25 syyskuuta 2005

Kanyama

Huomasin äsken että kuvaukseni oleskelupaikastani ovat olleet aika heikkoja. Tehdään parannus. Asun siis Kanyamassa, yhdessä Lusakan suurimmassa compoundissa, eli asuinalueella. Alue on erittäin köyhää, mutta paikka on rauhallinen ja järjestyshäiriötön. Saan silti aika paljon respectiä katukauppiailta ja muilta hengailijoilta kun vastaan kysymykseen “missä asut?”. Viimeksi kuulin tällaista: “Ai sinä, miksi sinun kaltainen “nice and clean gentleman” asuu siellä. Siellähän on likaista”. Tämä siis tyypiltä joka itse asui vastaavassa, mutta pienemmässä compoundissa. Minun lisäkseni Kanyamassa asustaa noin 250 000 muuta. Paikka on oikein mukava, ja itse asun paikalliseen tasoon nähden erittäin hyvin. Talo on aidattu, joka täällä tarkoittaa että sillä on jonkin sortin statusta. Kanyamassa ei ole viemäröintiä ja vesi haetaan vesipisteiltä. Meillä on onneksi sellainenkin pihassa (tähän piti tulla kuva vesipisteeltä, mutta kamerastani loppui paristot). Toistaiseksi ärsyttävinta on ollut sähkökatkojen runsas lukumäärä. Alue näyttää aika pitkälle toissa viestissäni olevan kuvan kaltaiselta. Aamuisin ja iltapäivisin tiet ovat täynnä lapsia pelaamassa jalkapalloa. Pallot on yleensä tehty muovijätteestä, vain harvoin näkee “oikeita palloja”. Parturikampaamoja on kaikkialla, ja tienreunalla myydään popcornia, vesipusseja, vihanneksia ja kuivattua pikkukalaa, kapentaa. Viihdyn mainiosti.

Kapentan syöminen oli minulle kova pala, mutta tahdoin yrittää kun minulle tarjottiin lounas. Monet väittävät kalan maistuvan muikulta, itse en syö sitäkään. Selvisin onneksi runsaalla Nshimalla, suolalla ja nielaisemalla kalat pureskelematta.

Ohjelmani on kehittynyt hieman. Mitään isompaa projektia emme ole vielä keksineet, mutta vedän ihmisoikeuskasvatus-oppitunteja, opetan erityiskoulussa englantia ja matematiikka, opetan koulun henkilökunnalle Excelin käyttöä, kirjoitan webbisivuja koululle ja autan Business counseloria suunnittelemaan (lasken lähinnä) liikeideoita jolla koulu voisi rahoittaa toimintaansa.

Maanantaisin olen koulun toisella campuksella, sillä joka on oikeasti Kanyamassa, toinen suurempi keskus on naapurin Chibolyan puolella. Alueella on puuseppien työtila, ompelun ja vaatesuunnittelun luokkahuoneet, pieni toimisto, Punaisen ristin (joka tekee yhteistyötä UNHCR:n, eli YK:n pakolaisjärjestön, kanssa Kanyamaan pakolaisten hyväksi) toimisto ja eri tavalla rajoitteisten oppilaiden koulu. Samassa luokassa opetetaan kuulovammaisia, liikuntarajoitteisia, kosmeettisia haittoja omaavia ja kehitysvammaisia lapsia jotka yllämainituista syistä eivät voi käydä normaalia koulua. Kosmeettisella haitalla tarkoitan yhtä tyttöä jolle on tehty lukuisia ihonsiirtoja kasvoihin, häntä kiusattaisin kuulemma tavallisessa koulussa niin paljon että hän joutuu opiskelemaan täällä. Ahdistavaa. Kuulovammaisten osalta muutoksia on onneksi tapahtumassa. Heti kun heitä on 10 nykyisen 7 sijaan, kuurojen keskus aloittaa opetuksen viittomakielellä.

Jep sitten mukavampiin asioihin, menin perjantaina pomoni (jonka luona siis asun) ja yhden koulun hallituksen jäsenen kanssa KEPAlle saunomaan. Oikein rentouttavaa ja tulipahan puhdas olo, joka oli erittäin tervetullutta kun peseytyminen on välillä vähän hankalaa pienessä ammeessa. Pomoni on ollut kova saunan ystävä, järjestön edellisen vapaaehtoisen tutustettua hänet siihen. Edellinen ilta ja koko perjantaipäivä meni pomon hehkuttaessa: “today/tomorrow we go to SAUNAAAA”.

Eilen lauantaina olin katselemassa Lusakan yöelämää ensimmäistä kertaa. Yökerhossa oli ällöttävän kuumaa, musiikki oli liian kovalla, lattia tärisi tanssista ja tyhjenneyssä uimaltaassa oli vaahtobileet. Olosuhteista huolimatta ilta oli oikein mukava.

Sain kutsun häihin ensi sunnuntaiksi, jännittävää. Minua on tosin varoitettu että siellä tanssitaan paljon. Pitää varmaan pyytää perheeni tyttäriä opettamaan minua etukäteen etten ole ihan pihalla. Tämä tarkoittaa myös että seuraava päiväkirjamerkintä ilmestyy jonain toisena päivänä kuin sunnuntaina.

Se tältä erää, täällä tapahtuu niin paljon kaikkea että voisin istua tässä iltaan asti, mutta nyt ei jaksa joten jatkan toiste.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mukava lukea kuulumisiasi. Laitan s-postia kunhan jaksan. Mutta nyt lähden pitkäksi viikonlopuksi Prahaan...

T. Ihka ensimmäisillä Tupperware!!! kutsuillaan käynyt ja konsulentin uraa vakavasti harkitseva Riksu

Ellu D. kirjoitti...

Moikka Dani!
Tosi magee lukea sun juttuja näillä sivuilla!! Oon ihan kade sun mahtavalle kokemukselle, kaikkea parasta ja ota kaikki mahdollinen irti!!! Ja yritä jaksaa muistaa meitä kylmässä värjötteleviä aurinkoisilla..tai edes vain kirjoituksillasi!!

Anonyymi kirjoitti...

moi mecki!!!vad är din msn? om du har en...grattis på födisen!!!!!!!!! ha de kiva där!!!h.emmy

Anonyymi kirjoitti...

tjena! va ska man nu sejja?!


h.Bibi

Anonyymi kirjoitti...

Moi Dan,

meininki Kanyamassa kuulostaa mahtavalta. Oon kateellinen mutta positiivisella tavalla. Polttelis paljon saada jostain pari tonnia et pääsis pyörähtää Lusakaan, mutta ei oo realistista tällä hetkellä. Työttömänä Tampereella, tänään Dog's Homeen jne.
Ei kai siinä, terkkuja kaikille.

Treo KYPT