14 marraskuuta 2005

Kepan koulutus

Minulle tarjoutui viime viikolla oiva mahdollisuus perehtyä järjestökenttään hieman laajemmin, kun osallistuin KEPAn järjestämään koulutukseen kansalaisjärjestöjen jatkuvuudesta. Koulutus sisälsi paljon ryhmätöitä ja keskusteluja, ja uskon oppineeni niin koulutuksen aiheista kuin paikallisten järjestöjen ajattelusta ja menettelytavoista. Tämä on ajoittain vaikeaa (muualla kuin omassa järjestössäni) jos käyn jossain muussa järjestössä vierailulla, joka ei kestä koko päivää. Hyvä esimerkki tästä on viime viikkoinen vierailuni HIV/AIDS -järjestössä. Järjestön kaikki 30 vapaaehtoista odottivat minua ja lauloivat tervetulolauluja, ja järjestön pyörittämän yhteisökoulun oppilaat lausuivat tervetulosanoja hieman kankealla englanninkielellä. Jotenkin tuntuu että tilanne ei ollut ihan järjestön arkea sillä tavalla kuin olisin toivonut sen näkeväni.

Oli mukavaa kerrankin osallistua tilaisuuten jossa ei alkurukoiltu, mutta tämä ilo minulta riistettiin jo toisena päivänä muiden osallistujen toivoessa avaus- ja lopetusrukouksia liitettäväksi ohjelmaan. Ihmisten esimerkit olivat myös hyvin raamatullisia, mikä tuntui taas kerran oudolta. Toivottavasti ihmisille ainakin sitä myötä jäi asiat mieleen. (Järjestön) visio (Nyanjaksi nichiloto eli uni) kuvattiin hunajan ja maidon luvattuna maana jonne Mooseksen piti johdattaa kansansa, ja mission Genesiksenä (eli matkana luvattuun maahan). Kerran kristinusko tuntui saavan turhankin suuren roolin koulutuksessa, yhden osallistujan kommentoidessa: mitten niin operatiivinen johto vai hallitus, Jumala johtaa meitä tiellämme. Kokonaiskuvana workshoppi oli kuitenkin erittäin onnistunut ja sen jälkeinen saunailta rentouttava. Lisäksi opin paljon uusia leikkejä joita leikimme luentojen ja harjoitusten välillä.

Tämä viikko onkin sitten kiireinen viime viikkoisen poissaolon takia. En ollut ehtinyt kahteen viikkoon käydä punaisen ristin toimistolla missä yleensä olen maanantaisin, joten vietin tänään lähes koko päivän siellä. Ahdistavien asioiden ja ajoittain murtuneiden ihmisten kanssa työskennellessä jotkut asiat ilahduttavat kovasti. Tänään ilonhetket löytyivät yhden asiakkaan suostuessa kertomaan ammatistaan ja esittelemään työvälineitään. Nykyään tiedän minkälaisella taikasauvalla kongolaiset heimoparantajat hoivaavat sairaita, ja minkälaisella veitsellä johtajalle taataan hyvät luotsauskyvyt. Poppamies lupasi ottaa yhteyttä ensi kerralla kun hän saa yhteyden henkiin päiväsaikaan jotta pääsen katsomaan rituaaleja. Olisin voinut mennä yhden aikaan yöllä tänään, mutta liikkuminen siihen aikaan ei ole kovin suotavaa joten odottelen innolla kutsua. Ihmiset tulevat parantamaan kaiken maailman sairauksia, mutta sosiaalityöntekijältä jonka kanssa kierrän kuulin, että suurin bisnes on varhaismurrosikäisten tyttöjen rintojenkasvatusrituaalit.

Olin lauantaina katsomassa suurimman jalkapallocupin finaalia, näin täyden stadionin ensimmäistä kertaa, ja tunnelma olikin huomattavasti parempi kuin aikaisemmin. Valitettavasti olin varautunut viileään päivään enkä 35 asteeseen ja aurinkoon, joten mustat farkut eivät olleet paras mahdollinen vaihtoehto. Sadekauden olisi pitänyt alkaa ajat sitten ja viime viikko ei ollut yhtä kuuma kuin aiemmin, mutta lauantain jälkeen helle on taas jatkunut ajoittain sietämättömänä. Matsin jälkein jatkoin illanviettoa toisen vapaaehtoisen ja vaihto-opiskelijan kanssa lähes aamuun asti.

Ei kommentteja: