10 joulukuuta 2009

Politiikan jako uusiksi


Olen viime aikoina pohtinut erilaisia aatesuuntauksia ja niiden sisältämiä vastakkainasetteluja. Avauksia ovat olleet muun muassa Päivi Räsäsen ekokonservatismi, Timo Soinin ei-vihreä konservatismi ja kokoomuksen ”kiihkoton maahanmuuttopolitiikka”, joka haluaa poistaa siirtolaisuuden vetotekijöitä. Vihreät taas ehtivät julistaa, että heidän liberaali maailmankuvansa ei mahdollista yhteistyötä Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien kanssa, mikä mielestäni onkin oikein hyvä näkemys.

Kokoomuksen maahanmuuttopaperissa todetaan, että turvapaikkaa haetaan usein muusta syystä kuin suojelun tarpeesta. Edistyksellinen vasemmisto onkin jo pitkään ollut sitä mieltä, että koko turvapaikkajärjestelmä on olemassa ensisijaisesti työmarkkinoiden sääntelyn vuoksi. Hallituksen ajama turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeuden rajoittaminen tuottaakin Suomeen paperittomia siirtolaisia samalla tavalla kuin muualla Euroopassa on tapahtunut. Hienoa, että Kokoomuskin on herännyt järjestelmän kriisiin.

Viime viikolla lööpit kirkuivat Soinin kaverilleen räätälöimästä EU:n huippuvirasta. Brysselin-kone näyttäisi tehneen herravihaisesta pientalonpojasta junailijan, joka toimii rekrytoinnissa ”EU:n tavalla”, kuten A-studio ansiokkaasti paljasti. Tämä lienee sitä ”uusien puolueiden politiikkaa”, josta välillä kuulee puhuttavan. Tällä huomiolla en tietenkään tarkoita moralisoida vaan kertoa, että politiikassa toimitaan vallan saavuttamiseksi. Tämän näyttämisestä osoitankin kiitokset Perussuomalaisille.

Rock-tähti-filosofi Slavoj Žižek luennoi maanantaina Helsingin yliopistolla otsikolla: Mitä on kommunismi tänään? Žižek kuvaili vasemmiston valitettavan lamaantunutta tilaa osuvasti muun muassa kertomalla miten äärioikeisto kommunikoi työläisten taisteluja tehokkaammin kuin vasemmisto.

Tämä tarkoittaa Žižekin mukaan sitä, että liberalismin ja oikeistopopulismin välinen vastakkainasettelu on keskeistä nykypolitiikassa. Kyse on täysin samasta asiasta kuin näennäisestä, luokkasuhteet kieltävästä, liberalismin ja konservatismin välisestä vastakkainasettelusta. Tällaisella kentällä ei vasemmistolle valitettavasti ole tilaa.

Slovenialaisen Žižekin näkemykset jaetaan myös Brysselissä. Timo Soini kirjoittaakin blogissaan työn ja pääoman välisestä sekä uuden ja vanhan politiikan välisestä ristiriidasta. Samalla Soini haukkuu järkivihreät porvarit, ekokonservatiivit kristityt ja punavihreät vassarit idiooteiksi. Sopii hyvin yhteen Žižekin kirjan Politiikkaa, idiootti! kanssa.

Vasemmiston ensisijaisen prioriteetin tulee olla konservatismi–liberalismi-akselin hävittäminen ja oikeisto–vasemmisto-jaon palauttaminen keskiöön. Žižekin sanoin: ”Ihmiskasvoista kapitalismia ei ole olemassa”. Meidän tehtävämme on palauttaa usko ihmiskasvoiseen sosialismiin.

Sika-Liisa ja Pässi Jujunen


Toverit eläinoikeusliikkeessä antoivat joululahjan ministerille julkaisemalla tuoretta kuvamateriaalia 30 sikatilalta, joista osaa oli käyty kuvaamassa myös vuonna 2007. Vuonna 2007 ministeri Sirkka-Liisa Anttila lupasi korjata eläinten olot välittömällä lainsäädännöllä ja valvonnalla.


