12 joulukuuta 2006

Mielipidekirjoitukseni Aamulehteen

Tuollainen lähti äsken Aamulehteen. Lisäksi lähetän huomenna lyhennetyn version jos ei tuota julkaista.

Uutisointi
jengitappelustaAamulehden verkkosivuilla 10.12. huolestutti minua suuresti. Tekstissä todetaan: "Syylliseksi epäiltyjen joukossa on poliisin mukaan kaksi syntyperältään eteläeurooppalaista henkilöä. Heidän kanssaan samalla puolella oli kuitenkin myös suomalaisia [sic], joten varsinaisesta rotujen [sic] välisestä tappelusta ei ollut kysymys."
Mikäli kyseessä on suora sitaatti poliisilta kaipaisin sen merkitsemistä selvästi, jotta voisin tehdä selvityspyynnön mikäli virkamiehen on sopivaa tehdä ihmisten välille jaottelua "rodun" perusteella. Mikäli näin ei ole ja toimittaja on sulauttanut käsitteen tekstiin kaipaisin kovasti journalistin ohjeiden opettelua. Eteläeurooppalaisen esiintuominen kuten se olisi eri "rotu" suomalaiseen verrattuna on ehdottoman halventavaa ja näin ollen ohjeiden 26. pykälän vastaista.

Lisäksi, jos "rotujen välinen tappelu" uutistoimittajan kielessä tarkoittaa ettei tappelulla ollut rasistisia motiiveja, niin perustelu: "molemmilla puolella oli suomalaisia" ontuu silti pahasti. Eikö syntyperältään etelä-eurooppalainen voi olla suomalainen, vai mitä lauseella oikein tarkoitetaan? Ja eikö 'suomalainen' voisi osallistua tappeluun puolustaakseen "eteläeurooppalaisia"? Lisäksi se, että joku on eteläeurooppalainen on täysin epärelevanttia mikäli kyseessä ei ole rasistinen hyökkäys heidän alkuperästään johtuen. Rotukäsiteen käyttö kuten se olisi jokin pitävä jaottelu ihmisten välillä lietsoo rasismia ja on kaikin tavoin tuomittavaa.

Turun ylopiston noin kuukausi takaperin julkaiseman nuorison asennetutkimuksen jatkoksi peräänkuuluttaisin seuraavaksi joko toimittajien ja/tai poliisin asennekyselyn, riippuen siitä kumman suusta 'rotu' on tekstiin joutunut.

Vika luento ja sanomalehtien rasismista

Pitkästä aikaa blogituttaa, on ollut kovin hektinen syksy.

Olin eilen viimeisellä luennollani, gradun lisäksi uupuu enää seminaareja (jotka toivottavasti suoraan hyödyttävät) gradunkirjoittamiseen. Viimeisimmässä SixDegrees-lehdessä on lukijakysely, jossa osa kysymyksistä tulee olemaan graduaineistoani. Nyt pitäisi sitten kirjoittaa tarkempi suunnittelma miten aion tarkastella anti-rasismia teoreettisesti ja yhdistellä sitä Suomen toimintakenttään. Vastailkaapa innokkaasti kyselyyn.

Huomenna onkin Pakolaisneuvonnan hallituksen viimeinen kokous tämän vuoden puolella, ja heti perään vuosikokous. Sen jälkeen suunnistan
Oaxaca Rebelde - solidaarisuustapahtumaan ja bileisiin. Loppuviikosta lisää kokouksia, ja sitten viikonlopuksi koiravahdiksi vanhempien luo.

Loppuun kommentti rasismista. 10.12 uutisoitiin AL:n verkkosivuilla jengitappelu Hämeenkadulla:

"Syylliseksi epäiltyjen joukossa on poliisin mukaan kaksi syntyperältään eteläeurooppalaista henkilöä. Heidän kanssaan samalla puolella oli kuitenkin myös suomalaisia [sic], joten varsinaisesta rotujen [sic] välisestä tappelusta ei ollut kysymys." (http://www.aamulehti.fi/uutiset/pirkanmaa/5046.shtml)

Enpä taas oikein tiedä mitä sanoa, muuta kuin että huolestuttavaa lukea noin älytöntä tekstiä jopa Aamuporvarista. Jos unohdetaan "rotujen välinen tappelu" ja leikitään että uutistoimittaja tarkoitti ettei tappelulla ollut rasistisia motiiveja, niin perustelu: molemmilla puolella oli suomalaisia ontuu silti. Eikö syntyperältään etelä-eurooppalainen voi olla suomalainen, vai mitä lauseella oikein tarkoitetaan? Ja miksi aamulehden uutisointi lietsoo rasismia, käyttämällä rotukäsitettä kuten se olisi jokin tieteellisesti ei-paikkaansapitäväksi jaotteluksi ihmisten välillä.

Turun ylopiston noin kuukausi takaperin julkaiseman nuorison asennetutkimuksen jatkoksi peräänkuuluttaisin seuraavaksi toimittajien asennekyselyn!

23 syyskuuta 2006

Puheeni miekkarissa

Kiitokset Niinalle, Nooralle ja Markukselle kommenteista ja muokkauksista.

Puhe ennen hiljaista hetkeä maahanmuuttopolitiikan uhrien muistoksi.
Tampere 21.9.

Hienoa nähdä, että olette kaikku saapuneet paikalle muistamaan Euroopan unionin maahanmuuttopolitiikan uhreja.

Me olemme kokoontuneet tänne, koska Euroopan uninoni ei kunnioita turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten oikeuksia. Tästä kertovat tuhannet hukkumiskuolemat Välimerellä ja Atlantilla. Viestimme EU:n päättäjille, jotka kokoontuvat sisällä Tampere-talossa on selvä: MUUTTAKAA MAAHANMUUTTOPOLITIIKKAANNE JA TURVATKAA TURVAPAIKANHAKIJOIDEN JA SIIRTOLAISTEN OIKEUDET! Laittoman maahanmuuton kontrolli ei saa vaarantaa pakolaisten suojelua ja siirtolaisten oikeuksia EU:ssa.

Suomen viimeksi ollessa EU:n puheenjohtajamaa vuonna 1999, Tampereen huippukokous päätti, että yhteisen turvapaikkapolitiikan perustana tulee olla turvapaikkaoikeuden kunnioittaminen ja Geneven pakolaissopimuksen kattava ja täysimääräinen soveltaminen.

Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, EU:n alueelle on entistä vaikeampi päästä hakemaan turvaa. Maahanpääsyä on vaikeutettu ”laittoman maahanmuuton torjumisen” nimissä. Eurooppaan pyrkiviä ihmisiä hukkuu Välimerellä ja Atlantissa ja heitä ammutaan Pohjois-Afrikassa. EU:n sisällä turvapaikkaa hakevia ihmisiä pallotellaan vuosikausia maasta toiseen, ilman kunnon kuulemista ja ilman takeita turvan saamisesta. EU-maista myös käännytetään turvapaikanhakijoita maihin, joissa heitä vangitaan ja kidutetaan.

Tämä kaikki tehdään usein turvallisuuden nimissä. Turvapaikanhakijat ja siirtolaiset ovat joutuneet ylikierroksilla käyvän turvallisuuskeskustelun sijaiskärsijöiksi. Syyskuun 2001 hyökkäykset tarjosivat EU:lle uusia tekosyitä kiristää kontrollia entisestään. Ministerit ovat keskittyneet puhumaan terrorismin torjunnasta, turvallisuusuhista, turvapaikkajärjestelmän väärinkäytöstä ja sen tehottomuudesta. Kaikkein tärkein, suojelun tarjoaminen sitä tarvitseville, on unohdettu.

Terrorismista ja väärinkäytöstä puhumisen sijaan, olisikin puhuttava siitä, kuinka monet turvapaikanhakijat ovat menettäneet luottamuksensa saada Euroopan unionissa oikeudenmukaista kohtelua. Moni ohittaa turvapaikkajärjestelmän vapaaehtoisesti ja menee maan alle, koska pelkää säilöönottoa tai karkotusta maahan, jossa joutuisi vainon kohteeksi.

Suomessa yksi vaikeimmista ongelmista on ns. b-lupa. Turvapaikanhakijoille myönnetään tilapäisiä oleskelulupia, jotka epäävät monet keskeiset perusoikeudet, kuten oikeuden työntekoon ja kuntapaikkaan. Tämä merkitsee epävarmaa elämää. Eniten näitä on lupia myönnetty hyvin heikon ihmisoikeustilanteen omaavista maista kuten Somaliasta, Afganistanista ja Irakista tulleille hakijoille.

Euroopan unionin on toki ilmaissut huolensa Atlanttiin hukkuneiden turvapaikanhakijoiden ja siirtolaisten puolesta. EU:n vastaus tilanteeseen on kuitenkin jo useiden vuosien ajan ollut maahantulon estäminen eri keinoin. Nykyinen inhimillinen katastrofi on seurausta unionin omasta politiikasta.

Rajavalvonnan tehostaminen, kuljetusyhtiöiden sakottaminen heidän kuljettaessaan ihmisiä, joilla on puutteelliset matkustusasiakirjat, yhteistyö kauttakulkumaiden viranomaisten kanssa sekä ns. takaisinottosopimukset eri maiden kanssa ovat niitä keinoja, joilla turvapaikanhakijat ja siirtolaiset pyritään pitämään EU:n ulkopuolella. Uusin esimerkki on EU:n rajavalvontaviraston Kanariansaarilla sekä Italian ja Maltan rannikolla käynnistämät merialueiden tarkkailuoperaatiot.

Luettelen joitakin tragedioita johon tällainen politiikka on johtanut:

  • Lokakuun 2005 ja heinäkuun 2006 välillä ainakin 16 ihmistä on kuollut, muutama heistä ammuttu, pyrkiessään Marokosta espanjalaisiin Ceutan ja Melillan erilliskaupunkeihin. Monet ovat myös loukkaantuneet Marokon ja Espanjan viranomaisten käsissä.

  • Satoja siirtolaisia ja turvapaikanhakijoita on otettu kiinni ja karkotettu Marokosta. Useita satoja on kuljetettu autiomaahan ja jätetty kävelemään Algeriaan ilman ruokaa ja juomaa.

  • Kun Espanja ja Marokko vahvistivat Ceutan ja Melillan erilliskaupunkien rajavalvontaa, hädänalaiset ihmiset alkoivat pyrkiä Kanarian saarille. Vaarallinen venematka alkaa usein Mauritaniasta ja jopa Senegalista saakka. Espanjan viranomaiset ovat arvioineet, että pelkästään joulukuun 2005 ja maaliskuun 2006 välillä tälle matkalle hukkui 1200-1700 ihmistä.

  • Italia on palauttanut Libyaan tuhansia siirtolaisia ja turvapaikanhakijoita viimeisen kahden vuoden aikana, vaikka Libyan hallitus harjoittaa jatkuvasti siirtolaisia, turvapaikanhakijoita ja pakolaisia kohtaan vakavia ihmisoikeusloukkauksia, kuten hakkaamista, mielivaltaisia pidätyksiä ja pakkokarkotuksia.

Jotta turvapaikkainhakijoiden ja siirtolaisten oikeudet toteutuisivat EU:ssa

  • ihmisillä on oltava mahdollisuus päästä EU:n alueelle ja laillisia maahantuloväyliä on luotava, jotteivät ihmiset joutuisi turvautumaan hengenvaaralliseen merimatkaan.

  • Kaikkia EU:n alueelle pyrkiviä on kohdeltava heidän ihmisoikeuksiaan kunnioittaen. Tämä tarkoittaa mm. merihätään joutuneiden pelastamista, tiedon tarjoamista tulijoiden oikeuksista ja inhimillisiä vastaanotto-olosuhteita.

  • EU:n alueella olevien maahanmuuttajien oikeudet on turvattava riippumatta siitä, oleskelevatko he maassa laillisesti vai laittomasti. Ensiaskeleena EU:n jäsenvaltioiden on ratifioitava siirtotyöläisten oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus.

Tampere-talossa suunnitellaan ns. oikeuteen, turvallisuuteen ja vapauteen perustuvan alueen kehittämistä. Me vaadimme, että ihmisoikeudet, turva ja perusvapaudet kuuluvat kaikille - niin siirtolaisille, turvapaikanhakijoille, pakolaisille kuin unionin kansalaisillekin.

Ihmisten rajoille ampumisen on loputtava ja ihmisten säilyttämisen epäinhimillisissä olosuhteissa on loputtava. Hukkumiskuolemien on loputtava. Siksi EU:n on tarjottava turvapaikanhakijoille ja siirtolaisille laillisia maahantulokeinoja ja kunnioitettava kaikkien unionin alueelle tulevien ihmisten oikeuksia.

Ehdotan hiljaista hetkeä Euroopan maahanmuuttopolitiikan uhrien muistoksi.

[2 minuuttia hiljaisuutta]

Vielä kerran lämmin kiitos Amnestyn puolesta että olette kaikki saapuneet paikalle, ja toivottavasti viestimme kuullaan laajemminkin, erityisesti kokoushuoneissa tuolla sisällä.

EU-aksöniä

Viimeiset kolme päivää menneet erilaisten EU:n maahanmuuttopolitiikka arvostelevaan toimintaan. Väkeä olisi voinut olla enemmänkin, mutta media on noteerannut meidät hienosti. Alla toveri Kählösen lausunto poimittuna STT:n tiedotteesta. Hyvin sanottu!

[Amnestyn järjestämästä mielenosoituksesta ja hiljaisesta muistohetkestä Euroopan maahanmuuttopolitiikan uhrien muistolle kirjoittaessa]

"Mikko Kähkösen kyltissä lukee: "Herää Rajamäki ?

b-luokan ministeri".

Hän on sammakkoautomaatti, jonka sanomisilla uusnatsit voivat
perustella rasistista agendaansa. Ministeri on yhdistänyt puheissaan
rikolliset ja pakolaiset, Kähkönen perustelee."

12 syyskuuta 2006

Videopätkä poliisin älyttömyyksistä

Kuvamateriaalia poliisin mielivaltaisesta tunkeutumisesta Ylioppilasaukiolle:

http://www.youtube.com/watch?v=QfyjML3P7FI

Smash Asem -hakusanalla löytyy muitakin videoita youtubesta, mutta en ehdi nyt katsoa niitä.

Kuvia poliisin vapaudenriistoringistä

Tuima katse ja kamerat taustalla.

Satunnaista kiinniottoa?

Mitäköhän tuo tahtois tehdä... Pelottavaa...

Tavaratalot ihmisten hyvinvoinnin edelle!


Oiskohan tuo ylimitoitettua?

Entäs sitten tuo? Monta niitä onkaan valmiina
lyömään käsiään ilmassa pitävää henkilöä?

11 syyskuuta 2006

Helsinki 2006

Vielä sellaistakin että ärsyttääpä suunnattomasti Helsinki2006-verkoston miekkarin jääminen lähes tyystin ilman median huomiota.

Kuvia Smash Asemista tulossa!

Vanun tiedote

Tiedote vapaa julkaistavaksi heti
10.9.2006
Helsinki

Vasemmistonuoret vaatii:
Poliisijohdon toimet tutkittava


Rauhallisen, sosiaalista Eurooppaa vaatineen suurmielenosoituksen jälkeen
Kiasmalla oli anarkistien järjestämä pieni Smash Asem -mielenosoitus.
Paikalle saapuneet sadat mellakkapoliisit saartoivat alueen jolla oli noin
sadan anarkistiaktivistin lisäksi yli sata sivullista.

Tiedotustilaisuudessaan poliisi väitti että paikallaolijat olivat anarkistien ”kavereita”, ja että paikalla olevia käskettiin poistumaan paikalta. Poliisi myös väitti että halutessaan saarrosta olisi päässyt ulos. Poliisin väitteet eivät pidä paikkaansa. Enemmistö saarrossa olleista ihmisistä oli joutunut tilanteeseen vastoin tahtoaan. Saartoon joutui muun muassa tavallisia perheenäitejä ja -isiä matkalla kotiinsa, kokoomusnuoria sekä postitalon rappusilla istuneita sivullisia. Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sivullisia ei päästetty ulos saarrosta poliisin aloitettua operaationsa, vaikka kymmenet ihmiset sitä asiallisesti poliiseilta pyysivät.

Poliisin toiminta aiheutti suurta vaaraa sekä loukkaantumisia sivullisille. Mellakkavarusteiset poliisit olivat turvassa heitetyiltä pulloilta, mutta pois pyrkineet sivulliset, jotka jäivät puristuksiin poliisin ja pullonheittelijöiden väliin, olivat suojattomia. Poliisin olisi pitänyt päästää kaikki alueelta pois haluavat ulos saarrosta jo ennen kun mitään tapahtui, mitä se ei tehnyt vaikka jälkeenpäin on niin väittänyt.

Lisätietoja:
Jussi Saramo
Vasemmistonuorten puheenjohtaja
gsm: 041 503 4000

Poliisi järjesti mellakan

Poliisi järjesti sitten Smash Asem -mielenosoituksen yhteydessä mellakan Helsingin keskustaan. Ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin oli mukavaa lukea Iltalehteä. Jopa kyseinen lehti vaati pääkirjoituksessaan että tapahtumat on selvitettävä perinpohjaisesti.

Itse vietin vajaa kolme tuntia saarrossa. Tuloksena rankka vitutus, paljon valokuvia (joissa ei valitettavasti näy kahta väkivaltaiselta näyttänyttä kiinniottoa joita yritin kuvata kurottaamalla mellakkapoliisirivin yli), koko nimeni kertominen poliisin videokameralle (ja eihän urpo ees ymmärtänyt että Dan voi olla nimi, sitä joutui toistelemaan siinä muutamaankin otteeseen) ja kallioon lähtö pois ahdistavasta keskustasta. Myöhemmin harmitti hivenen etten todistanut ilmeisesti kaikkein ahdistavinta ja mielivaltaisinta tapahtumasarjaa eli mellakkapoliisien työntymistä Kaivopiha/Ylioppilasaukiolle jossa valtaosa ihmisistä ei liittynyt mitenkään anarkismiin, Smash Asemiin tai muuhunkaan vastaavaan. Paskiaiset. Noh, toivottavasti hivenen useampi pikku hiljaa alkaa ymmärtämään ettei poliisi ole ystävä.

Lehti taas raportoi tuttuun objektiivisen luotettavaan tyylinsä siitä kuinka Myanmarin ja Pohjois-Korean korkea-arvoiset virkamiehet ovat ottaneet opiksi siitä kuinka poliisin tulee näyttää muskelia.

Julkisuudessa en ole huomannut mainintaa siitä miten poliisi käytti arvioni (en ole kauhean lahjakas tällaisessa) mukaan 5-7 vuotiasta poikaa kiinniottobussissa miespuolisen henkilön (vaikutti isältä) seurassa, ennenkuin Robocop saattoi hänet maijaan ja toisaalle. Mies ja lapsi tulivat kiinniottobussiin saartorenkaan ulkopuolelta joten herää kysymys minkä takia poliisi päätti tuoda lapsen saarron sisään tiedotusvälineiden eteen. Onneksi kasvot sentään olivat peitettynä tämän päivän Iltasanomissa jossa kaksikko oli kuvissa.

Mielestäni näinkin räikeästi alaikäisen lapsen ollessa mukana poliisi olisi voinut ehkä irroittaa kytän tai kaksi kuljettaaksen lapsen pois paikalta hieman tyylikkämmin, ja tämä tietenkin jos lapsen seurassa olleen henkilön kiinniotto edes on ollut perusteltu.

Vaikuttaa onneksi siltä että fasismin ja poliisivaltion suuntaan menossa Suomi kerrankin on tilanteen edessä jossa asioita ei voi painaa villaisella, tai niin ainakin toivon. Se että toinen iltapäivälehdistäkin toitottaa asiaa pääkirjoituksessaan on lupaava merkki, mutta eipäs nuolaista ennenkuin tipahtaa, voipi olla että totuus muuttu tutkimuksen aikana ja että poliisi tekaisee näyttävän tuomion jollekin käyttäen oikeuslaitosta kumileimasimena. Ja silloin monen taas ei paikalla olleen mieli saattaa taas muuttuu...

31 elokuuta 2006

Paluu arkeen

Paluu arkeen alkaa pikku hiljaa häämöttämään. Sunnuntaina palaan tampereelle opiskelujen pariin ja sitä ennen on vielä pari Amnestyn kokousta. Odotan innolla koulun alkua, varsinkin espanjan-kurssia jolle vihdoin onnnistuin ilmoittautumaan parin vuoden pähkäilyn jälkeen.

Blogini tulevaisuudesta; ajattelin että voisin mahdollisesti kirjoittaa jonkun sortin avautumista ympärilläni tapahtuvasta aina kun jaksan. Katsotaan miten ehdin. Tai sitten vasta seuraavan reissun koittaessa...

22 elokuuta 2006

Rishikesh

Huonosti on tullut kirjoiteltua, pahoitteluni. Alla jotain viimeaikaisia kuulumisia. Perjantaina olen taas suomessa.

Hengaan talla hetkella Hard(i)war nimisessa kaupungissa Gangesin alkupaassa ja Himalajan alkukukkuloiden kupeessa. Vieressa on pyha kaupunki Rishikesh jota Beatleskin ehti aikanaan tehda tunnetuksi, kunnes Ringo kyllastyi ja lahti. Lonely Planetin mukaan koska ei kestanyt kasvisruokaa jota sadhut (pyhat miehet) ja muut kaupungin asukkaat syovat..

Kavelimme eilen vesiputoukselle jossa uskalsi uida. Ganges on niin saastainen ettei siihen huvittanut pulahtaa vaikka taalla alkulahteiden lahella kuulemma viela voisikin. Torstai - lauantai meni UNICEFin seminaarissa ja Delhissa rallastaessa, viimeisena paivana siella ehdin vihdoin tutustua mm. Punaiseen linnaan ja muihin nahtavyyksiin. Mukavinta oli kuitenkin kierrella ahtailla pahanhajuisilla kaduilla ja kehittaa jonkin sortin muunlaista kuvaa 20 miljoonan asukkaan kaupungista, kuin sen jonka saa diplomaattialueella (hostellimme) ja konferenssikeskuksessa (jossa pidimme esityksemme).

Vatsani on taas reistaillut, ja monta paivaa on kulunut vessan ja luentosalin valia ravatessa. Graduhaastattelujakaan en oikein saanut tehtya kun illat jolloin muut olisivat olleet paikalla menivat levatessa. Ehka tasta kuitenkin saa jotain kirjoitettua, ja onnistun saamaan joitain tyyppeja kiinni mailitse.

Sitten hauska sattuma. Kavimme (pari kaveria UNICEF-ohjelmasta ja mina) asken temppelissa kukkulan paalla. Mukavan koysiratamatkan jalkeen ja vaenpaljoudesta karsivan ahtaan temppelin jalkeen menimme juomaan mehua nakoalaterassille. Siella tormasin Joe nimiseen heppuun jonka kanssa hengasin pari paivaa Lonely Beachilla Thaimaassa (enka ole kuullut sen koommin).

Nyt metsastamaan bussia Delhiin.

26 heinäkuuta 2006

Kiiretta pitää

Perjantaina pitää palauttaa ensimmäinen version raportista joten kiirettä pitää. Tietokoneemme on varattu kokoajan, joten en saa laitettua kuviakaan tänne. Ja Libanonin tilanteen seuraaminen vie aikaa...

Suunnitelmani ovat hieman muuttuneet, n
äillä näkymin lähden ensin Tamil Naduun ja sitten jos ehdin Keralaan. Mutta vaikeaa sanoa kummastakaan mitään kun proffalta tulevien kommenttien määrä tehokkaasti määrää lomani pituuden. Ajatukseni on käydä jossain 4. - 9.8. pv ja sitten, riippuen tyon määrästä toivottavasti myos 9. - 16 jonka jälkeen pitää lähteä Delhiin loppuseminaarin. Meidät lennätetään, mikä tuntuu vähän turhalta, mutta rehellisesti sanottuna olen aika iloinen ettei tarvitse istua 45 tuntia junassa. Toistaisen kokemukseni mukaan junat ovat huomattavan tylsiä täälläpäin.

Ilouuutinen on kuitenkin se ett
ä minulla on 6 päivää aikaa Delhissä loppuseminaarin jälkeen joten ehdin käydä Taj Mahalissa ja muutenkin katsella ympärilleni vähän enemmän kuin viimeksi.

Eilen oli s
ähkokatkoja pitkin päivää, joten pimeän tullen, kun kampuksella ei nähyt enää lukea suuntasimme lähibaariin oluelle. Täällä on ihana tapa näyttää pulloa asiakkaalle ennen avaamista, vähän kuten viinillä siellä kotopuolessa. Välillä tuntuu jopa vähän huvittavalta katsella sinetoityä mineraalivesipulloa ja miettiä, olikohan tuo oikeaa laatua. Ja olisikin laatuvalikoimaa, valitettavan usein vastaan tulee Pepsin tai Cokiksen vettä. Onneksi täällä kotona on vedenpuhdistin. Vesi on puhdasta, mutta pahaa ja sitruunallahan sekin hoituu.

