13 heinäkuuta 2006

Takaisin B-loressa

Runosuoni ei syki ja veto vielä poissa maalla sattuneiden vatsatautikohtausten jäljiltä. Olisin halunnut postata kuvia mutta netti tökkii. Joten kirjoitetaan nyt sitten jotain mitä sylki näppikselle tuo.

Reissu oli mit
ä mainioin ja tykästyin ensi kertaa täälläoloni aikana kunnolla ympäristööni. Kyseessä on tietenkin viha-rakkaussuhde, sillä ei kaikki asiat tietenkään ihan mielyttäviä ole. Kiersimme kouluja Raichur ja Gulbarga -nimisissä districteissä. Kyseiset kaksi aluetta ovat Karnatakan osavaltion vähiten kehittyneitä ja esim. lukutaito on yhtä alhaista kuin heikoimmin pärjäävissä osavaltioissa.

Kouluvierailut olivat hyvin mielenkiintoisia. Valitettatavasti vain meid
ät tyrkättiin ikävään kehitysturismin pariin ja meitä vietiin ainoastaan parhaisiin kouluihin. Kehitysturismilla tarkoitan että meitä ajeluteltiin ympäriinsä katsomassa kuinka 'hyvin' asiat ovat kaikkialla missä luomupuutarhat on aloitettu, ja kuinka "kaikki lapset käyvät koulua" jne. Ennen lähtoä teimme oman tutkimussuunnitelman joka hyväksyttiin, mutta sitten kentällä meille lähetettiin uusi (ei neuvoteltavissa oleva sellainen). Iso miinus UNICEFille, mitä ihmettä he haluavat meiltä (muuta kuin raportteja joissa heidän toimiaan ylistetään??). Järkevän selvityksen aikaansaaminen meille tarjotusta materiaalista (jonka ilmeisesti olisi tarkoitus olla edustava otos kouluista [sic]) ei ainakaan onnistu. Veikkaan ettemme ole kovin kovassa huudossa loppuseminaarissa kun raporttimme paras anti tulee olemaan krittiikki UNICEFia kohtaan, eikä ylistävä kuten esim. viime vuoden raportit ja täällä on tapana. Turha kai syyttää ainoastaan UNICEFia, joten valaistaan esimerkin kautta: tiimimme jäsen/tulkkimme vastaus kun pyysimme häntä kysymään eräältä kouluja valvovalta virkamieheltä kuinka usein he käyvät (heikosti pärjäävissä) kouluissa/miksi eivät käy useammin? "What are you thinking? Do you think I will critisize my government? I'm not going to ask that." Vähän vaikeaa tehdä selvitystä jossa kysyminenkin on jo liian kriittistä. Joskus pääsimme onneksi hyviinkin keskusteluihin toisen tulkin avulla, lisäksi monet osasivat hivenen englantia. Voisin lopettaa duunista jauhamisen mielenkiintoiseen sitaattiin jolla biodynaamisen viljelyn kouluttaja/UNICEFin konsultti aloitti perustelunsa viljelmien tarpeesta: "People in India eat 13 tablets of DDT every day". Myrkky on kielletty suurimmassa osassa teollisuusmaita jo 70-luvulla ympäristöhaittojensa ja mahdollisen terveyshaitallisuutensa vuoksi.

Kuten aloitin nautin siis suuresti maalla olemisesta, joka kai sekin on v
ähän suhteellista, kun monet "aluekeskuksina toimivat pikkukaupungit olivat tampereen kokoisia, ja esim. Gulbargan pääkaupunki noin 1,5 miljoonan ihmisen sekamelska.

Kehitysturismin lis
äksi mahtui rehellistä nähtävyysturismiakin. Kiersimme eilen Hampin rauniokaupunkia, ennen kuin palasimme yöbussilla kotiin (9h/350km). Kaupunki toimi Vijayanagara empiren pääkaupunkina vuosina 1336-1565 ennenkuin se tuhottiin valloittajien toimesta.

Nyt lienee aika lopetella ja lepuuttaa silmi
ä ennen huomisia koitoksia. Paljon olisi vielä kerrottavana kouluista, tiimistäni, oppaistamme, ihmisten reaktioista meihin maaseudulla (en ole esim. koskaan ennen jakanut baarissa nimmareita keski-ikäisille miehille ihonvärini vuoksi) ja muusta. Lisää ajallaan, ja kuten sanottu: toivottavasti niitä kuviakin.

Ei kommentteja: