31 lokakuuta 2005

Kuulumisia

Kuvassa Kanyama Art Centerin vetäjä Albert Kata ja hänen ystäviään.

Aloitetaan vaikka valittelemalla viisumista. Asian suhteen ei ole tapahtunut mitään uutta, mutta loppuviikosta joudun taas asioimaan ikävien virkailijoiden kanssa. Olisipa kaikkein kiukkuisin sairaslomalla tai jotain, niin saisin hyvällä lykyllä jutella baarissa tapaamieni byrokraattien kanssa. Onneksi pakomatka Malawiin on aina olemassa vaihtoehtona.

Ongelma piilee siis siinä että hain vierailulupaa enkä oleskelulupaa, koska muuten olisi ollut riskinä että joudun maksamaan ylimääräiset 500,000, eli nykyisellä voimistuneella kurssilla noin 100 euroa. Perusteluni olivat kyllä hyviä, sillä joulukuun 9. päivä - tammikuun 9. päivää välisenä aikana vietän lomaa. Ihanaa pääseen kunnolla turistiksi. Tarkoitus on reissata South Luangwan luonnonpuistoon, josta suunnistan itärajan yli Malawiin jonka kautta menen Tansaniaan joulunviettoon. Toivottavasti ehdin myös Sansibarille, vanhaan orjakaupan keskukseen, nykyiselle paratiisisaarelle.

Tuttuun suosikkiaiheeseen. Viime kerralla kun olin matkalla pois viisumivirkailijoiden luota, törmäsin ensimmäiseen tappeluun minibussissa. Eräs mies hermostui maksettuaan mielestään liikaa (eli saman verran kuin muutkin) omasta ja vaimonsa matkasta. Rahastajan otettua muutaman iskun ja sormen silmäänsä matkustaja rauhoittui ja pääsimme matkaan. Parinkymmenen minuutin viiveen ja ikävän tilanteen olisi voinut välttää antamalla vihaiselle matkustajalle “ylimääräiset” vaihtorahat eli 400K, noin 8 eurosenttiä. Päätin kuitenkin olla sekaantumatta asiaan ja odottaa kiltisti. Ongelma lähti ilmeisesti siitä että kiinteistä taksoista saa yleensä alennusta matkalla keskustaan päin, ja tällä kertaa ei saannutkaan.

Toinen minibussitarina jonka voisin tässä mainita, liittyy iltaruhkaan, eli kotiani kohti mennessä noin klo 18-19 väliseen aikaan. Jotkut ovelat kuljettajat odottavat City Marketin bussiasemaan edessä sen sijaan että noudattaisivat järjestelmää jossa Kanyamasta (ja muualta) Marketille saapuvat kiertävät Marketin sisältä matkakohteidensa mukaiset pysähtymispaikat. Niin myös tällä kertaa, ainut ongelma oli ettei kovassa ruuhkassa päässytkään kääntymään suoraan vilkkaan tien yli. Neuvoksi siis lätheä ajamaan torin läpi, vastaan tulevia autoja päin. Kahden törmäyksen ja noin tunnin päästä pääsin pysäkilleni jonne normaalisti pääsee noin 5-10 minuutin matkan ja saman pituisen odottelun jälkeen.

Laitatin viime viikolla langasta tehdyt hiustenpidennykset päähäni. Ajattelin leikata hiukseni ja kyselin kaverilta viereisen parturin hintaa. Kaveri oli kuitenkin kovasti sitä mieltä että letitys olisi hauska operaatio. Itse en uskonut sen olevan mahdollista lyhyisiin hiuksiini, mutta annoin tietenkin kaverilleni mahdollisuuden todistaa ideansa mahdolliseksi. Hotelli- ja ravintola-alan opiskelijat letittivätkin sitten 5-6 tuntia jonka jälkeen kampaus oli valmis. Erittäin mukavaa vaihtelua, sillä nykyään en ole Kanyamassa enää “White Man” tai “Mzungu” vaan “Jah Man” tai “Hey Rasta”.

Vietenkin itse asiassa viime viikolla aika paljon aikaa kuvassa näkyvien rastafarien kanssa. Kuulin mm. että voisin estää hiustenlähtöni hieromalla kannabista ja persikkaa tai mangoa päänahkaani. Kuulin myös monesta muusta kansanperinteistä, ja heimojen siirtymisestä nykyisille asuinalueilleen.

Itse työ sujuu omalla painollaan, joskus suurempaa työpanosta vaativana, mutta useimmiten ilman turhaa stressiä tai paineita. Viime aikoina olen jutellut oppilaiden kanssa työsuhteen solmimisesta ja työntekijän oikeuksista, uskonnosta ja kristinuskon roolista Sambian valmisteilla olevassa perustuslaissa, Sambian vankilaoloista, kuolemanrangaistuksesta (joka täällä on laissa, mutta ei panna täytäntöön nykyisen presidentin vallan aikana). Muuten aika menee edelleen rahoitushakemuksia kirjoitellessa ja henkilökunnan opastamisessa tietokoneasioihin, excel-taulukoita naputellessa ja punaisen ristin kenttätyötä seuratessa. Ensi viikolla menen kolmipäiväiseen KEPA:n koulutukseen ja sitä seuraavalla on se myös kolmipäiväinen pappien koulutus jota olen jo ehtinyt hehkuttaa. Webbiä odottelen kovasti jotta tekemäni yksinkertaiset verkkosivut saataisiin langoille.

