29 tammikuuta 2006

Lisää kuvia

Ystäväni Ollin ottamia valokuvia löytää osoitteesta
http://farmi.yle.fi/?q=image/tid/43

25 tammikuuta 2006

Palasin suomeen

Tai siis palaan suomeen tänään. Tällä hetkellä istuskelen Arlandalla kahden miltei valvotun yön jälkeen ja mietiskelen Sambiaa (ja kaiken maailman käytännön asioita joita pitää hoitaa tänään ja huomenna...). Ikävä on jo nyt, vaikka en ole edes ehtinyt kotiin vielä. Noh, kuten minulle sanottiin kun valittelin palaamista: "sinne pääsee aina takaisin".

Viimeinen viikko Lusakassa meni kuin ohi, oli niin paljon ohjelmaa, ihmisten tervehtimistä ja sen sellaista. Sitä edellisen viikon kiersin yhteisöteatterin kanssa länsiprovinssia. Kaikin tavoin hulvaton ja hidastempoinen reissu. Pole pole!

Alkutaival, eli ensimmäiset 400km Kaomaan kaupunkiin kesti noin 43 tuntia kuin Land Roverimme, mallia vanha, kehitti sähkövian, ja lähteminen oli muutenkin hivenenen hidasta. Ensimmäinen yö meni bensa-asemalla ja toinen jo mukavasti TBZ (Tobacco Board of Zambia) -nimisessä kaupungissa. TBZ on ensimmäinen pysähtymispaikka, sambian suurimman, luonnonpuiston Kafuen jälkeen, ja tuntui sinne saavuttaessa paratiisilta. Osasyynä oli pienoinen pelkotila joka ehti kehittyä ajaessamme Kafuessa viimeiset 45 minuttia ilman valoja. Hippo olisi ikävä roadblocki. TBZ:ssa ryhmä myös piti ensimmäisen esityksensä, jonka jälkeen suuntasimme sukuloimaan lähellä oleviin kyliin, mistä jatkoimme Kaomaan muutaman pysähdyksen taktiikalla.

Auton ongelma oli lataussysteemi, ja pysähdyimmekin aina säännöllisesti latauttamaan akkuamme jonkin toisen auton avulla. Kaomassa ollessa työnsimme myös autoa aika paljon. Hyvää liikuntaa sadekauden aikaan!

Nyt taidan jatkaa ympärikävelyä, ja koneen odottelua. Enää muutama tunti aikaa. Kohta nähdään.

09 tammikuuta 2006

Takaisin lomalta

Pitkästä aikaa taas päiväkirjani äärellä. Onneksi Olli on tuurannut kiitettävästi, lisäämällä silmänruokaa tekstin lisäksi. Seuraavaksi voisin kai sitten toivoa hyvää uutta vuotta kaikille, joille en ole niin vielä tehnyt!

Havahduin äsken KEPAn lahjoittamaa kalenteria katsoessani etta noin kahden viikon päästä olen jo kotoisessa räntäsateessa (onkohan siellä sellaista?). Tuntuu todella oudolta ajatukselta, kuten myös surulliselta, tänne voisi hyvin jäädä pitemmäksikin aikaa. Toisaalta taas noin kymmenen ihmisen suurperheessä on puolia joita en välttämättä tule kaipaamaan. Melkein neljän viikon loman jälkeen (viikko Sambiassa ja kaksi ja puoli Tanzaniassa) perheen kanssa olemiseen on melkein totuttauduttava uudestaan. Onneksi ovat niin ihania ihmisiä että homma on vain omasta pääkuorestani kiinni. Ehkä leppoisa kotona istuminen hyvinkin aktiivisen loman jälkeen tekee ihan hyvää.

Ehkä kertoisin hivenen lomastani. Olli saapui siis Lusakaan suomen itsenäisyyspäivänä. Samaisena päivänä olisi ollut vastaanotto suurlähettilään (itseasiassa asianhoitaja taisi olla korrekti termi) luona jonka passasimme. Olimme kotosalla lepäämässä koska mieli oli jo seuraavissa päivissä jotka olivat rientoa täynnä. Juoksimme ympäri Kanyama, Chibolya, Chawama, Chipata, John Leing ja Kabanana –compoundeja kuvaamassa erinäisiä ihmisiä videollä ja stillillä. Intensiivisen Lusakassa olon jälkeen suunnistimme Livingstoneen jossa kävimme putouksilla ja putouksessa (katsokaa Ollin kuvia). Olimme myös jokiajelulla katselemassa hippoja ja krokoja (joita valitettavasti näkyi tosi vähän).