Tällä viikolla, verkossa laajalti Sika-Liisaksi nimitetty, maa- ja metsätalousministeri Anttila jatkaa samaa kahden vuoden takaista litaniaa siitä, että kuvat ovat lavastettuja ja, että ministeriö on tehnyt kaikkensa. Olisiko jo korkea aika sulkea tilat, jotka eivät noudata edes lakia? Tämä olisi samalla mainio alkusysäys tehomaatalouden lakkauttamiselle.

Toinen otsikon aiheista, verkossa Pässi Jujuseksi kutsuttu, Jussi Pajunen sen sijaan yritti lakkautuslistoillaan nopeaa ohi valtuuston. Onneksi valtuusto kuitenkin hylkäsi Pajusen haaveet kaupungin lakkauttamisesta. Valtuusto hyväksyi selvästi ponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että palveluverkkoa koskeva esitys valmistellaan siten, että valmistelussa kuullaan asukkaita ja asiantuntijalautakuntia ennen esityksen tekemistä ja että esitys tuodaan valtuuston käsittelyyn ennen vuoden 2011 talousarvioesitysten tekemistä lauta- ja johtokunnissa.”
Nyt ei sitten muuta kuin asukastilaisuuksia kaikkialle ja politikkojen sanaa videolle. Etenkin kokoomuslaisten, jotka haluavat ajaa alas kaupunkimme palvelut. Noustaan kapinaan lähikoulujen, kirjastojen, leikkipuistojen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden puolessa. Helsinki on rikas.

07 joulukuuta 2009

Työttömyysturvan kytköksestä


Mielipidekirjoitukseni Hesariin, jota eivät julkaisseet.

Heikki Hiilamo ja Helena Hiila kirjoittavat vieraskynässään (HS 4.12.) ansiokkaasti köyhien ahdingosta. Työmarkkinatuella ei elä, eli sen saajat ovat usein riippuvaisia toimeentulotuesta. Valitettavasti he menevät pahasti metsään syyllistäessään ansiosidonnaisella työttömyystuella eläviä ensimmäisen luokan kansalaisiksi, jotka estävät rautaportein kolmannen luokan kansalaisten avun kuin Titanicilla konsanaan.

Kytkös ansiosidonnaisen ja peruspäivärahan välillä tarkoittaa, että jos perusturvaa korotetaan 120 euroa, niin ansiosidonnaisen saaja hyötyy noin 65 euron verran kuukaudessa bruttona. Molempien käteen jäävä tulo olisi pienempi johtuen mm. toimeentulotuen leikkauksista ja verojen kasvusta. Perusturvan korottaminen kuroo kuitenkin umpeen ansiosidonnaisen etumatkaa.

Uudistus maksaisi valtiolle 150 miljoonaa euroa vuodessa. Vanhasen kakkoshallitus on leikannut veroja noin kolmella miljardilla eurolla. Rautaporttien vartijat ovat ihan toisaalla kuin toisten työttömien joukossa.


Puheeni vasemmiston itsenäisyysjuhlassa

Alla lyhennetty versio puheestani Malmin työväentalolla 6.12.


Hyvät toverit,

[johdanto kulttuureista ja yhteiskunnasta ylipäätänsä leikattu]

Monikulttuurisuudesta käytävän keskustelun keskeisin ongelma on, ettei kyseinen termi tarkoita juuri mitään. Yleisimmillään termi viittaa ajatukseen, että samassa yhteiskunnassa voi elää ihmisiä, jotka omaavat erilaisen kulttuuritaustan. Tämä lienee kiistatonta, eikä minulla ole siihen mitään lisättävää. Kulttuureista yleisemmin sen haluan puhua paljonkin.

Kulttuurit ovat muuttuvia käsitekokonaisuuksia, jotka eivät ole selvärajaisia. Ihmisten kanssakäymisessä kulttuuritaustojen vaikutus neuvotellaan jatkuvasti uusiksi. Ihmisen kuuluminen tiettyyn kulttuurin on vielä hämärtyneempää, kuin kuuluminen yhteiskuntaluokkiin, joista juuri kukaan ei juuri uskalla tänä päivänä puhua. Niistä meidän olisi puhuttava. Itsenäisyyspäivänä ja kaikkina muinakin päivinä.

Yhteiskunnassamme vallitsee siis ”kulttuurien” suhteen mitä suurin moninaisuus sekä luomusuomalaisten että muualla syntyneiden tai jotain muuta kieltä äidinkielenään puhuvien keskuudessa.

Yhteiskunnassamme on kuitenkin valitettavan paljon suuntauksia, jotka haluavat kääntää vastakkainasettelut tuotantosuhteista ja yhteiskuntaluokista eri ihonvärin omaavien, eri maissa syntyneiden tai eri kieltä puhuvien ja Suomea äidinkielenään puhuvien välille.Tähän meidän on puututtava. Puheet kulttuureista peittävät ”islamilaisten alle” yhtä lailla Talibanien sortoa paenneita afganistanilaisia sekä esimerkiksi Lähi-Idän työväenpuolueiden kaadereita, joiden muuton syy on vasemmistolainen vakaumus. Tähän kulttuurien ”uuskieleen” Vasemmiston ei tule sekaantua yleistävään puheeseen ”kulttuureista”.

On itsestään selvää, että ihmiseen vaikuttaa hänen kasvatuksensa ja yhteiskunta, jossa hän on elänyt. Yhtä selvää on, että yksilö voi toimia muulla tavoin kuin esimerkiksi hänen vanhempansa tai vastoin kun hänelle on opetettu. On pyrittävä tietoisuuden kasvattamiseen ja rajojen murtamiseen. Näiden asioiden mahdollistaminen on vasemmiston tehtävä.

Tämän kaltaisesta muutoksesta on kyse myös siinä luokkaretkessä, joka on tapahtunut esimerkiksi massakorkeakoulutuksen yhteydessä, jonka myötä niin moni suomalainen on keskiluokkaistunut. Tämän päivän yhteiskunnasta ei löydy tietoista työväenluokka vastaavaa voimaa. Sellainen on luotava! Siihen tarvitaan kriittistä tutkimusotetta ja koulutusta.

Slovenialainen filosofi Slavoj Zizek vieraili menneellä viikolla Suomessa luennoimassa. Zizek kuvaili vasemmiston valitettavan lamaantunutta tilaa osuvasti muun muassa kertomalla miten äärioikeisto kommunikoi työläisten taisteluja tehokkaammin kuin vasemmisto. Tämä tarkoittaa Zizekin mukaan sitä, että liberalismin ja oikeistopopulismin välinen vastakkainasettelu on keskeistä nykypolitiikassa. Tästä vastakkainasettelusta on puhuttu paljon myös esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa ja nyt se on rantautunut myös tänne.

Pohjimmiltaan tässä on kyse luokka- ja tuotantosuhteet kieltävästä, liberalismin ja konservatismin välisestä vastakkainasettelusta. Tällaisella kentällä ei vasemmistolle valitettavasti ole tilaa. Kyse on kuitenkin meistä itsestämme, olemmehan itsenäisiä tekemään päätöksiä politiikkamme suhteen.

Meidän, poliittisen vasemmiston, tulee tähdätä konservatismi-liberalismi-akselin murtamiseen ja oikeisto-vasemmisto-jaon palauttamiseen keskiöön. Zizekin sanoin: ”Ihmiskasvoista kapitalismia ei ole olemassa”, tarvitaan siis vahva puolue suojaaman meitä siltä ja tuhoamaan sortavat rakenteet. Rakennetaan yhdessä sellainen, vahva puolue siis!

05 joulukuuta 2009

Ideologia, luokka ja tilastot

Olin perjantaina Radio Vegassa keskustelemassa tulevaisuuden hyvinvointipolitiikasta. Slaget efter tolv -ohjelma määrittää itsensä ruotsinkielisen Suomen päivittäiseiksi kamppailukentäksi. Juuri minulle sopivaa retoriikkaa siis. 


Tällä kertaa väänsin mm. Kokoomuksen kansanedustajan Hanna-Leena Hemmingin kanssa. Hemming "vastasyytti" minua ideologisesta puheesta. Tietenkin olen ideologinen, samalla olen myös käytännöllinen. Huvittavaa on lähinnä, että oikeisto kieltää oman ideologiansa, jota jopa demarit uskaltavat kritisoida, esimerkiksi palveluiden yksityistämisen yhteydessä.


