28 marraskuuta 2005

Mellakoita ja satanismia


Pitkästä aikaa taas koneen äärellä. Viime viikot ovat olleet kiireisiä ja työntäyteisiä. Koko viime viikko meni kouluttaessa Pelastusarmeijan upseereja (eli pappeja) HIV-positiivisten syrjinnästä ja lauantai KYPTin (järjestöni) hallitusta kouluttaessa. Tämä viikko onkin sitten pyhitetty raportin kirjoittamiselle, kansainvälisen AIDS-päivän ohjelmaan, yhteisöteatterille, ja tutuille jotka saapuvat Lusakaan lomailemaan.

Sadekausi antaa odottaa itseään ja aurinko paistaa, toisinsanoen kuivuus ja nälänhätä riivavat tai uhkaavat osia maasta. Vajaa kaksi viikkoa hommia ja sitten reissuun. Koulu sulkee ovensa joululoman merkeissä ja avaa vasta 9.1.2006. Silloin pitäisi siis viimeistän palata, jos budjetti vaan kestää. Alustava matkasuunnitelma on seuraavanlainen: South Luangwan luonnonpuistoon safarille (kuulemma yksi maailman parhaista), Malawiin, Malawi-järven rannalle ja sieltä Tansaniaan ja Sansibarille. Mutta mitään ei ole lukkoonlyöty joten raportoin sitten mistä ikinä löydänkään itseni.

Muuten elämä täällä on jatkuvasti yhtä ihmeellistä. Lauantaina todistin mellakoita kun vihainen väkijoukko hyokkäsi useisiin kirkkoihin joissa kuulemma harrastetaan satanismia. Yksi kirkko (täällä Kanyamassa) poltettiin ja muutamaa muuta vahingoitettiin muuten. Väki hälveni lopulta sotilaiden ammuskeltua ilmaan ja levitettyä kyynelkaasua. Mellakka sai alkunsa kun joku ulkopuolinen näki kaksi alastonta miestä maalattuina valkoisiksi, ja piti tätä osoituksena satanismista tai muusta vastaavasta epäilyttävästä rituaalista.

Viisi päivää pappien kanssa oli niin intensiivinen kokemus, että siitä pitää kirjoittaa ajan kanssa, ehkä juttu johonkin asialliseen lehteen tai jotain. Seuraavakis vaan muutama lyhyt huomio. Hirmu hyvä kokemus kokonaisuutena, mutta 3-5 aamurukousta (iltapäivä-, ilta- jne.) ennenkuin ohjelma alkoi tuntui ajoittain hieman liioitellulta. Toisaalta upseerien laulut ja tanssit olivat aivan loistavia, eikä gospel aina edes välittynyt ei-Tongankielen taitoiselle. Uskon myös että koulutuksesta oli hyötyä koska moni ei, niin käsittämättömältä kuin se tuntuukin, tiennyt paljoakaan HI-viruksesta tai AIDSista (tartuntariskeistä ja -tavoista, hoidosta, tai paranemisesta). Käsittämättömältä siksi että samaiset upseerit tarjoavat m.m. perhe- ja avioliitto- sekä monen muunlaista neuvontaa ihmisille yhteisöissään. Ehkäisyyn suhtautuminen ja seksistä puhuminen olivat ensi päivinä hieman vaikeasti lähestyttäviä. Mutta jotain saimme vietyä läpi koska loppuviikosta saattoi jo kuulla vitsailua aiheista aamiaispöydässä. Loppuviikosta osallistujat puhuivat myös omatoimisesti turvaseksistä, joten ei voi muuta kuin toivoa että edes osa siitä pysyy mukana seurakunnissa. Pelastusarmeijan, kuten kaikkien muidenkin uskonnollisten ryhmien HIV/AIDS -työ perustuu ainoastaan pidättäytymisestä puhumiseen. Sambian ja koko eteläisen afrikan tartuntatiheys taas kertoo aika paljon strategian onnistumisesta.

Nyt palaan raportoimaan koulutuksesta, jotta ehdin palauttamaan sen tiistaihin mennessä ja saan muutkin hommat alta pois ennen pitkää lomaa!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi Dan!

Edelleen kiva lukea kuulumisia kaukaisista paikoista ja ihmeellisistä tapahtumista toisella mantereella.
Koska muuten laskeudutkaan takaisin Suomeen?

T: Hame-Antero

Dan Koivulaakso kirjoitti...

Heippa,

Palaan 25.1. mutta jo aamulla 26. pitaa olla tampereella luennolla.

mecki