En varmaan t
äällä ehtinyt vielä mainostaakaan. Sain pari viikkoa sitten toimivan SIM-kortin puhelimeeni reilun 4 viikon odotuksen jälkeen.

Nyt on juostava, kuulin ett
ä ihminen jonka tekstejä odotan editoitavaksi kuulemma on lähdossä elokuviin, ja tänään on sovittu että hommat ois valmiina. Ei oikein inspiroi idea että lomani lyhenee muiden saamattomuuden takia. Katsotaan miten käy.


25 heinäkuuta 2006

Hyvia linkkeja

Katsokaapas ruudun ja oikeaa reunaa:
Kulutuskapula ja kovin ajankohtainen Electronic Intifada

Lisaksi muita blogeja:
Wesa Aapron perustama:
Kulutuskrapula
ja Jaakko Vasankarin Jagenrenessanssi jossa mm. lyriikoita Israelin aiheuttamasta karsimyksesta Libanonissa

24 heinäkuuta 2006

Sananvapausasiaa

Blogspot.com toimii taas Intiassa viikon tauon jälkeen. Intian hallitus painosti internetyhteydentarjoajia bannaamaan tiettyjä sivuja yhteisojen välisen väkivallan ehkäisemiseksi. Muutaman ääriliikkeen kansan-/uskonmurhaan yllyttävän sivun sijasta koko blogspot meni mykäksi. Onhan se helpompaa sensuroida kaikki. Kahdella jättiläisellä Kiinalla ja Intialla alkaa näemmä olla häiritsevän paljon yhtäläisyyksiä...

http://news.bbc.co.uk/2/hi/south_asia/5194172.stm

http://benmetcalfe.com/blog/index.php/2006/07/18/
india-bans-access-to-typepad-blogspot-and-geocities/




23 heinäkuuta 2006

Kuvia Raichurista ja Gulbargasta osa2

Kouluruokailu

Koululaukku

Maria nayttaa lapsille heista ottamaansa kuvaa
Shorapur Gulbargassa


Joenrantatemppeli



Mysore

Heikosti tullut kirjoitettua viimeaikoina, enkä ole lupaamiani kuvia ja kuvatekstejääkään lisännyt. Kiirettä. Tämäkin teksti tulee varmasti olemaan sekavaa, pahoittelut siitä.

Kiireen keskeltä pakenin viikonlopuksi Mysoreen parin sadan kilometrin päähän Bangaloresta. Ihanan pieni (850 000 asukasta) ja hahmotettavissa oleva kaupunki. Täällä Bangaloressa en oikein vieläkään aina edes tiedä millä puolella kaupunkia olen jos en tosi tarkasti seuraa bussinikkunasta. Intian sandalwood (kallista hajustepuuta) -tuotanto keskittyy Mysoreen ja kaupungissa on hieno palatsi josta käsin maharaja aikoinaan hallitsi. Muita nähtävyyksiä joita kävin katsomassa ovat taidemuseo ja temppeli joka sijaitsee kaupungin edustalla. Temppelikukkulalle saavuttuani n
äin yllättävän paljon poliiseja, joka ensin tuntui hivenen yllättävältä. Käveltyäni temppeliä kohti huomasin miksi, olin saapunut jonkin sortin (uskonnollisille) festivaaleille johon (arvioni mukaan) noin 5000 henkeä osallistui. Vaihtuvuus päivän aikana oli varmasti myös suurta. Yritin kovasti kysellä mistä on kyse, mutta asia jäi valitettavasti hivenen epäselväksi. Ilmeisesti perjantai kerran kolmessa kuussa on tärkeä päivä kyseiselle temppelille, mutta sen enempää ei oikein selvinnyt. En myöskään kuumuudessa tahtonut jonottaa temppeliin tuhansien muiden kanssa, joten päätin palata kaupunkiin kukkulalla olevan Godly museumin kautta. Paljon hauskoja kuvia ja tietoa gurun, jonka nimeä en muista, perustamasta oppisuunnasta. Kukkulalta poistuminen oli huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin saapuminen riksalla. Päätin kävellä alas jyrkkiä portaita, joita pitkin nouseminen tempelille on osa riittiä. Tarinan mukaan 1000 askelman (niitä oli kyllä huomattavasti enemmän) nouseminen ennen temppelille siunaa nousijan ja rukouksen yhteydessä esitetyn toiveen toteutuminen on todennäkoisempää.

Viime viikko kului töyntäyteisesti, ja sunnuntain ja torstain välillä en edes poistunut kampukselta muualle kuin jäätelölle, täällä on liian helppo mökkihöperöityä.
Torstaiaamuna iski pakottava tarve tehdä jotain ja ennen kaikkea päästä pois kampukselta (Mysoreen lähtö). Nyt (su) palattuani huomaan olevani työn suhteen samassa asemassa kuin torstaina. Omat osioni raportistamme ovat kirjoitettuna, ja odottelen muiden tekstejä jotta pääsen heilumaan punakynän kanssa. Ensi viikonloppuna ajattelin uudestaan reissuun (4-5pv), mutta en tiedä mitä siitä tulee jos joudun odottamaan muiden tuotoksia vielä pitkään.

Se ty
östä. Täälläolo on hyvin erilaista kuin mikään aiempi reissuni/työni. En ole oikeastaan tutustunut muihiin ihmisiin kuin kolleegoihin ja laitoksen oppilaisiin. Aika vaan tuntuu karkaavaan käsistä ja sitten tämä lähiympäristö ei tarjoa kauheasti mahdollisuuksia sosiaaliselle elämälle eikä sitä joka ilta jaksa matkustaa kahta tuntia edestakaisin keskustaan. Siksikin Mysoressa oli mukavaa, paikat olivat kävelyetäisyydellä toisistaan. Tarkoitan siis toisinsanoen sitä että en ole tullut panostaneeksi ihan niin paljon ihmisiin tutustumiseen kuin pitäisi (mennä paikkoihin yksin eikä aina kolleegoiden kanssa. Toisaalta taas siinäkin on paljon etuja. Välillä vaan iskee tarve vaihtaa paikkaa ja silloin liikkumisen hankaluus ärsyttää. Bangalorea kutsutaan Garden Cityksi, mutta aina (kun ei ole puistossa) niin tulee kyllä mieleen aivan muut kuvaukset. Ilmanlaatu ei ole kovinkaan hyvä ja kaavoitus on tehty moninkertaisesti pienemmälle liikennemäärille. Taidan olla laiska ja lopettaa kertomisen tähän ja kokeilla jos kuvien lisääminen onnistuisi.

