12 joulukuuta 2005

Lomalle!








Loma on alkanut! Moni asia on varmasti jaanyt kertomatta ja jaa nytkin. Ohessa kuvia mm. studiosta, ystavista ja yhteisoteatterin esityksesta.

Nyt tien paalle, Mfuween South Luangwaan,
ehka Livingstoneen ja sitten Tazaralla Dar-Es-Salamiin. Malawi saa jaada.

01 joulukuuta 2005

Vesisadetta ja ötököitä

Sadekausi on nyt alkanut toden teolla (kuuluisi kuva 50 metriä pitkästä lätäköstä, mutta tulin tänään eri kautta töihin joten en saanut otettua kuvaa.). Kumisaappaat tai maiharit ja turha loikkiminen ovat ainoat kenkävaihtoehdot, ja oikeastaan kanootti olisi ajoittain kätevä. Oletin että ötököiden määrä lisääntyisi rajusti, mutta toistaiseksi kasvu on ollut aika vähäistä. Sitä vastoin isompia ötököitä on tullut vastaan. Huoneessani asui rotta viime viikolla, mutta nyt näyttää jo siltä että kaveri olisi kadonnut. Vielä sateesta, kun on pari päivää satanut ja ympäristö on mitä on, niin odotan mielenkiinnolla miltä viemäröimätön kotiseutuni tulee näyttämään tammi- ja helmikuun viikonmittaisten sateiden jälkeen

Viime viikko oli kiireinen ja viikonloppu täynnä ohjelmaa. Perjantaina menin aamulla tuttua vastaan bussiasemalle, sieltä Kepalle, takasin töihin HIV/AIDS -projektin avajaisiin, sieltä kavereita vastaan ja katsomaan yhteisöteatteria. Tällä kertaa näytelmä liittyi AIDS-päivään (1.12.) jonka teema oli “Keep the promise. Stop AIDS”, näytelmä käsitteli HIV-testeissä käymistä, ja elämäntapamuutoksia mikäli testitulos on positiivinen. Antiretroviraalilääkityksen saa täälläkin ilmaiseksi, jos on tarpeeksi heikossa kunnossa, joten testien ja sitä seuraavan lääkityksen avulla voidaan välttää monia turhan aikaisia kuolintapauksia. Kuten aina näytelmä alkoi yleisön keräämisellä, ympäröiviltä kujilta ja kaduilta, rumpujen ja tanssin avulla. Näimme myös poppamiesasuun pukeutuneen miehen tanssin joka säikäytti pikkulapset toden teolla. Yleisö tykkäsi kovasti esityksestä ja aurinko paistoi sateiden välillä, kaikin puolin onnistunut tapahtuma.

Loppuviikonloppu menikin Lusakan yössä musiikkia kuunnellessa ja olutta siemaillessa. Lauantaina kävin myös katsomassa dokkarin katulapsista. Lusakassa on arvioiden mukaan noin 75 000 katulasta. Suurin osa heistä on AIDS-orpoja, jotka ovat ajautuneet kadulle laajennetun perheen kutistumisen myötä. Monilla joilla vielä olisi perhettä elossa taas tulee vastaan se että sairautta ei aina tahdota perheeseen. Se että vanhemmat tai toinen heistä (AIDS-orvon määritelmä jonka kuulin eräältä lääkäriltä) kuolee AIDSiin ei tietenkään tarkoita että lapsi olisi sairas, tai edes HIV-positiivinen. HIVistä on tulossa uusi suosikkiaiheeni monesta syystä esim, siihen ei tarvitse kuolla kymmeniin vuosiin tai ollenkaan jos hoitaa itseään, kirkot ja monet muut toimijat levittävät vieläkin naurettavaa misinformaatiota ja propaganda ja positiivisten syrjintä on todella yleistä ja räikeää

Työnsarkaa siis riittää aiheen parissa jos HI-virusta ympäröivät ilmiöt ja myytit sekä AIDS meinataan saada kuriin.

Siirrytään hieman yksinkertaisempaan lääketieteelliseen pulmaan. Kävin viime viikolla myös ensimmäistä kertaa lääkärillä, minulla on jonkin sortin sieni jalassa (ring worm) johon hain voidetta. Yllätyksekseni sain puhua ruotsia lääkärin kanssa, joka kirjoitti mulle jotain myrkkyä jolla ihottumat pitäisi parantua.

Ja sitten kokonaan pois sairauksista. Huomenna olisi itsenäisyyspäivän vastaanotto suurlähettillään luona, mutta taidan passata. Olen jo kerran käynyt siellä, mikä oli oikein mukavaa, mutta puheita ja maamme lauluja en silti jaksa mennä kuuntelemaan.

Olli saapuu myös huomenna ja loppuviikko meneekin sitten juostessa ympäri Lusakaa. Heti maanantaina lähdemme tien päälle, joten voi olla että pidän hieman taukoa päiväkirjasta. Jos taas sataa paljon niin ehkä sitä tulee kirjoitettua reissatessakin.

Nyt on taas aika lopettaa ja siirtyä tyänteon pariin. Kuulemiin rakkaat lukijat!