26 heinäkuuta 2006

Kiiretta pitää

Perjantaina pitää palauttaa ensimmäinen version raportista joten kiirettä pitää. Tietokoneemme on varattu kokoajan, joten en saa laitettua kuviakaan tänne. Ja Libanonin tilanteen seuraaminen vie aikaa...

Suunnitelmani ovat hieman muuttuneet, n
äillä näkymin lähden ensin Tamil Naduun ja sitten jos ehdin Keralaan. Mutta vaikeaa sanoa kummastakaan mitään kun proffalta tulevien kommenttien määrä tehokkaasti määrää lomani pituuden. Ajatukseni on käydä jossain 4. - 9.8. pv ja sitten, riippuen tyon määrästä toivottavasti myos 9. - 16 jonka jälkeen pitää lähteä Delhiin loppuseminaarin. Meidät lennätetään, mikä tuntuu vähän turhalta, mutta rehellisesti sanottuna olen aika iloinen ettei tarvitse istua 45 tuntia junassa. Toistaisen kokemukseni mukaan junat ovat huomattavan tylsiä täälläpäin.

Ilouuutinen on kuitenkin se ett
ä minulla on 6 päivää aikaa Delhissä loppuseminaarin jälkeen joten ehdin käydä Taj Mahalissa ja muutenkin katsella ympärilleni vähän enemmän kuin viimeksi.

Eilen oli s
ähkokatkoja pitkin päivää, joten pimeän tullen, kun kampuksella ei nähyt enää lukea suuntasimme lähibaariin oluelle. Täällä on ihana tapa näyttää pulloa asiakkaalle ennen avaamista, vähän kuten viinillä siellä kotopuolessa. Välillä tuntuu jopa vähän huvittavalta katsella sinetoityä mineraalivesipulloa ja miettiä, olikohan tuo oikeaa laatua. Ja olisikin laatuvalikoimaa, valitettavan usein vastaan tulee Pepsin tai Cokiksen vettä. Onneksi täällä kotona on vedenpuhdistin. Vesi on puhdasta, mutta pahaa ja sitruunallahan sekin hoituu.

En varmaan t
äällä ehtinyt vielä mainostaakaan. Sain pari viikkoa sitten toimivan SIM-kortin puhelimeeni reilun 4 viikon odotuksen jälkeen.

Nyt on juostava, kuulin ett
ä ihminen jonka tekstejä odotan editoitavaksi kuulemma on lähdossä elokuviin, ja tänään on sovittu että hommat ois valmiina. Ei oikein inspiroi idea että lomani lyhenee muiden saamattomuuden takia. Katsotaan miten käy.


25 heinäkuuta 2006

Hyvia linkkeja

Katsokaapas ruudun ja oikeaa reunaa:
Kulutuskapula ja kovin ajankohtainen Electronic Intifada

Lisaksi muita blogeja:
Wesa Aapron perustama:
Kulutuskrapula
ja Jaakko Vasankarin Jagenrenessanssi jossa mm. lyriikoita Israelin aiheuttamasta karsimyksesta Libanonissa

24 heinäkuuta 2006

Sananvapausasiaa

Blogspot.com toimii taas Intiassa viikon tauon jälkeen. Intian hallitus painosti internetyhteydentarjoajia bannaamaan tiettyjä sivuja yhteisojen välisen väkivallan ehkäisemiseksi. Muutaman ääriliikkeen kansan-/uskonmurhaan yllyttävän sivun sijasta koko blogspot meni mykäksi. Onhan se helpompaa sensuroida kaikki. Kahdella jättiläisellä Kiinalla ja Intialla alkaa näemmä olla häiritsevän paljon yhtäläisyyksiä...

http://news.bbc.co.uk/2/hi/south_asia/5194172.stm

http://benmetcalfe.com/blog/index.php/2006/07/18/
india-bans-access-to-typepad-blogspot-and-geocities/




23 heinäkuuta 2006

Kuvia Raichurista ja Gulbargasta osa2

Kouluruokailu

Koululaukku

Maria nayttaa lapsille heista ottamaansa kuvaa
Shorapur Gulbargassa


Joenrantatemppeli



Mysore

Heikosti tullut kirjoitettua viimeaikoina, enkä ole lupaamiani kuvia ja kuvatekstejääkään lisännyt. Kiirettä. Tämäkin teksti tulee varmasti olemaan sekavaa, pahoittelut siitä.