Mainitsemastani kristinuskon asemasta perustuslaissa käydään täällä kovaa kädenvääntöä. Aiheesta on kirjoiteltu lehdissä niin kauan kun olen täällä. Uskonto on täällä niin tärkeässä asemassa että asia herättää suuria tunteita, ja eri kirkotkin ovat jakautuneet kahteen eri leiriin. Samaan aikaan kun tämä asia vie turhan paljon huomiota, nykyinen presidentti vastustaa kovasti kansasta koostuvan perustuslakivaliokunnan muodostamista. Suuri syy tähän on hänen oma roolinsa vähemmistän valitsemana presidenttinä ja pelko uudelleenvalinnasta.

Suuret uskonnolliset yhteenliittymät opiskelijajärjestöt ja monet muut kansalaisyhteiskunnan toimijat järjestävät huomenna yhteisen rukoushetken ja miekkarin kansan muodostaman valiokunnan perustamisen puolesta. Miekkarin järjestäminen on täällä ilmeisesti aika vaikeaa ja presidentti ministereineen on viimeisten viikkojen aikana tuominnut kaikki osallistujat tyhjäntoimittaja huligaaneiksi jotka rikkovat yhteiskuntarauhan eivätkä kanna korteaan kekoon Sambian kehityksen puolesta. Ajattelin mennä työkaverin kanssa katsomaan miten täällä osoitetaan mieltä, mutta katsotaan. Monet ovat suositelleet etten menisi, mutta kun tämä voisi olla mielenkiintoinen kokemus… Kaverini Andrewn tahdon kyllä mukaan, eli saman herran joka ensimmäisessä postauksessa puhui sotilaan pois häiritsemästä meitä Fallen Heroes monumentilla. Juttelen vielä illalla opiskelijoille ja katson mitä he meinaavat miekkarista ennen kuin raahaudun tarkkailuetäisyydelle.

Viime aikoina olen maistanut muutamaa mielenkiintoista uutta ruokalajia. En ollut koskaan aiemmin syönyt tuoretta mangoa, joten sitä oli korkea aika koittaa. Mazuku niminen “wild fruit” ei vakuuttanut minua yhtä hyvin kuin mango. Ehkä muutama mätä hedelmä pilasi makunystyrät. Hieman päärynän makuista, mutta ei ollenkaan makeaa. Grillatusta kassavasta pähkinöiden kanssa taas pidän paljon, josta on luontevaa jatkaa “chilillä maistettuun “kasvismakkaraan”, chikandaan joka on ehdottomasti paras makuelämykseni täällä toistaiseksi. Puntarin toisesta päästä löytyvät toukat jotka ovat, jopa nihkeämpää kuin se kuivattu kala. Kokeilin toukkia kuivattuna ja myöhemmin ensin vedessä syövytettyinä ja sitten paistettuna. Mikään ei peittänyt epämielyttävää oksennusrefleksejä hivelevää makua. Tulipahan kokeiltua kuitenkin.

Chikandaa söin suomen suurlähettiläspariskunnan järjestämillä kutsuilla, joilla oli oikein mukavaa. Oli kivaa puhua suomea kokonaisen illan ajan, vaikka se taipuukin hieman hankalasti kun ajatus kulkee englanniksi. Tämä kirjoittaminenkin on hivenen hankalaa, mutta eiköhän tästä saa selvää vaikka en jaksakaan oikolukea.

Lopetetaan yllättävällä seikalla. Myöhästyin viime viikolla kokouksesta joka oli alkanut ilmoitettuna aikana eli jo klo. 8.30. Saapuessani reilua tuntia myöhemmin kaikki muut tekivät jo lähtöä. Kaikkeen sitä törmääkin.

Nyt henkilökunnan kuukausikokoukseen.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi Danne,
Akta dej för lejonen.

H:Nicodemus

BUSEN kirjoitti...

Vem är den där äijän i mitten på bilden? Ser ut som en staty... Det har varit angenämt att följa med din utlandskorrespondens. Hoppas vi får höra mera snart.

Vi såg Thorax Jubileumsspex nu på lördagen med Zono, Pesonen, Jones, Kaippe, Jennifer, Lilli och undertecknad, hoppas jag inte missade någon :) Spexet höll sin tidigare standard och Bona fick igen omstarta n-antal gånger då han spelade en städerska på orientalexpressen.

Dan Koivulaakso kirjoitti...

L[ter bra! Korrespondense forts'tter d[ jag har tid, har igen mycket att skriva...

H;lsa alla!
mecki