Livingstonesta palasimme Lusakaan, tai siis Läpyskään kuten Olli nimesi kaupungin sen lyhenteen LSK:n mukaisesti. Heti seuraavana päivänä matkustimme 20h Mfuwe nimiseen kylään joka sijaitsee lähes South Luangwa -luonnonpuiston portilla. Asuimme Flatdogs campissa, leirissä jossa hipot, apinat ja muut elukat kävelevät vapaasti ympääriinsä. Tuntui aluksi hurjalta, mutta kai se on ihan turvallista kun siellä vielä pyörii safaristeja. Matka Chipatasta (Sambian itäprovinssissa) Mfuween taittui minibussilla: 130 km meni viidessä tunnissa, mikä kertoo aika paljon tien kunnosta ja näin ollen matkan mukavuudesta. Aamukuudelta katselimme sitten eläimiä. Sadekaudesta johtuvan vehreyden takia emme päässeet haluamallemme kävelysafarille joten tyytyminen oli autossa istumiseen. Hauskaa sekin kieltämättä oli. Aamun safari ei tosin mitenkään vetänyt vertoja öiselle leijonajahdille. Hipot taitavat kuitenkin olla suosikkejani tai juoksevat kirahvit, jotka näyttävät menevän kuin hidastetusti kuitenkin edeten 40-50 km:n tuntivauhtia. Seuraavana päivänä takaisin, läpyskään yoksi. Juhlaillallinen kun Olli vietti viimeistä iltaa perheemme kanssa ja siitä sitten matkalle kohti Kapiri Mposhia keskiprovinssissa josta Dar Es Salaamiin vievä juna lähtee. Lähdimme matkaan Ollin ja vaihto-oppilaana olevan Juhon kanssa. Junamatka Dariin on harvinaisen mukava kokemus, ja loistava paikka tavata mitä erilaisimpia tyyppejä. Tietenkään unohtamatta kortinpeluuta ja Safari-oluesta nauttimisesta. Reilun 1800km matka kesti noin 45 tuntia. Perillä ollessamme olimme siis Sambian (Livingstone & Chipata) matkat mukaanlukien taittaneet vajaat 4000 km maitse vajaan puolentoistaviikon aikana. Kuulostaa paljolta ja siltä se myös tuntui. Sansibarin paratiisisaaren autio itärannikko oli mahtava rentoutumiskohde. Vietimme joulun siellä, Jambiani nimisessä kylässä. Seuraavana ohjelmassa oli delfiinien kanssa snorklaaminen ja Sansibarin pääkaupunkiin palaaminen. Loppuaika Sansilla manikin siellä pyoriessä, mausteviljelmillä käydessä ja Tansanian ETVOjen kanssa aikaa viettäessä. Uusivuosi rantapummattiin pohjoisen “suosituilla” tai massaturismin raiskaamilla rannoilla ja sitten olikin aika palata Dariin. Ajattelin palata tiistain junalla mutta tajusin että eihän siinä ole mitään järkeä etten ehdi nähdä Daria ollenkaan joten pidensin lomaani vielä kolme päivää perjantaihin saakka. Palasin siis kotiin vasta 8.1. Dar oli kiva mutta harvinaisen kuuma. Aikaa vietettiin museossa, kaupunkia kierrellen ja Tansanian isähahmon, ensimmäisen presidentin Julius Nyereren kirjoja metsästäessä. Siitä sitten junalla kotiin.