Myöhemmin Hemming syytti minua tunteellisesta väittelystä. Siihen en ottanut kantaa, mutta totesin olevani ainoa neljästä väittelijästä, joka edes viittaa tilastoihin. Konecranes hallituksen puheenjohtaja heitti niinkin härskisti, että väitti kokonaisveroasteen Ruotsissa olevan Suomea alhaisempi. Itse totesin, että nostamalla kokonaisveroastetta samalle tasolle kuin Ruotsissa, verovaroja saisi kerättyä useita miljardeja euroja enemmän kuin nykyään. Suomen nykyinen kehityssuunta on tämä (Kuva@Jussi Saramo).





25 marraskuuta 2009

Tietotekniikan kehitysmaa Suomi?

Suomi on pudonnut tietoyhteiskuntana keskikastiin, arvioidaan Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportissa. Selvityksessä vaaditaan valtiolta nopeita toimia Suomen aseman palauttamiseksi ja uudenlaisten toimitatapojen luomiseksi.
Ennen kun pohdin minkäänlaisia ratkaisuja ajattelin, että voisin osoittaa syyttävää sormea eri lakeihin ja tahoihin, jotka hidastavat tietoyhteiskunnan kehitystä kohtaan. Sellaisia ovat ainakin Lex Karpela, Lex Nokia, oikeusjärjestelmä ja erityisesti hallitus ja sen täydellinen ymmärtämättömyys ja/tai piittaamattomuus, jonka esimerkiksi sähköinen äänestyskokeilu osoitti.

Sitten niitä ratkaisuja.. Yön yli tapahtuvaa muutosta on turha odottaa valtiolta, joka on kertaalleen tuhrinut tietoteknisen etumatkansa muuhun maailmaan. Tarvitaan siis laaja-alaista toimintakulttuurin muutosta. Vaihtoehtoja lienee ääripäinä noin kaksi; tiedon avoimuus ja kansanvalta tai suljetut järjestelmät ja yhtiövalta. Itse uskon ensimmäiseen, jälkimmäisestä kertoo kuvat.

Ensiaskeleina kohti avointa yhteiskuntaa julkishallinnon tulisi siirtyä avoimen lähdekoodin järjestelmiin ja epäkaupallinen kopiointi sallia. Valtio voisi myös näyttää esimerkkiä myös monilla muilla tavoin esimerkiksi jakamalla kaiken YLEn lähettämän tai ainakin tuottaman materiaalin suoraan verkkoon.




Sähköisistä oikeuksista enemmän kiinnostuneille suosittelen Assyilla järjestettyä EFFIn paneelikeskustelua, johon osallistuin. Muille suosittelen aiheesta kiinnostumista.

22 marraskuuta 2009

Opiskelijan elämä kasvattaa pääomaa



Alla jotain keloja, joita kirjoittelin puoluevaltuuston työ- ja toimeetulotyöryhmää ajatellen.

Vasemmisto saavutti merkittävän vaalivoiton vastikään käydyissä yliopistovaaleissa. Helsingissä ja Tampereella vasemmistoryhmät ovat ovat suurimmat ryhmät ja Jyväskylässä vihreät vassaripaskat ovat enemmistössä. Uskon, että meillä on kaikki edellytykset saavuttaa merkittävä voitto myös yliopistojen ulkopuolella. Tämä vaatii kuitenkin myös opiskelijoiden, tulevien ja nykyisten tietotyöläisten, etujen turvaamisen.

Suomessa on 300 000 korkeakouluopiskelijaa. He ovat ainoa ryhmä, jonka perustoimeentuloksi lasketaan laina. Opiskella pitäisi yhä kiihtyvällä tahdilla, töitä ei saisi tehdä, eli lainaa on pakko ottaa. Tätä ei vasemmiston tule hyväksyä. Pääoma ei saa määrittää perustoimeentuloa.

Monen opiskelijan tulot ovat tonnin kuussa, eli suhteellisen köyhyysrajan (1080 €/kk) alapuolella. Heidän perustoimeentulonsa, eli lainan korko, rikastuttaa suoraan kapitalistia. Tämä jos mikä on luokkaristiriita.

Opiskelijat ovat myös se ryhmä joka tekee eniten palkatonta työtä harjoittelun muodossa, mihin Vasemmistoliitto ansiokkaasti ottikiin kantaa viime puoluehallituksessa. Mainioiden perustoimeentulon kasvattamisvaatimusten jatkoksi on vaadittava taattua perustoimeentulo on myös opiskeljoille.

Toiveeni toteuttamiseksi vaaditaan tietenkin pelimerkkejä. Kolmensadantuhannen korkeakouluopiskelijan 300 €/kk lainan muuttaminen opintorahaksi maksaisi 900 miljoonaa euroa. Se on vähemmän kuin yritysten Kela-maksun poisto (, jonka tosin "käytimme" jo yllä). Toinen esimerkki on asevelvollisten poissaolo työelämästä, joka maksaa vuodessa jopa miljardi euroa menetettyinä työtunteina. Lakkauttamalla yleisen asevelvollisuuden voisimme siis laskennallisesti rahoittaa lainapakon lopettamisen. Lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

19 marraskuuta 2009

Vasemmiston brändi = luokka





Harvoin törmää sanoihin, jotka herättävät niin suuria intohimoja kuin luokka. Olen viime aikoina keskustellut asiasta mm. Asuntotoiminta-verkostossa, joka on viljellyt varsin luokkakantaista retoriikkaa, Vasemmistonuorten verkkofoorumilla (members only, kannattaa liittyä!) ja viimeisenä Facebookissa, jossa Pia Valkosen mainio kolumni johti pitkälliseen pohdiskeluun.


Monet toverit vastustavat kiivaasti luokista puhumista. Itse väittäisin, että suurin syy vasemmiston alennustilaan on epämääräinen puhe arvoista ja se, ettei vasemmisto kamppaile kannattajiensa materiaalisten etujen puolesta, luokkaetujen puolesta. Tässä puhun siis mielikuvista ja sananparsista. Teot eduskunnassa ja kirjoitukset valitsevat usein selkeästi puolen pääoman etua vastaan. Miksi tämä sitten häilytetään yleisten rakenteiden kritiikiksi, syrjäytyneiden puolustamiseksi tai pelkästään arvokysymyksiksi? Missä on luokkataistelu ja ihmisten yhdessä muodostamat liittoumat kamppailun käymiseksi ja kokemusten jakamiseksi? MISSÄ ON LUOKKA?


Ainakaan perustelut luokkakeskustelun vastustamiseen eivät löydy arvojen tärkeydestä tai siitä, että luokat eivät ole selvärajaisia. Arvot eivät sulje pois luokkaa, eivätkä luokat ole koskaan olleet selvärajaisia. Olennaista onkin, että luokat hahmotetaan suhteena, kuten esimerkiksi Vallankumouksen hedelmiä kirjoittaa marxilaisesta luokkakäsityksestä:
"luokka on työn ja pääoman antagonistinen suhde. Ilman luokkataistelua ei ole luokkia. Luokkaristiriidat leikkaavat yksilöiden läpi ja elävät jatkuvasti."
Luokkakantaisinta politiikkaa Suomessa tekee Kokoomus. Puolue ajaa hyvätuloisten ja pääomatuloilla elävien etuja. Kela-maksun poisto on mainio esimerkki työnantajille tehtävästä miljardin euron tulonsiirrosta. Samaan sarjaan menevät monet verovähennysoikeudet (asuntolainat, kotitalousvähennys), jotka olisi syytä poistaa niiden ollessa tulonsiirtoa valmiiksi hyvin toimeentuleville. Asuntolainojen verovähennysoikeus myös hilaa kaikkien asumisen hintaa ylöspäin hyödyttäen ensisijaisesti pankkiireita ja rakennusliikkeitä. Sama pätee esimerkiksi perhevapaiden 6+6+6-mallin vastustamiseen. Luokkakantainen oikeisto, haluaa toisin sanoen evätä heikommin toimeentulevilta mahdollisuuden perhe-elämään. Enemmän tienaavat voivat ottaa sitä palkatonta vapaata, mitä vähemmän varakkaat harvemmin voivat.


