28 marraskuuta 2005

Mellakoita ja satanismia


Pitkästä aikaa taas koneen äärellä. Viime viikot ovat olleet kiireisiä ja työntäyteisiä. Koko viime viikko meni kouluttaessa Pelastusarmeijan upseereja (eli pappeja) HIV-positiivisten syrjinnästä ja lauantai KYPTin (järjestöni) hallitusta kouluttaessa. Tämä viikko onkin sitten pyhitetty raportin kirjoittamiselle, kansainvälisen AIDS-päivän ohjelmaan, yhteisöteatterille, ja tutuille jotka saapuvat Lusakaan lomailemaan.

Sadekausi antaa odottaa itseään ja aurinko paistaa, toisinsanoen kuivuus ja nälänhätä riivavat tai uhkaavat osia maasta. Vajaa kaksi viikkoa hommia ja sitten reissuun. Koulu sulkee ovensa joululoman merkeissä ja avaa vasta 9.1.2006. Silloin pitäisi siis viimeistän palata, jos budjetti vaan kestää. Alustava matkasuunnitelma on seuraavanlainen: South Luangwan luonnonpuistoon safarille (kuulemma yksi maailman parhaista), Malawiin, Malawi-järven rannalle ja sieltä Tansaniaan ja Sansibarille. Mutta mitään ei ole lukkoonlyöty joten raportoin sitten mistä ikinä löydänkään itseni.

Muuten elämä täällä on jatkuvasti yhtä ihmeellistä. Lauantaina todistin mellakoita kun vihainen väkijoukko hyokkäsi useisiin kirkkoihin joissa kuulemma harrastetaan satanismia. Yksi kirkko (täällä Kanyamassa) poltettiin ja muutamaa muuta vahingoitettiin muuten. Väki hälveni lopulta sotilaiden ammuskeltua ilmaan ja levitettyä kyynelkaasua. Mellakka sai alkunsa kun joku ulkopuolinen näki kaksi alastonta miestä maalattuina valkoisiksi, ja piti tätä osoituksena satanismista tai muusta vastaavasta epäilyttävästä rituaalista.

Viisi päivää pappien kanssa oli niin intensiivinen kokemus, että siitä pitää kirjoittaa ajan kanssa, ehkä juttu johonkin asialliseen lehteen tai jotain. Seuraavakis vaan muutama lyhyt huomio. Hirmu hyvä kokemus kokonaisuutena, mutta 3-5 aamurukousta (iltapäivä-, ilta- jne.) ennenkuin ohjelma alkoi tuntui ajoittain hieman liioitellulta. Toisaalta upseerien laulut ja tanssit olivat aivan loistavia, eikä gospel aina edes välittynyt ei-Tongankielen taitoiselle. Uskon myös että koulutuksesta oli hyötyä koska moni ei, niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin, tiennyt paljoakaan HI-viruksesta tai AIDSista (tartuntariskeistä ja -tavoista, hoidosta, tai paranemisesta). Käsittämättömältä siksi että samaiset upseerit tarjoavat m.m. perhe- ja avioliitto- sekä monen muunlaista neuvontaa ihmisille yhteisöissään. Ehkäisyyn suhtautuminen ja seksistä puhuminen olivat ensi päivinä hieman vaikeasti lähestyttäviä. Mutta jotain saimme vietyä läpi koska loppuviikosta saattoi jo kuulla vitsailua aiheista aamiaispöydässä. Loppuviikosta osallistujat puhuivat myös omatoimisesti turvaseksistä, joten ei voi muuta kuin toivoa että edes osa siitä pysyy mukana seurakunnissa. Pelastusarmeijan, kuten kaikkien muidenkin uskonnollisten ryhmien HIV/AIDS -työ perustuu ainoastaan pidättäytymisestä puhumiseen. Sambian ja koko eteläisen afrikan tartuntatiheys taas kertoo aika paljon strategian onnistumisesta.

Nyt palaan raportoimaan koulutuksesta, jotta ehdin palauttamaan sen tiistaihin mennessä ja saan muutkin hommat alta pois ennen pitkää lomaa!

14 marraskuuta 2005

Kepan koulutus

Minulle tarjoutui viime viikolla oiva mahdollisuus perehtyä järjestökenttään hieman laajemmin, kun osallistuin KEPAn järjestämään koulutukseen kansalaisjärjestöjen jatkuvuudesta. Koulutus sisälsi paljon ryhmätöitä ja keskusteluja, ja uskon oppineeni niin koulutuksen aiheista kuin paikallisten järjestöjen ajattelusta ja menettelytavoista. Tämä on ajoittain vaikeaa (muualla kuin omassa järjestössäni) jos käyn jossain muussa järjestössä vierailulla, joka ei kestä koko päivää. Hyvä esimerkki tästä on viime viikkoinen vierailuni HIV/AIDS -järjestössä. Järjestön kaikki 30 vapaaehtoista odottivat minua ja lauloivat tervetulolauluja, ja järjestön pyörittämän yhteisökoulun oppilaat lausuivat tervetulosanoja hieman kankealla englanninkielellä. Jotenkin tuntuu että tilanne ei ollut ihan järjestön arkea sillä tavalla kuin olisin toivonut sen näkeväni.

Oli mukavaa kerrankin osallistua tilaisuuten jossa ei alkurukoiltu, mutta tämä ilo minulta riistettiin jo toisena päivänä muiden osallistujen toivoessa avaus- ja lopetusrukouksia liitettäväksi ohjelmaan. Ihmisten esimerkit olivat myös hyvin raamatullisia, mikä tuntui taas kerran oudolta. Toivottavasti ihmisille ainakin sitä myötä jäi asiat mieleen. (Järjestön) visio (Nyanjaksi nichiloto eli uni) kuvattiin hunajan ja maidon luvattuna maana jonne Mooseksen piti johdattaa kansansa, ja mission Genesiksenä (eli matkana luvattuun maahan). Kerran kristinusko tuntui saavan turhankin suuren roolin koulutuksessa, yhden osallistujan kommentoidessa: mitten niin operatiivinen johto vai hallitus, Jumala johtaa meitä tiellämme. Kokonaiskuvana workshoppi oli kuitenkin erittäin onnistunut ja sen jälkeinen saunailta rentouttava. Lisäksi opin paljon uusia leikkejä joita leikimme luentojen ja harjoitusten välillä.

Tämä viikko onkin sitten kiireinen viime viikkoisen poissaolon takia. En ollut ehtinyt kahteen viikkoon käydä punaisen ristin toimistolla missä yleensä olen maanantaisin, joten vietin tänään lähes koko päivän siellä. Ahdistavien asioiden ja ajoittain murtuneiden ihmisten kanssa työskennellessä jotkut asiat ilahduttavat kovasti. Tänään ilonhetket löytyivät yhden asiakkaan suostuessa kertomaan ammatistaan ja esittelemään työvälineitään. Nykyään tiedän minkälaisella taikasauvalla kongolaiset heimoparantajat hoivaavat sairaita, ja minkälaisella veitsellä johtajalle taataan hyvät luotsauskyvyt. Poppamies lupasi ottaa yhteyttä ensi kerralla kun hän saa yhteyden henkiin päiväsaikaan jotta pääsen katsomaan rituaaleja. Olisin voinut mennä yhden aikaan yöllä tänään, mutta liikkuminen siihen aikaan ei ole kovin suotavaa joten odottelen innolla kutsua. Ihmiset tulevat parantamaan kaiken maailman sairauksia, mutta sosiaalityöntekijältä jonka kanssa kierrän kuulin, että suurin bisnes on varhaismurrosikäisten tyttöjen rintojenkasvatusrituaalit.

Olin lauantaina katsomassa suurimman jalkapallocupin finaalia, näin täyden stadionin ensimmäistä kertaa, ja tunnelma olikin huomattavasti parempi kuin aikaisemmin. Valitettavasti olin varautunut viileään päivään enkä 35 asteeseen ja aurinkoon, joten mustat farkut eivät olleet paras mahdollinen vaihtoehto. Sadekauden olisi pitänyt alkaa ajat sitten ja viime viikko ei ollut yhtä kuuma kuin aiemmin, mutta lauantain jälkeen helle on taas jatkunut ajoittain sietämättömänä. Matsin jälkein jatkoin illanviettoa toisen vapaaehtoisen ja vaihto-opiskelijan kanssa lähes aamuun asti.

07 marraskuuta 2005

Hengissä ollaan!

Kuva perustuslakidemosta

Huolimatta siitä että jotkut kaverit varoittivat minua menemästä uutta perustuslakia vaativaan demoon. Osallistujamäärää on vaikeaa arvioida, veikkaisin havaintojeni ja kuulopuheiden perusteella 6000 - 7000 henkilöä. Tapahtuma oli kaikin puolin rauhallinen, suuresta määrästä mellakkapoliiseja huolimattaa. Hieman ahdistavaa kuitenkin nähdä sotilaita rynnäkkökivääreineen yleisöjoukkojen keskellä. Mielenosoitus erosi kaikista muista tapahtumista joissa olen Sambiassa käynyt siten että se oli lähes kaksi tuntia aikataulua edellä. Loppuvaiheessa odoteltiin sitten pari tuntia että kansanedustajat joille piti luovuttaa vetoomus saapuisivat parlamenttitalolle. Mielenilmaus alkoi rukoushetkellä konferenssikeskuksessa josta väkijoukko sitten marssi läheiselle parlamenttitalolle. Mielenkiintoisinta koko tapahtumassa oli perustuslain hautaaminen arkussa joka oli koristettu kaalilla. Vihannekset symbolisoivat nykyistä presidenttiä ja hänen hallitustaan.

Toinen hieman pienempi yleisötapahtuma johon osallistuin viime viikolla oli yhteisöteatterin esitys. Olin odottanut esitykseen pääsyä jo pitkään, sillä olin kuullut niistä paljon kirjoittaessani rahoitushakemuksia muutamalle teatteriryhmälle. Tällä kertaa aiheena oli ensi vuoden vaaleihin rekisteröityminen. Esitys joka pidettiin Chipata compoundissa, Lusakan pohjoisosassa, alkoi rummutuksella jolla ihmiset lähistöltä saatiin paikalle ja jatkui tanssilla ennen varsinaisen näytelmän alkamista. Juoni oli seuraavanlainen: tyt’n isä vaatii pojan isältä lehmiä myötäjäisinä, ja nuoret yrittävät vakuutella vanhemmille että he olivat kahden vain siksi että he puhuivat äänestämisestä. Muu yleisö nauroi kovasti näytelmälle (jonka dialogia en siis ymmärtänyt), ja itse pidin tanssiesityksest’.

Toiseen kulttuuritapahtumaan. Olin lauantaina, järjestöni vuosikokouksen jälkeen katsomassa sambialaista elokuvaa. Maassa jossa ei käytännössä ole elokuvateollisuutta tämä oli harvinaista herkkua. Elokuva kertoi miehestä joka hakkasi vaimoaan ja lopulta tappoi hänet, ja sen jälkeen oli seota kun vaimon kaksoissisko tuli mukaan kuvioihin. Jos unohtaa että elokuva varmaan oli tehty tosissaan, niin se oli aivan mahtava B-elokuva, jossa ajoittain oli havaittavissa jopa splätteriin meneviä osuuksia puukkoleikkeineen.

Järjestöni vuosikokous, ei ollut kovinkaan mielenkiintoinen, sitä vastoin hieman epäonnistunut. Aikataulu oli jäljessä ja osa osallistujista halusi kommentoida kaikkea, joten hyvästä kokouksen puheenjohtajasta huolimatta yhdistyksen säännöt jäivät uusimatta ja seuraavan hallituksen tehtävälista kasvoi pitkäksi.

Sitten ilouutisiin, minulla on nyt “vierailulupa” joka oikeuttaa minut olemaan Sambiassa helmikuuhun asti. Ei siis enää asiointia maahanmuuttoviraston tyyppien kanssa. Viimeisellä kerralla kun kävin virastossa kaikki olivat mukavia minulle ja paperit järjestyivät tosi nopeasti. Samalla reissulla kävin tutustumassa Hotel Intercontinentaliin, koska maahanmuuttovirasto halusi kopion oleskeluluvastani, eikä heidän kopiokoneensa toiminut. Myöhemmin kuulin että kone oli ollut poissa toiminnasta jo kaverin käydessä toimistossa noin kuukautta aiemmin. Toimisto vaikutti muutenkin aika kivikautiselta kun tietokoneitakaan ei näkynyt.

Viime viikko on siis takana ja uusi edessä, tällä kertaa hieman erilainen kuin toistaiseksi. Keskiviikko, torstai ja perjantai menevät KEPA:n järjestämässä koulutuksessa johon osallistun parin työkaverin kanssa.

Sitten muutama mielenkiintoinen huomio viikon varrelta:

Entisen presidentin Kenneth Kaundan poika, joka on ammatiltaan lääkäri totesi tämän päivän Postissa (ainoa yksityinen sanomalehti) että nimeltä mainitsematon kolajuoma on hyväksi AIDS-potilaille.

Sama maailman suurin kolajuomayhtiö pääsi viime viikolla uutisiin logististen ongelmien vuoksi. Perustuslain, köyhyysohjelmien jne. viereen oli sijoitettu artikkeli jossa kerrottiin huolestuttavasta tilanteesta eli drinksien (täällä päin kyseisen yhtiön juomiin viittaava termi) huonosta saatavuudesta joillain syrjäseuduilla. Aika vakava ongelma.

Kaksipäiväisessä viikossa pitäisi saada paljon aikaiseksi, joten tämä tarina loppuu tähän. Ensi viikolla uudet kujeet.