Kiireen keskeltä pakenin viikonlopuksi Mysoreen parin sadan kilometrin päähän Bangaloresta. Ihanan pieni (850 000 asukasta) ja hahmotettavissa oleva kaupunki. Täällä Bangaloressa en oikein vieläkään aina edes tiedä millä puolella kaupunkia olen jos en tosi tarkasti seuraa bussinikkunasta. Intian sandalwood (kallista hajustepuuta) -tuotanto keskittyy Mysoreen ja kaupungissa on hieno palatsi josta käsin maharaja aikoinaan hallitsi. Muita nähtävyyksiä joita kävin katsomassa ovat taidemuseo ja temppeli joka sijaitsee kaupungin edustalla. Temppelikukkulalle saavuttuani n
äin yllättävän paljon poliiseja, joka ensin tuntui hivenen yllättävältä. Käveltyäni temppeliä kohti huomasin miksi, olin saapunut jonkin sortin (uskonnollisille) festivaaleille johon (arvioni mukaan) noin 5000 henkeä osallistui. Vaihtuvuus päivän aikana oli varmasti myös suurta. Yritin kovasti kysellä mistä on kyse, mutta asia jäi valitettavasti hivenen epäselväksi. Ilmeisesti perjantai kerran kolmessa kuussa on tärkeä päivä kyseiselle temppelille, mutta sen enempää ei oikein selvinnyt. En myöskään kuumuudessa tahtonut jonottaa temppeliin tuhansien muiden kanssa, joten päätin palata kaupunkiin kukkulalla olevan Godly museumin kautta. Paljon hauskoja kuvia ja tietoa gurun, jonka nimeä en muista, perustamasta oppisuunnasta. Kukkulalta poistuminen oli huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin saapuminen riksalla. Päätin kävellä alas jyrkkiä portaita, joita pitkin nouseminen tempelille on osa riittiä. Tarinan mukaan 1000 askelman (niitä oli kyllä huomattavasti enemmän) nouseminen ennen temppelille siunaa nousijan ja rukouksen yhteydessä esitetyn toiveen toteutuminen on todennäkoisempää.

Viime viikko kului töyntäyteisesti, ja sunnuntain ja torstain välillä en edes poistunut kampukselta muualle kuin jäätelölle, täällä on liian helppo mökkihöperöityä.
Torstaiaamuna iski pakottava tarve tehdä jotain ja ennen kaikkea päästä pois kampukselta (Mysoreen lähtö). Nyt (su) palattuani huomaan olevani työn suhteen samassa asemassa kuin torstaina. Omat osioni raportistamme ovat kirjoitettuna, ja odottelen muiden tekstejä jotta pääsen heilumaan punakynän kanssa. Ensi viikonloppuna ajattelin uudestaan reissuun (4-5pv), mutta en tiedä mitä siitä tulee jos joudun odottamaan muiden tuotoksia vielä pitkään.

Se ty
östä. Täälläolo on hyvin erilaista kuin mikään aiempi reissuni/työni. En ole oikeastaan tutustunut muihiin ihmisiin kuin kolleegoihin ja laitoksen oppilaisiin. Aika vaan tuntuu karkaavaan käsistä ja sitten tämä lähiympäristö ei tarjoa kauheasti mahdollisuuksia sosiaaliselle elämälle eikä sitä joka ilta jaksa matkustaa kahta tuntia edestakaisin keskustaan. Siksikin Mysoressa oli mukavaa, paikat olivat kävelyetäisyydellä toisistaan. Tarkoitan siis toisinsanoen sitä että en ole tullut panostaneeksi ihan niin paljon ihmisiin tutustumiseen kuin pitäisi (mennä paikkoihin yksin eikä aina kolleegoiden kanssa. Toisaalta taas siinäkin on paljon etuja. Välillä vaan iskee tarve vaihtaa paikkaa ja silloin liikkumisen hankaluus ärsyttää. Bangalorea kutsutaan Garden Cityksi, mutta aina (kun ei ole puistossa) niin tulee kyllä mieleen aivan muut kuvaukset. Ilmanlaatu ei ole kovinkaan hyvä ja kaavoitus on tehty moninkertaisesti pienemmälle liikennemäärille. Taidan olla laiska ja lopettaa kertomisen tähän ja kokeilla jos kuvien lisääminen onnistuisi.

14 heinäkuuta 2006

kuvia Raichurista ja Gulbargasta osa1

Kuvatekstit tulossa...








13 heinäkuuta 2006

Takaisin B-loressa

Runosuoni ei syki ja veto vielä poissa maalla sattuneiden vatsatautikohtausten jäljiltä. Olisin halunnut postata kuvia mutta netti tökkii. Joten kirjoitetaan nyt sitten jotain mitä sylki näppikselle tuo.

Reissu oli mit
ä mainioin ja tykästyin ensi kertaa täälläoloni aikana kunnolla ympäristööni. Kyseessä on tietenkin viha-rakkaussuhde, sillä ei kaikki asiat tietenkään ihan mielyttäviä ole. Kiersimme kouluja Raichur ja Gulbarga -nimisissä districteissä. Kyseiset kaksi aluetta ovat Karnatakan osavaltion vähiten kehittyneitä ja esim. lukutaito on yhtä alhaista kuin heikoimmin pärjäävissä osavaltioissa.

Kouluvierailut olivat hyvin mielenkiintoisia. Valitettatavasti vain meid
ät tyrkättiin ikävään kehitysturismin pariin ja meitä vietiin ainoastaan parhaisiin kouluihin. Kehitysturismilla tarkoitan että meitä ajeluteltiin ympäriinsä katsomassa kuinka 'hyvin' asiat ovat kaikkialla missä luomupuutarhat on aloitettu, ja kuinka "kaikki lapset käyvät koulua" jne. Ennen lähtoä teimme oman tutkimussuunnitelman joka hyväksyttiin, mutta sitten kentällä meille lähetettiin uusi (ei neuvoteltavissa oleva sellainen). Iso miinus UNICEFille, mitä ihmettä he haluavat meiltä (muuta kuin raportteja joissa heidän toimiaan ylistetään??). Järkevän selvityksen aikaansaaminen meille tarjotusta materiaalista (jonka ilmeisesti olisi tarkoitus olla edustava otos kouluista [sic]) ei ainakaan onnistu. Veikkaan ettemme ole kovin kovassa huudossa loppuseminaarissa kun raporttimme paras anti tulee olemaan krittiikki UNICEFia kohtaan, eikä ylistävä kuten esim. viime vuoden raportit ja täällä on tapana. Turha kai syyttää ainoastaan UNICEFia, joten valaistaan esimerkin kautta: tiimimme jäsen/tulkkimme vastaus kun pyysimme häntä kysymään eräältä kouluja valvovalta virkamieheltä kuinka usein he käyvät (heikosti pärjäävissä) kouluissa/miksi eivät käy useammin? "What are you thinking? Do you think I will critisize my government? I'm not going to ask that." Vähän vaikeaa tehdä selvitystä jossa kysyminenkin on jo liian kriittistä. Joskus pääsimme onneksi hyviinkin keskusteluihin toisen tulkin avulla, lisäksi monet osasivat hivenen englantia. Voisin lopettaa duunista jauhamisen mielenkiintoiseen sitaattiin jolla biodynaamisen viljelyn kouluttaja/UNICEFin konsultti aloitti perustelunsa viljelmien tarpeesta: "People in India eat 13 tablets of DDT every day". Myrkky on kielletty suurimmassa osassa teollisuusmaita jo 70-luvulla ympäristöhaittojensa ja mahdollisen terveyshaitallisuutensa vuoksi.

Kuten aloitin nautin siis suuresti maalla olemisesta, joka kai sekin on v
ähän suhteellista, kun monet "aluekeskuksina toimivat pikkukaupungit olivat tampereen kokoisia, ja esim. Gulbargan pääkaupunki noin 1,5 miljoonan ihmisen sekamelska.

Kehitysturismin lis
äksi mahtui rehellistä nähtävyysturismiakin. Kiersimme eilen Hampin rauniokaupunkia, ennen kuin palasimme yöbussilla kotiin (9h/350km). Kaupunki toimi Vijayanagara empiren pääkaupunkina vuosina 1336-1565 ennenkuin se tuhottiin valloittajien toimesta.

Nyt lienee aika lopetella ja lepuuttaa silmi
ä ennen huomisia koitoksia. Paljon olisi vielä kerrottavana kouluista, tiimistäni, oppaistamme, ihmisten reaktioista meihin maaseudulla (en ole esim. koskaan ennen jakanut baarissa nimmareita keski-ikäisille miehille ihonvärini vuoksi) ja muusta. Lisää ajallaan, ja kuten sanottu: toivottavasti niitä kuviakin.

02 heinäkuuta 2006

Kentällä


Olen maastossa 3. - 15.7.

Raporttia taas sen jälkeen.