Luokkapositiota pohtiessa olennaista on suhde palkkatyöhön. Viimeaikoina on ollut havaittavissa mielenkiintoisia kontrollitaipumuksia ei ainoastaan työhön pakottamisen suhteen, esimerkiksi yhteiskuntatakuun laajentaminen, mutta saman aikaisesti työnteon rajaamiseen. Turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeuden rajoittaminen ja työryhmän pohdinnat opintotuesta ovat sellaisia. Jälkimmäisessä, opiskelijat pakotettaisiin elämään lainalla entistä tehokkaammin, sillä opintotuen saamiseksi ylipäätänsä vaadittaisiin tietty määrä opintopisteitä koko vuodelta. Palkkatyönteko, eli toimeentulo, hankaloituisi ja lainanotto lisääntyisi entisestään. Suoraa tukea pankkiireille siis. Kun ihmisiä eriytetään ryhmiin he rupeavat kinastelemaan keskenään eivätkä muodosta liittolaisuussuhteita.


Opiskelijoiden kohdalla näen perustulovaatimuksen hyvin keskeisenä, aivan kuten yliopistolain synnyttämät opiskelijaliikkeet ovat kokoajan tehneetkin. Perustulon palkkatyön normia kyseenalaistavan muodon lisäksi olisi kuitenkin pystyttävä muodostamaan myös liittolaisuussuhteita ja käymään luokkataistelua. Kukaan ei tule meille perustuloa antamaan ilman, että olemme valmiita ottamaan sen.

Perustulovaatimuksen rinnalla on tuskin haittaa esittää reformistisia ajatuksia. Uskon, että opiskelijoiden kannattaisi liittoutua esim. eteenpäin katsovan työväen kanssa ja yhdessä vaatia kaikille samaa perusturvaa. Myös työssäoloehtoa tulisi vaatia niin alas kuin mahdollista, sosiaalitupon aikaansaaman kahdeksan kuukauden jatkoksi.
Opiskelijoista valtaosa käy töissä, enkä näe mitään syytä miksi opiskelijoille ei voisi maksaa esimerkiksi soviteltua ansiopäivärahaa työn ja opintoihin käytettävän ajan mukaan. Soviteltua päivärahaa olisi ylipäätänsä laajennettava koskemaan yhä useampia. Nykyisellään muut palkkatyössä olevat ryhmät kuin opiskelijat ovat edullisemmassa asemassa toimeentulonsa suhteen.

Opiskelijuus on keinotekoinen käsite, joka ei takaa
opiskelijlle korkeaa ansiotasoa tulevaisuudessa. Opiskelijoiden sosiaaliturvan erityisasema toimii siis ainoastaan heidän etujaan vastaan. Sama koskee kaikkia muitakin erityisryhmiä. Erityiseksi tekeminen, mahdollistaa poikkeuksellisten kontrollitoimien kohdistamisen yksilöön oli hän sitten nuori, opiskelija, työtön, siirtolainen tai vaikka internetkäyttäjä, verrattuna siihen mitä muuten hyväksyisimme.
 

Palanen kerralla elämä tehdään kontrollitoimenpiteiden kohteita ja keskenään kamppailevia kapitalismin rattaita. Vastavoimaksi tarvitaan vasemmisto, joka ei kävele kohti vihreää ja yleistä hyvää, vaan yhdessä suoraan punaisia päin, kontrollista piittaamatta ja kapitalistia pelkäämättä mutta yhdessä. Tarvitaan luokkapohjaista toimintaa ja erilaisia liittolaisuussuhteita, jotka yhdistävät ihmisryhmiä. Yhteiskuntaa ei ole olemassa meistä irrallaan vaan olemme sen palasia.  

Meikä puhuu miespolitiikasta radiossa

Slaget efter tolv - dagens debatt: Männen slås ut av kvinnor?
Behöver vi ett nationellt program för att rädda landets unga män? Etelä Suomen Sanomat efterlyste i sin ledare på måndagen ett program för att rädda alla unga män som konkurreras ut från studieplatser och jobb av duktiga flickor. Vänsterungas ordförande Dan Koivulaakso håller med. I Slaget efter tolv möter han Lotta Backlund från Samlingspartiet . Debatten leds av Patrik Schauman.