14 heinäkuuta 2006

kuvia Raichurista ja Gulbargasta osa1

Kuvatekstit tulossa...








13 heinäkuuta 2006

Takaisin B-loressa

Runosuoni ei syki ja veto vielä poissa maalla sattuneiden vatsatautikohtausten jäljiltä. Olisin halunnut postata kuvia mutta netti tökkii. Joten kirjoitetaan nyt sitten jotain mitä sylki näppikselle tuo.

Reissu oli mit
ä mainioin ja tykästyin ensi kertaa täälläoloni aikana kunnolla ympäristööni. Kyseessä on tietenkin viha-rakkaussuhde, sillä ei kaikki asiat tietenkään ihan mielyttäviä ole. Kiersimme kouluja Raichur ja Gulbarga -nimisissä districteissä. Kyseiset kaksi aluetta ovat Karnatakan osavaltion vähiten kehittyneitä ja esim. lukutaito on yhtä alhaista kuin heikoimmin pärjäävissä osavaltioissa.

Kouluvierailut olivat hyvin mielenkiintoisia. Valitettatavasti vain meid
ät tyrkättiin ikävään kehitysturismin pariin ja meitä vietiin ainoastaan parhaisiin kouluihin. Kehitysturismilla tarkoitan että meitä ajeluteltiin ympäriinsä katsomassa kuinka 'hyvin' asiat ovat kaikkialla missä luomupuutarhat on aloitettu, ja kuinka "kaikki lapset käyvät koulua" jne. Ennen lähtoä teimme oman tutkimussuunnitelman joka hyväksyttiin, mutta sitten kentällä meille lähetettiin uusi (ei neuvoteltavissa oleva sellainen). Iso miinus UNICEFille, mitä ihmettä he haluavat meiltä (muuta kuin raportteja joissa heidän toimiaan ylistetään??). Järkevän selvityksen aikaansaaminen meille tarjotusta materiaalista (jonka ilmeisesti olisi tarkoitus olla edustava otos kouluista [sic]) ei ainakaan onnistu. Veikkaan ettemme ole kovin kovassa huudossa loppuseminaarissa kun raporttimme paras anti tulee olemaan krittiikki UNICEFia kohtaan, eikä ylistävä kuten esim. viime vuoden raportit ja täällä on tapana. Turha kai syyttää ainoastaan UNICEFia, joten valaistaan esimerkin kautta: tiimimme jäsen/tulkkimme vastaus kun pyysimme häntä kysymään eräältä kouluja valvovalta virkamieheltä kuinka usein he käyvät (heikosti pärjäävissä) kouluissa/miksi eivät käy useammin? "What are you thinking? Do you think I will critisize my government? I'm not going to ask that." Vähän vaikeaa tehdä selvitystä jossa kysyminenkin on jo liian kriittistä. Joskus pääsimme onneksi hyviinkin keskusteluihin toisen tulkin avulla, lisäksi monet osasivat hivenen englantia. Voisin lopettaa duunista jauhamisen mielenkiintoiseen sitaattiin jolla biodynaamisen viljelyn kouluttaja/UNICEFin konsultti aloitti perustelunsa viljelmien tarpeesta: "People in India eat 13 tablets of DDT every day". Myrkky on kielletty suurimmassa osassa teollisuusmaita jo 70-luvulla ympäristöhaittojensa ja mahdollisen terveyshaitallisuutensa vuoksi.

Kuten aloitin nautin siis suuresti maalla olemisesta, joka kai sekin on v
ähän suhteellista, kun monet "aluekeskuksina toimivat pikkukaupungit olivat tampereen kokoisia, ja esim. Gulbargan pääkaupunki noin 1,5 miljoonan ihmisen sekamelska.

Kehitysturismin lis
äksi mahtui rehellistä nähtävyysturismiakin. Kiersimme eilen Hampin rauniokaupunkia, ennen kuin palasimme yöbussilla kotiin (9h/350km). Kaupunki toimi Vijayanagara empiren pääkaupunkina vuosina 1336-1565 ennenkuin se tuhottiin valloittajien toimesta.

Nyt lienee aika lopetella ja lepuuttaa silmi
ä ennen huomisia koitoksia. Paljon olisi vielä kerrottavana kouluista, tiimistäni, oppaistamme, ihmisten reaktioista meihin maaseudulla (en ole esim. koskaan ennen jakanut baarissa nimmareita keski-ikäisille miehille ihonvärini vuoksi) ja muusta. Lisää ajallaan, ja kuten sanottu: toivottavasti niitä kuviakin.

02 heinäkuuta 2006

Kentällä


Olen maastossa 3. - 15.7.

Raporttia taas sen jälkeen.

28 kesäkuuta 2006

Prakashin kaste





Mielenkiintoinen tapahtuma. Vaikka kaveria jannittikin aivan alyttomasti. Oli tosi kiitollinen kun liityin seuraan, kun perhe ja ystavat ovat kaukana Keralan osavaltiossa (ja kaste vaan oli pakko hoitaa kun Jumala kaski...) Herralla on kuulemma minullekin suunnitelma, muuten en olisi ilmeisesti mennyt kaymaan kirkossa. Etta sellaista. Kaveri pelkasi omaa mainettaan ja valehteli muille minun olevan luterilainen. Katui kylla syvasti valettaan jumalan talossa, kun ihmettelin etta mita sina nyt tuollaista menet kertomaan vaikka tiedat suhtautumiseni uskontoihin. Ateismi-keskustelut eivat vaan kuulemma olisi sopineet kaste-tilaisuuteen. Prakashin kanssa taas on usein ihan mielenkiintoista jutella healingista ym.

Tanaan vierailin mielenkiintoisessa Hindu-temppelissa, mutta kamera oli valitettavasti jaanyt kotiin. Olin myos ainoa vierailija, joten en osaa kertoa kauheasti temppelista. Varikasta ja hienoa.

27 kesäkuuta 2006

ISEC, kampusalue






Duunista ja muusta


Takaisin blogistanissa, paljon on tapahtunut viime kuluneen viikon aikana, yritän poimia joitain mielenkiintoisia seikkoja tähän.


En ole tainnut aikasemmin kertoa mitä teen täällä, voisin aloittaa siitä kuin itsekin vihdoin tiedän. Osallistun siis UNICEF Indian järkkäämään tutkimusharjoitteluohjelmaan. Teemme neljän hengen (Maria, Prakash ja Shilpa) tiimissä tutkimusta/arviointia UNICEFin aloittamasta Education Package for Schools -ohjelmasta. Meidän tehtävänä on arvioida yhtä projektin alaohjelmaa eli biodynaamisten viljelmien luomista kouluihin Viljemien tarkoitus on tehdä kouluista omavaraisia ja mahdollistaa oppilaiden ravinto (vanhemmat voivat lähettää lapsensa kouluun jos tietävät että lapsi ruokitaan). Projektiin kuuluu myös yhteisön hyötyminen (mahdollinen laajempi ruoanjako ja koulun ulkopuolisten palstojen perustaminen oppilaiden opastuksella, sekä ravintokasvatus). Minun roolini on kirjoittaa kappale tutkimusmenetelmistä ja omavaraisuudesta, sekä toimittaa raportti yhdessä Marian kanssa. Kenttätutkimusta teemme kaikki yhdessä, niin hyvin kuin Kannadigan kieli nyt sitten taipuukin…

Menemme torstaina ensimmäiselle kouluvierailulle Tumkur nimiseen piirikuntaan joka on reilun parin tunnin matkan päässä. Vierailun perusteella suunnittelemme pidemmän kenttäjakson joka alkaa maanantaiaamuna Raichurissa, yön mittaisen junamatkan päässä. Kiirettä siis pitää. Raichur ja Tumkur ovat paikallisen kielenkäytön mukaan ns. Backwards communiteja, eli maaseudun paikkoja jossa lukutaito ja perustarpeet (ravinto, vesi jne.) eivät ole kovinkaan monen ulottuvilla, ja jossa alempien kastien, heimokansojen ja naisten asema on erityisen tukalaa. Kentällä meitä avustuvat ruohonjuuritason naisryhmät jotka ovat UNICEFin yhteistyötahoja naisten ja lasten oikeuksien puolustamisessa. Kenttäraporttia sitten reilun parin viikon päästä.

Lähes kaikki päivät ovat toistaiseksi sisältäneet luentoja tutkimuksemme kannalta relevanteista aiheista, eli paikallis- ja aluepolitiikan rakenteista, järestöjen toiminnasta, Intian koulutuspolitiikasta ja vastaavasta. Kauhean positiiviselta vaikuttaa paperilla, mutta lukuja katsellessa on vaikeaa kuvitella miten kehityskulku meinataan muuttaa ja MDG:t (YK:n vuosituhattavoitteet) meinataan saavuttaa. Karnatakan osavaltion 66% lukutaitoisa esim. ei vaikuta kauhean mieltä ylentävältä ja meidän piirikuntamme Raichurin 70% lapsista aliravittuja tuntuu aika käsittämättömältä Bangaloren juppien keskeltä ajateltuna.

Illat ovat usein olleet jalkapallotäyteisiä tai keskittyneet keskusteluun instituuttimme jatko-opiskelijoiden kanssa. Skarppia porukkaa joilta kuulee aika paljon mielenkiintoisia näkemyksiä Intiasta, lähinnä luonnon tilasta ja taloudesta. Niistä enemmän toiste, nyt vaan kuulumisia. Aina kun olen jaksanut eikä ilta ole mennyt työntäyteisesti olen seikkaillut lähiympäristössä joka on viihtyisä pikkukylämainen kaupunginosa tai lähtenyt cityyn. Ihan mukavia ravintoloita ja baareja, jotka sulkevat harmittavan aikaisin, eli klo. 11. Parasta on kuitenkin edelleen puistot, mm. Gandhin patsaita täynnä oleva pikkupuistikko ja isot eksoottisia lintuja majoittavat puistot. Kentältä palattuamme kun päivärytmi siirtyy luennoista, joiden aikataulut jatkuvasti muuttuvat omaan kirjoittamiseen, niin ehdin varmaan tutustumaan kaupunkiin huomattavasti paremmin. Ainakin teknologiamuseoon haluan kovasti, vaikka sitä Lonely Planetin kaltaiset oppaat suosittelevatkin lähinnä lapsille.

Sunnuntaina olin työkaverin Prakashin kastajaisissa. Herra on uudelleensyntynyt, ja ajattelin mielenkiintoisen Sambian kokemuksen jälkeen että pakko kai se on täälläkin katsoa helluntalaismenoja. Huomattavasti tylsempää kuin Sambiassa, rokkibändi soitti Gospelia ja pastori oli huono stand-up koomikko joka aina Amenin ja Hallelujaan väliin heitti vitsejä avioliitoista, anopeista jne. Kirkolta menimme toiselle kirkolle jossa ihmiset sitten kävelivät veteen saamaan kasteensa. En ole vielä käynnyt temppeleissä, lukuisien ulkopuolella kylläkin, joten niistäkin enemmän myöhemmin.

Puhelinliittymä odottaa vieläkin itseään. Kaiken piti olla valmista eilen, mutta tänään tarvittiinkin sitten kopio meidän viisumeistamme. Katsotaan mitä huomenna, todennäköisesti syntymätodistus tms.

Lehmät kaduilla tuntuvat jo tavanomaiselta, ja rotta huoneessa ei hetkauttanut yhtä suuresti kuin olisi aiemmin. Toki pelkään sitä vieläkin, mutta eipä ällötä enää kun sain ikkunan sidottua kiinni. Vähän eristäytynyt olo kun on tullut vietettyä niin paljon aikaa kampuksella, mutta kohta kun kenttätyö alkaa, niin pääsen varmaan lähemmäksi paikallista kulttuuria hivenen liian expat-tyyppisestä elämästäni. Silloin keksin todennäköisesti myös enemmän mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana. Nyt on tyydyttävä kaverin tarinaan eilisestä punttisvisiitistä, jossa oli kuulemma hivenen hankalaa pumpata rautaa kun munkki oli siunaamassa uusia painoja polttamalla suitsukkeita ja viskomassa vettä ympäriinsä. Lisäksi painot olivat yltäpäältä kukkien peitossa. Että sellaista.

