21 lokakuuta 2005

Nshima

Nshiman laittoa sijaisäitini kanssa, taka-alalla yksi tyttäristä
ja edessä perheen nuorimmainen.

Nyt taidan sitten viimeinkin olla Sambialainen. Koko perheeni suureksi iloksi, osallistuin eilen illalla nshiman laittamiseen. Paksu maissipuuro ei ole täällä ainoastaan ruokalaji, vaan jotain enemmän. Kyseinen ruokalaji vaikuttaa tähän astisten havaintojeni perusteella olevan hyvinkin voimakkaasti sidoksissa ihmisten identiteettiin. Kun minä hämmensin kattilaa se oli siis minua ja perhettäni lähentävä kokemus paljon suuremmassa mittakaavassa kuin mikään toistaiseksi tapahtunut. Tapahtumasta on runsaasti kuvamateriaalia todistusaineistona tästä. Lisään ne ensi kerralla kun pääsen nettiin. Nshiman laitto oli erittäin helppoa, mutta sen paksuudesta johtuen runsaita käsilihaksia vaativaa. Yhtään useammalle hengelle tarkoitettua kattilaa en olisi jaksanut hämmentää.

Mukavasta hämmentämisestä suurta hämmenystä sisältävään oleskeluluvanhakuprosessiin. En halunnut ottaa riskiä että joutuisin maksamaan työluvasta, joten kirjoitin saatekirjeeseen, kuten myös isäntäni omaan kirjeensä että olen vierailija/turisti enkä vapaaehtoistyöntekijä. Mielivalta on kuulemma niin suurta että päätin tämän olevan paras tapa hoitaa asia. Ystäväni Teron varoitukset osoittautuivat oikeaksi ja jo haun alkuvaihe oli erittäin epämielyttävää ja runsasta juoksemista aiheuttavaa.

Yritin eilen aamulla hakea oleskelulupaa erittäin huonolla menestyksellä. Iltäpäivä menikin sitten ympäri kaupunkia juosten virallisia kopioita passeista yms etsiessä. Tänään kun menin uudestaan toimistoon, he halusivatkin sitten virallisen kopion myös isäntäni passista. Ei kun takaisin keskustaan ja taksilla sitten immigrationiin ennen klo. kahtatoista. Aamulla jonotin pankissa koska virallinen sekki on korruption vuoksi ainoa kelpavaa maksuväline. Sekkiä en voinut itse hakea kun minulla ei ole pankkitiliä, joten tarvitsin apua KEPAlta. Kiitos! Lopulta kun sain kaikki paperit kasaan, virkailija kysyi minulta, mitä sinä taas teet täällä. Onneksi hän kuitenkin otti hakemukseni vastaan ja ohjasi minut eteenpäin. Seuraavalla tiskillä minulta kysyttiinkin sitten: missä valokuvasi ovat? Mitkä kuvat? ihmettelin, jolloin sain kuulla että hakemukseen kuuluu kaksi passikuvaa. Onneksi minulla oli puolivahingossa niitä kolmekin kappaletta mukana (koko arkki miinus 1, kerrasta jolloin hain Suomen suurlähetystä henkkaria). Lopulta pääsin suosikkivirkailijani puheille joka suostui pidentämään viisumiani ja kertomaan minulle miten edetä jatkossa. Kohtalonhetki koittaa parin viikon sisällä kun menen hakemaan oleskelulupaani.

Täällä on maanantaina itsenöisyyspäivä, joten minulla on pitkä viikonloppu edessä. Huomenna saatan mennä jalkapallo-otteluun, ja sitten saunomaan KEPAlle jos ehdin. Viikon päästä lauantaina menen suurlähettilään luokse saunomaan. Muuta tulevaa: aiemmin mainitsemani HIV/AIDS -koulutus papeille on nyt vahvistettu marraskuun kolmannelle viikolle. Tapahtumaa on toki siihenkin asti joten pysykää langoilla rakkaat lukijat.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

olen pahoillani siitä immigration office-puuhasta, onhan se tosi kamalaa. olin tänään kertomassa uusille Sambiaan lähtiöille kauhutarinoita ko. instituutiosta. muuten kuulostaa vaan mahtavalta sun oleilut siellä. meitsi saa ens kuussa nshimaa kun yks ex-volu kokkaa. Sillä on myös kapentaa!
treo

Dan Koivulaakso kirjoitti...

Teoriassa kaiken pit'isi nyt olla paketissa, mutta pahaa pelk''n ett' viisumini menee umpeen ennen kuin saan uuden. J'nnitet''n.

Nauti ateriastasi!

Anonyymi kirjoitti...

ne voi lyödä siihen vähän lisäaikaa- tyyliin viikon kerrallaan -kun prosessi on kuitenkin käynnissä. mulla ainaski tehtiin niin. toivottavasti kaikki menee putkeen.
treo

Anonyymi kirjoitti...

Hej Mecki!
Här e allt bra. Tråkigt att höra att du haft så mycke svårigheter med att få visum (eller va de nu va). Skolan e bra, jag fick 9- i modda provet.:D

Dan Koivulaakso kirjoitti...

Juu, toivottavasti tekev't niin...
Nyt on jo ly;ty yksi p'iv' enemm'n kuin mit' viisumi oikeasti olisi voimassa.

Virpi :) kirjoitti...

Hi Danny!
Vielä se henki pihisee sinussakin :) Ollapa itsekin jossain lämpimässä. Palasin viikko sitten Suomeen oltuani 6 viikkoa reissussa Keski-Euroopassa häröilemässä. Noin kuukauden päästä on tarkoitus palata Saksaan, Müncheniin, kämpän- ja työnhakuun. Nimimerkki "ei kestä toista paskatalvea Suomessa"
Halipusuja ja hyviä jatkoja!