07 marraskuuta 2005

Hengissä ollaan!

Kuva perustuslakidemosta

Huolimatta siitä että jotkut kaverit varoittivat minua menemästä uutta perustuslakia vaativaan demoon. Osallistujamäärää on vaikeaa arvioida, veikkaisin havaintojeni ja kuulopuheiden perusteella 6000 - 7000 henkilöä. Tapahtuma oli kaikin puolin rauhallinen, suuresta määrästä mellakkapoliiseja huolimattaa. Hieman ahdistavaa kuitenkin nähdä sotilaita rynnäkkökivääreineen yleisöjoukkojen keskellä. Mielenosoitus erosi kaikista muista tapahtumista joissa olen Sambiassa käynyt siten että se oli lähes kaksi tuntia aikataulua edellä. Loppuvaiheessa odoteltiin sitten pari tuntia että kansanedustajat joille piti luovuttaa vetoomus saapuisivat parlamenttitalolle. Mielenilmaus alkoi rukoushetkellä konferenssikeskuksessa josta väkijoukko sitten marssi läheiselle parlamenttitalolle. Mielenkiintoisinta koko tapahtumassa oli perustuslain hautaaminen arkussa joka oli koristettu kaalilla. Vihannekset symbolisoivat nykyistä presidenttiä ja hänen hallitustaan.

Toinen hieman pienempi yleisötapahtuma johon osallistuin viime viikolla oli yhteisöteatterin esitys. Olin odottanut esitykseen pääsyä jo pitkään, sillä olin kuullut niistä paljon kirjoittaessani rahoitushakemuksia muutamalle teatteriryhmälle. Tällä kertaa aiheena oli ensi vuoden vaaleihin rekisteröityminen. Esitys joka pidettiin Chipata compoundissa, Lusakan pohjoisosassa, alkoi rummutuksella jolla ihmiset lähistöltä saatiin paikalle ja jatkui tanssilla ennen varsinaisen näytelmän alkamista. Juoni oli seuraavanlainen: tyt’n isä vaatii pojan isältä lehmiä myötäjäisinä, ja nuoret yrittävät vakuutella vanhemmille että he olivat kahden vain siksi että he puhuivat äänestämisestä. Muu yleisö nauroi kovasti näytelmälle (jonka dialogia en siis ymmärtänyt), ja itse pidin tanssiesityksest’.

Toiseen kulttuuritapahtumaan. Olin lauantaina, järjestöni vuosikokouksen jälkeen katsomassa sambialaista elokuvaa. Maassa jossa ei käytännössä ole elokuvateollisuutta tämä oli harvinaista herkkua. Elokuva kertoi miehestä joka hakkasi vaimoaan ja lopulta tappoi hänet, ja sen jälkeen oli seota kun vaimon kaksoissisko tuli mukaan kuvioihin. Jos unohtaa että elokuva varmaan oli tehty tosissaan, niin se oli aivan mahtava B-elokuva, jossa ajoittain oli havaittavissa jopa splätteriin meneviä osuuksia puukkoleikkeineen.

Järjestöni vuosikokous, ei ollut kovinkaan mielenkiintoinen, sitä vastoin hieman epäonnistunut. Aikataulu oli jäljessä ja osa osallistujista halusi kommentoida kaikkea, joten hyvästä kokouksen puheenjohtajasta huolimatta yhdistyksen säännöt jäivät uusimatta ja seuraavan hallituksen tehtävälista kasvoi pitkäksi.

Sitten ilouutisiin, minulla on nyt “vierailulupa” joka oikeuttaa minut olemaan Sambiassa helmikuuhun asti. Ei siis enää asiointia maahanmuuttoviraston tyyppien kanssa. Viimeisellä kerralla kun kävin virastossa kaikki olivat mukavia minulle ja paperit järjestyivät tosi nopeasti. Samalla reissulla kävin tutustumassa Hotel Intercontinentaliin, koska maahanmuuttovirasto halusi kopion oleskeluluvastani, eikä heidän kopiokoneensa toiminut. Myöhemmin kuulin että kone oli ollut poissa toiminnasta jo kaverin käydessä toimistossa noin kuukautta aiemmin. Toimisto vaikutti muutenkin aika kivikautiselta kun tietokoneitakaan ei näkynyt.

Viime viikko on siis takana ja uusi edessä, tällä kertaa hieman erilainen kuin toistaiseksi. Keskiviikko, torstai ja perjantai menevät KEPA:n järjestämässä koulutuksessa johon osallistun parin työkaverin kanssa.

Sitten muutama mielenkiintoinen huomio viikon varrelta:

Entisen presidentin Kenneth Kaundan poika, joka on ammatiltaan lääkäri totesi tämän päivän Postissa (ainoa yksityinen sanomalehti) että nimeltä mainitsematon kolajuoma on hyväksi AIDS-potilaille.

Sama maailman suurin kolajuomayhtiö pääsi viime viikolla uutisiin logististen ongelmien vuoksi. Perustuslain, köyhyysohjelmien jne. viereen oli sijoitettu artikkeli jossa kerrottiin huolestuttavasta tilanteesta eli drinksien (täällä päin kyseisen yhtiön juomiin viittaava termi) huonosta saatavuudesta joillain syrjäseuduilla. Aika vakava ongelma.

Kaksipäiväisessä viikossa pitäisi saada paljon aikaiseksi, joten tämä tarina loppuu tähän. Ensi viikolla uudet kujeet.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

onneksi olkoon luvasta. toi elokuva kuulostaa aivan mahtavalta, pelkkä kertomasi juoni sai nauramaan tolkuttomasti.