Loppuun Gandhia kun täällä kerran ollaan:
"An unjust law is itself a species of violence. Arrest for its breach is more so."
M.K. Gandhi

21 kesäkuuta 2006

Kampusalue

Kuvat kampusalueen kasvillisuudesta antavat toistaiseksi odottaa itseään. Kuten myös kännykkaliittymäni, josta mainittakoon, että olen allekirjoittanut yhteentoista kohtaan seitsemälle eri paperille viitenä eri käyntikertana, toimittanut passikuvan, kopion passista ja hostellin avaimesta sekä todistuksen pysyvän osoitteeni oikeellisuudesta. On tämä tehokasta tämä byrokratia. Kaikki ym. siksi että en voisi tehdä suuria rikoksia puhelimellani (en muutakaan syytä keksi?).

Osoitteen todistamiseksi satuin löytamään jonkun epämääraisen vakuutuspaperin. Kaveri teki tyylikkäämmin: Kumppani-lehden takakannesta loytyi tilaajatiedot jotka hän liitti puhelinliittymähakemukseensa.

Nyt lienee aika levätä jotta jaksan taas aamulla luennolle, vielä kolmena päivanä.. Sitten kentälle Gulbarga -nimiseen kuntaan ja sen jälkeen pitäisikin aloittaa raportin työstäminen. Tai niin toivon koska tahtoisin lopuksi ainakin pari viikkoa lomaa.

Bangaloren keskusta





Ammmuuu (Nagarabhawi)



Kotiseutu Nagarabhawi (10km Bangaloren keskustasta)






Kuvia Delhista


The All India Police Memorial (Delhi)


18 kesäkuuta 2006

Päivä kaupungilla

Ensimmäinen päivä ja yö Bangaloressa takana. Kävimme ensin paikallisella pääpoliisiasemalla josa kaksi ryhmämme jäsenistä joutuivat tappelemaan viisumeistaan. Ihanaa kun itselle vaan sanottiin että sullapa on hyvin oltavat kun ei tarvitse edes rekisteröityä (kuten pitäisi jos olisin yli 180 päivää). ISECin eli työpaikkani tiedottaja oli mukana kyttiksellä ja hoiti myös muiden asiat, kaikki saanevat jatkoluvat ja yhden tyypin ei tarvitse mennä takaisin Delhiin josta ei ollut rekisteröitynyt pois kun lähdimme tänne. On se kummaa miten helposti asiat toimivat kun mukana on tyyppi joka tuntee tyyppejä. Vaikea kuvitella että olisimme muuten selvinneet alle puolessa tunnissa ja saannet kaikki asiat (lähes) selviksi.

Kaveri joka haki jatkoa viisumiinsa saikin mielenkiintoisen paperin: registration of house wives -otsikolla. Siitä ei ollut kyse (mutta paperissa oli listattu samat dokumentit kuin viisuminpidennys vaatii muutamalla poikkeuksella). Otsikko kertoo kuitenkin paljon miesten ylivallasta julkisessa elämässä, naisia ei juurikaan nöy kaduilla, kahviloissa jne.

Kyttikseltä jatkoimme matkaa ja kiertelimme massiivisten ja rumien osavaltioparlamentin ja korkeimman oikeuden ohi, josta pääsimme puistoon. Taisin aiemmin mainita, että yksi Bangaloren lempinimistä on Garden City, syytä ei enää tarvitse ihmetellä. Kävelimme Cubbon Parkin läpi, joka lienee hienoin puisto jonka olen ikinä nähnyt. Se kuten moni muukin havainto (kuvia heti kun saan asian jotenkin järkevästi hoidettua) tuntuu luonnollisesti vähän arveluttavalta jos miettii esim. sitä että noin puolet intialaisista lapsista on aliravittuja. Toisaalta Bangaloressa pyöriessä paljon räikeämpiäkin esimerkkejä löytää mistä vaan. Kaupunki on täynnä prameita lasisia rakennuksia jossa it-firmat, pankit ja muut majailevat, ja ympärillä elämä sitten on mitä on. HP-korttelin läpi kävellessämme törmäsimmekin turhautumiseen (minun tulkintani) kun yhden lasitalon ikkunat oli kivitetty.

Jatkoimme iltaa kiertelemällä Bangaloren keskustassa, joka rakentuu Mahatma Gandhi (MG) Roadin ympärille. Löysimme kattoterassikuppilan jossa tärmäsimme pariin irkkuun jotka työskentelevät lepra-potilaiden kanssa. Kutsuivat käymään työ-/asuinpaikalleen johonkin paikalliseen slummin, odotan innolla. Olen toistaiseksi ollut aika erilaisessa ympäristössä kuin mitä itse ajattelin. Pakko myöntää, että onhan se kivaa kun on suihku ja vessa, mutta odotan kyllä kuitenkin näkeväni hivenen erilaista elämisympäistöä.

Törmäsimme myös pariin management-opiskelijaan, jotka taas muistuttivat minua siitä kuinka harva kehitysmaissa tapaastani länkkäristä on ollut mukava. Liittyivät seurueeseen seuraavalla kommentilla: “Mukavaa tavata muita eurooppalaisia, perustetaan iso seurue jotta voidaan pitää yhtä.” Sitten juttu alkoikin mennä rasistiseksi joten keskustelu loppui siihen.

Poistuessamme baarista, monsuunisade, joka on hivenen ajoissa tänä vuonna olikin yllättänyt, joten kotimatka riksassa oli normaalia mielenkiintoisempaa…

Enemmän pelottavista riksoista, ärsyttävistä länkkäreistä ja varsinkin yhteiskunnasta täällä heti kun ehdin, ja ymmärrän vähän enemmän. On vielä aika turisti-olo. Nyt lähden tutustumaan lähiympäristööni, joka on noin 10km:n päässä Bangaloren keskustasta.

Asuinpaikasta

Alla kollegan mailista poimittua asuinpaikastamme:

Anubha wrote:
I am in bangalore the insititute is really beautiful its very green
and great to be in. the weather here is great, it rains and the sun shines bright and it rains again it is located away from the main city so its quite peaceful we have wonderful rooms, single-seater, nice-n-clean bathrooms and cooperative people. I am enjoying with my group, we are seven in the same hostel, the mess and the office is just 20 steps away. We will be off for the initial field work on the 26th of june for five days and will resume later. so far the south indian food is successful at filling our stomachs. Probably we will go seeing bangalore today, and from monday we will attend lectures.