. Kaksien korttien taktiikka vahvistaa oikeistoa, joka kahmii suurpääomalle minkä kerkiää. 

Populismi ei myöskään ole ratkaisu. Eduskunnassa Perussuomalaiset peesaavat Vasemmiston kantoja, eivätkä he Soinin kovista ja runollisista puheista huolimatta tarjoa mitään omaa. Suomessa on menneen vuoden aikana väläytelty lakko-oikeuden rajoittamista, päätetty kiristää opiskelijoiden suoritusvaatimuksia, ”yksityistetty” yliopistoja ja kavennettu sähköisiä oikeuksia. Viimeisimpänä kontrolliyhteiskunnan voittona on nähtävä sisäministeri Holmlundin käynnistämä selvitys kaikkien kansalaisten sormenjälkien siirtämisen poliisin käyttöön. 

Kaventuneiden vapauksien lisäksi tuloerot ovat karanneet käsistä. Kontrollipolitiikan Kokoomus myös köyhdyttää kaikkia paitsi Etelärantaa. Vuosina 1995-2008 palkkatulot kasvoivat noin 38% osinkotulojen kasvaessa 425% ja tulonsiirtojen jäädessä pakkasen puolelle. Kokonaisuudessaan tulonjako on siis kääntynyt pääoman eduksi suhteessa palkkoihin samalla kuin sosiaaliturvaa on murennettu ja veropohjaa kavennettu. Tarvitaan suunnanmuutosta. 

Kurjistava politiikka on muutettava uusjaon politiikaksi perustulolla sekä nostamalla kokonaisveroastetta, lopettamalla ylempiä tuloluokkia suosivat verovähennysoikeudet ja kiristämällä veroprogressiota. Tasaista tulonjakoa, perustuloa ja lisää oikeuksia tavoitellessamme myös palkkataistelu on avainasemassa. 

Palkkojen vaatiminen ei ole ahneutta, vaan työstä syntyvän arvonlisäyksen jakamista työn tekijöille. Vasemmistolla on kaikki edellytykset voittaa vaalit, työn lisäksi se vaatii kuitenkin yhteiskunnallista analyysia. Sitä on nyt tuotettava omista tavoitteistamme, arvopolitiikasta ja kaikista muista puolueista.