09 tammikuuta 2006

Takaisin lomalta

Pitkästä aikaa taas päiväkirjani äärellä. Onneksi Olli on tuurannut kiitettävästi, lisäämällä silmänruokaa tekstin lisäksi. Seuraavaksi voisin kai sitten toivoa hyvää uutta vuotta kaikille, joille en ole niin vielä tehnyt!

Havahduin äsken KEPAn lahjoittamaa kalenteria katsoessani etta noin kahden viikon päästä olen jo kotoisessa räntäsateessa (onkohan siellä sellaista?). Tuntuu todella oudolta ajatukselta, kuten myös surulliselta, tänne voisi hyvin jäädä pitemmäksikin aikaa. Toisaalta taas noin kymmenen ihmisen suurperheessä on puolia joita en välttämättä tule kaipaamaan. Melkein neljän viikon loman jälkeen (viikko Sambiassa ja kaksi ja puoli Tanzaniassa) perheen kanssa olemiseen on melkein totuttauduttava uudestaan. Onneksi ovat niin ihania ihmisiä että homma on vain omasta pääkuorestani kiinni. Ehkä leppoisa kotona istuminen hyvinkin aktiivisen loman jälkeen tekee ihan hyvää.

Ehkä kertoisin hivenen lomastani. Olli saapui siis Lusakaan suomen itsenäisyyspäivänä. Samaisena päivänä olisi ollut vastaanotto suurlähettilään (itseasiassa asianhoitaja taisi olla korrekti termi) luona jonka passasimme. Olimme kotosalla lepäämässä koska mieli oli jo seuraavissa päivissä jotka olivat rientoa täynnä. Juoksimme ympäri Kanyama, Chibolya, Chawama, Chipata, John Leing ja Kabanana –compoundeja kuvaamassa erinäisiä ihmisiä videollä ja stillillä. Intensiivisen Lusakassa olon jälkeen suunnistimme Livingstoneen jossa kävimme putouksilla ja putouksessa (katsokaa Ollin kuvia). Olimme myös jokiajelulla katselemassa hippoja ja krokoja (joita valitettavasti näkyi tosi vähän).

Livingstonesta palasimme Lusakaan, tai siis Läpyskään kuten Olli nimesi kaupungin sen lyhenteen LSK:n mukaisesti. Heti seuraavana päivänä matkustimme 20h Mfuwe nimiseen kylään joka sijaitsee lähes South Luangwa -luonnonpuiston portilla. Asuimme Flatdogs campissa, leirissä jossa hipot, apinat ja muut elukat kävelevät vapaasti ympääriinsä. Tuntui aluksi hurjalta, mutta kai se on ihan turvallista kun siellä vielä pyörii safaristeja. Matka Chipatasta (Sambian itäprovinssissa) Mfuween taittui minibussilla: 130 km meni viidessä tunnissa, mikä kertoo aika paljon tien kunnosta ja näin ollen matkan mukavuudesta. Aamukuudelta katselimme sitten eläimiä. Sadekaudesta johtuvan vehreyden takia emme päässeet haluamallemme kävelysafarille joten tyytyminen oli autossa istumiseen. Hauskaa sekin kieltämättä oli. Aamun safari ei tosin mitenkään vetänyt vertoja öiselle leijonajahdille. Hipot taitavat kuitenkin olla suosikkejani tai juoksevat kirahvit, jotka näyttävät menevän kuin hidastetusti kuitenkin edeten 40-50 km:n tuntivauhtia. Seuraavana päivänä takaisin, läpyskään yoksi. Juhlaillallinen kun Olli vietti viimeistä iltaa perheemme kanssa ja siitä sitten matkalle kohti Kapiri Mposhia keskiprovinssissa josta Dar Es Salaamiin vievä juna lähtee. Lähdimme matkaan Ollin ja vaihto-oppilaana olevan Juhon kanssa. Junamatka Dariin on harvinaisen mukava kokemus, ja loistava paikka tavata mitä erilaisimpia tyyppejä. Tietenkään unohtamatta kortinpeluuta ja Safari-oluesta nauttimisesta. Reilun 1800km matka kesti noin 45 tuntia. Perillä ollessamme olimme siis Sambian (Livingstone & Chipata) matkat mukaanlukien taittaneet vajaat 4000 km maitse vajaan puolentoistaviikon aikana. Kuulostaa paljolta ja siltä se myös tuntui. Sansibarin paratiisisaaren autio itärannikko oli mahtava rentoutumiskohde. Vietimme joulun siellä, Jambiani nimisessä kylässä. Seuraavana ohjelmassa oli delfiinien kanssa snorklaaminen ja Sansibarin pääkaupunkiin palaaminen. Loppuaika Sansilla manikin siellä pyoriessä, mausteviljelmillä käydessä ja Tansanian ETVOjen kanssa aikaa viettäessä. Uusivuosi rantapummattiin pohjoisen “suosituilla” tai massaturismin raiskaamilla rannoilla ja sitten olikin aika palata Dariin. Ajattelin palata tiistain junalla mutta tajusin että eihän siinä ole mitään järkeä etten ehdi nähdä Daria ollenkaan joten pidensin lomaani vielä kolme päivää perjantaihin saakka. Palasin siis kotiin vasta 8.1. Dar oli kiva mutta harvinaisen kuuma. Aikaa vietettiin museossa, kaupunkia kierrellen ja Tansanian isähahmon, ensimmäisen presidentin Julius Nyereren kirjoja metsästäessä. Siitä sitten junalla kotiin.