Takaisin muihin asioihin. Oli ihanaa palata eilen Lusakaan. Vaikka olisin tietenkin mielummin jatkanut matkustamista, niin LSK tuntuu kuitenkin tosi monella tavalla kotoisalta, enkä tunne itseäni turistiksi samalla tavalla kuin koko Tansaniassa ollessa. Nsimakin upposi eilen kuin ei olisi syönyt ikuisuuksiin. Samalla tuntuu että kuukaudessa olen tullut vähän vieraammaksi täällä kun mitä olin ennen reissuani. Onneksi slangitervehdyksillä pärjää tosi pitkälle vaikka Nyanja vieläkin taipuu alkeellisesti. Opin melkein yhtä paljon (ki)swahilia parissa viikossa kuin osaan Nyanjaa. Onneksi sentään ymmärrän jälkimmäistä jonkin verran. Tuntuu siltä että on tapahtunut niin paljon, etten osaa kirjoittaa yhtään mitään ilman että tästä tulee kirja. Taidan siis tyytyä tällaiseen peruspituiseen kirjoitukseen vaikka päässä pyöriikiin kerrottavaa moninkerroin.

Sanotaan loppuun vielä kerran että vaikeaa on kuvitella kahden viikon päästä istuvansa luennolla Tampereella. Ja että ilmanlämpötila lienee noin 40 astetta viileämpi. Lusakassa ei ole tietoakaan minkään sorttisista rankkasateista. Tuleehan noita kuuroja, mutta monipäiväiset sateet antavat vielä odottaa itseään.

Lomalla ollessa oli vaikeampaa kuin koskaan sietää muita turisteja. Tuntuu siltä että pahimmat kaikista, urpoimmista urpot tekopyhät ihmiset löytävät itsensä afrikasta. Onneksi hyviäkin tyyppejä, lähinnä paikallisia, sattui vastaan. Nyt taitaa olla aika lähteä katselemaan kurssi-ilmoittautumisia treelle ja muuta ahdistavaa. Tulee olemaan vaikeaa suhtautua palaamiseen, kavereiden jättämiseen, koulunkäyntiin, kulutuksen itseisarvoon ja kiireiseen elämänrytmiin. Onneksi sielläkin on ihania ihmisiä ja punkkikeikkoja joita odottaa! Nähdään pian.

Ainiin, palaan siis suomeen 25.1. jonka jälkeen olen 26. ja 27. päivän tampereella. Perjantai-illasta maanantaihin asti olen helsingissä, mutta la-illan Radiopuhelimien keikka ja sunnuntai-iltapäivnä samaisen orkesterin Tommi-näytelmä vievät osan aikaani. Muuten toivottavasti näen mahdollisimman monia teistä.

En tiedä jos ehdin kirjoittaa kauhean paljoa tässä seuraavan parin viikon aikana, kun tarkoitus olisi vielä suunnistaa Monguun läntisen provinssin pääkaupunkiin ja kierrellä kyliä siinä lähistöllä.

03 tammikuuta 2006

Lisää kuvasatoa lomalta

Vielä muutama kuva alla olevien putouskuvien lisäksi, koettakaa jaksaa.

t. olli

Mfuwen luonnonpuisto:











Matkalla TAZARA-junalla Tansaniaan:


Sansibar:

Sansibar, Stonetown.

Kaveri Jambianista, Kimte-hotellimme rannalta.

Jambiani-kylä. Tässä kylässä vietimme joulun, meren rannalla.

Auringonlasku Stonetownissa, rantaa lähestyy jättiläishai...

Lomalla...

Vieraileva tähti on palannut Suomeen ja Mekki jatkaa seikkailujaan Tansaniassa. Tässä hieman kuvasatoa loman varrelta Livingstonesta, Mfuwesta ja Sansibarista, jossa vietimme joulun. Tänä vuonna jouluillallisella ei ollut kinkkua eikä ensimmäistäkään laatikkoa. Lämpöäkin riitti, joten illallisen sai nauttia t-paita/shortsit-asussa, paljaat varpaat vielä päivän jäljiltä hitusen lämpimässä hiekassa...

Alla muutamia kuvia Livingstonesta Mosi O Tunya -putouksilta (tunnetaan länsimaissa myös nimellä Victorian putoukset). Mosi O Tunya tarkoittaa heimo kielellä Ukkostavaa savua, "ukkostavuus" tullee kosken ja putouksen jylinästä, savu putouksesta nousevasta vesihöyrystä...



Niskaa hierova putous, ei ihan 111 metriä...

111 metrin putous.





Uimareissumme opas Rock-Spider sukeltaa putouksen likelle uimaan, kuten me muutkin tovia myöhemmin...


Auringonlasku ja Mosi O Tunya taustalla, apina etualalla.

Polskimassa 111 metrin putouksen äärellä...

Apina.