Takaisin muihin asioihin. Oli ihanaa palata eilen Lusakaan. Vaikka olisin tietenkin mielummin jatkanut matkustamista, niin LSK tuntuu kuitenkin tosi monella tavalla kotoisalta, enkä tunne itseäni turistiksi samalla tavalla kuin koko Tansaniassa ollessa. Nsimakin upposi eilen kuin ei olisi syönyt ikuisuuksiin. Samalla tuntuu että kuukaudessa olen tullut vähän vieraammaksi täällä kun mitä olin ennen reissuani. Onneksi slangitervehdyksillä pärjää tosi pitkälle vaikka Nyanja vieläkin taipuu alkeellisesti. Opin melkein yhtä paljon (ki)swahilia parissa viikossa kuin osaan Nyanjaa. Onneksi sentään ymmärrän jälkimmäistä jonkin verran. Tuntuu siltä että on tapahtunut niin paljon, etten osaa kirjoittaa yhtään mitään ilman että tästä tulee kirja. Taidan siis tyytyä tällaiseen peruspituiseen kirjoitukseen vaikka päässä pyöriikiin kerrottavaa moninkerroin.

Sanotaan loppuun vielä kerran että vaikeaa on kuvitella kahden viikon päästä istuvansa luennolla Tampereella. Ja että ilmanlämpötila lienee noin 40 astetta viileämpi. Lusakassa ei ole tietoakaan minkään sorttisista rankkasateista. Tuleehan noita kuuroja, mutta monipäiväiset sateet antavat vielä odottaa itseään.

Lomalla ollessa oli vaikeampaa kuin koskaan sietää muita turisteja. Tuntuu siltä että pahimmat kaikista, urpoimmista urpot tekopyhät ihmiset löytävät itsensä afrikasta. Onneksi hyviäkin tyyppejä, lähinnä paikallisia, sattui vastaan. Nyt taitaa olla aika lähteä katselemaan kurssi-ilmoittautumisia treelle ja muuta ahdistavaa. Tulee olemaan vaikeaa suhtautua palaamiseen, kavereiden jättämiseen, koulunkäyntiin, kulutuksen itseisarvoon ja kiireiseen elämänrytmiin. Onneksi sielläkin on ihania ihmisiä ja punkkikeikkoja joita odottaa! Nähdään pian.

Ainiin, palaan siis suomeen 25.1. jonka jälkeen olen 26. ja 27. päivän tampereella. Perjantai-illasta maanantaihin asti olen helsingissä, mutta la-illan Radiopuhelimien keikka ja sunnuntai-iltapäivnä samaisen orkesterin Tommi-näytelmä vievät osan aikaani. Muuten toivottavasti näen mahdollisimman monia teistä.

En tiedä jos ehdin kirjoittaa kauhean paljoa tässä seuraavan parin viikon aikana, kun tarkoitus olisi vielä suunnistaa Monguun läntisen provinssin pääkaupunkiin ja kierrellä kyliä siinä lähistöllä.

5 kommenttia:

esa kirjoitti...

Tervetuloa vaan kylmään ja pimeään Suomeen. Itse ajaen ennätykseni Chipatasta Mfuween neliveto päällä on 1h 45min. Se kyllä jo vähän pelotti. Semmoinen 2.5h on aika vakio jos on hyvä auto.

Vielä kerran terveiset Lewisille ja Albertille ja muille jotka muistavat.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo olikin kiintoisa etappi tuo Chipata -> Mfuwe: minibussi taittoi matkan (kunhan lopulta n. 4 tunnin odottelun jälkeen lähti liikkeelle) about 4 tunnissa pimeällä kuoppatiellä, lukuisia pysähdyksiä tehden (mm. autoimme pulaan joutunutta rekkamiestä viemällä hänen autoonsa sopivan - ei niin sironkokoisen - renkaan).

Ja paluumatka taittui nelivetotaksilla (aika hyväkuntoisella) ja silti aikaa meni enemmän, lähes viisi tuntia! Siinä huomasi, että kuskeissa on eroja. Minibussin kuski todella ajoi rajoilla, usein ojaa pitkin kun siellä pääsi nopeammin kuin itse tiellä...

.olli

Reeta kirjoitti...

Vietä mukavat viimeiset päivät siellä! Suomeen tottuu valitettavan nopeasti takaisin. Mutta matkakuumeesta ei enää pääse eroon...

Anonyymi kirjoitti...

mulla Chipata-Mfuwe kesti kans n. 5h, rengas puhkesi kahdesti. ja muutenkin kyyti oli hurjaa. Tervetuloa vaan Tampereelle, eikähän jotkut juhlat pidetä kun tuut. Sano multakin vielä terveisiä ihmisille, meen kyllä käymään kun mahdollista. Juo maissiolutta vielä kun voit ja tankkaa nshimaa varastoon, täältä sitä saa aika harvoin.

-Treo

Anonyymi kirjoitti...

Taallahan on keskustelua, mukavaa! Palasin juuri lannesta, hieman hitaahkon matkan jalkeen. 400km Kaomaan taittui 44 tunnissa, sahkovikojen, rengasrikkojen, ja mielenkiintoisten kylavisiittien jalkeen. Mongussakin kerkesin lyhyesti kaymaan.

Tarkempi kuvaus kun ehdin kirjoittamaan.

ja Tero, tulen tampereelle torstaina 26.1.

dan/mecki