16 marraskuuta 2009

Vaikuta paremmin

Kokoomusnuoret keskittyivät liittokokouksessaan keskustelemaan mm. hakaristin palauttamisesta suomalaisten hävittäjien logoksi. Aloite ei mennyt läpi, mutta on ilmeistä, että keskustelu oli sitä paremmin vaikuttamista, jota Suomi ja kokoomusnuoret kaipaavat. Perusteluina hakaristin vastustamiselle kuullaan ao. videolla mm. ongelmat kun tuleva Nato-Suomi operoi Tel Avivissa. Nuori toivo esittää siis hakaristin hylkäämistä, jotta voisimme jatkossa osallistua Israelin rinnalla sotarikoksiin.


Watch Kokoomusnuorten liittokokous keskustelee hakaristeistÃÂ�¤ in Activism & Non-Profit  |  View More Free Videos Online at Veoh.com

Demarinuoret taas päättivät kannattaa kolmea uutta ydinvoimalaa tilanteessa, jossa rakenteilla olevaa ei saada valmiiksi ja se on tuottamassa yli kahden miljardin tappiot.

Meillä keskitytään onneksi järjenkäyttöön ja konkreettisiin arjen ongelmiin. Ilmianna pomosi -kampanjamme tuottaa jatkuvasti tietoa ihmisten kokemasta epävarmuudesta työelämässä. Kohtapuolin luvassa myös konkreettisempia matseja ja poliittisia voittoja tämän osavoiton lisäksi. Siihen asti nauretaan myös huonoille vitseille.

10 marraskuuta 2009

Keskustelua työnteon kieltämisestä

Allekirjoittanut haastaa ministeri Thorsia radiossa.

Kaadetaan tämän päivän muurit

Maailman kerman astellessa Brandenburg Türin läpi ja juhlien Berliinin muurin murtumista toverimme Palestiinassa jatkavat kamppailua oikeudenmukaisuuden puolesta murtamalla tämän päivän muureja.



Ehkä muurien jälkeen olisi seuraavaksi aika katkaista kapitalismin kahleet. Ainakin liitoksena toimiva luottamus näyttäisi olevan murtumassa BBC:n tutkimuksen mukaan. Ainoastaan 11% vastaajista on sitä mieltä, että kapitalismi toimii erittäin hyvin.

09 marraskuuta 2009

Koti on metropoli


 
Olen viime aikoina innostuneena seurannut laadukkaiden poliittisten kirjoitusten ilmestymistä blogosfääriin muoti- ja ruokaohjeiden rinnalle. Ei sinänsä, ettei hyvältä näyttäminen ja hyvä ruokakin olisi miellyttäviä asioita myös vasemmistolle.

Suosikkiblogejani on ehdottomasti Vallankumouksen hedelmiä, joka oman määritelmänsä mukaan ”sisältää ylijäämän palasia yhteiskunnallisesta rikkaudesta”.



Blogien hieno puoli onkin, että tämä rikkaus jaetaan vapaasti kaikille haluaville. Tekstissään Metropoli ja lähiö kirjoittaja pohtii talonvaltauksia, asumisen kalleutta ja asunnottomuutta, eli teemoja, joiden ympärillä on viime vuosina nähty kamppailuja kaupunkitilasta. Asunnottomuus ja epävarma asuminen eivät ole luonnonlakeja vaan seurauksia politiikasta, joka köyhdyttää toisia ja rikastuttaa toisia. Kirjoitus tuo myös esiin miten tämä vaikuttaa eri tavoin kaupungin ytimessä ja laitamilla.


Muuten niin tarkkanäköisessä blogimerkinnässä on kuitenkin pieni lapsus taistelevien subjektien tunnistamisessa. ”Helsinki on lähiöiden kaupunki, ja vaikka lähiöistä puuttuvat hökkelikylät, niin itäisimpien kuilujen pohjilla päästään melko kurjiin olosuhteisiin, jos kurjuutta mitataan köyhyyden, työttömyyden ja huonon koulutustason kasautumisella.” Helsingissä kuitenkin on hökkelikyliä ja kaupunki kokee ne jatkuvasti ongelmana.


Viimeisen parin vuoden aikana viranomaiset ovat vainonneet Suomessa oleskelevia romaneja, jotka ovat päättäneet rakentaa parempaa elämää itselleen ja perheilleen pakenemalla kurjia olosuhteita. Tiistaina 27.10. nähtiin jälleen yksi esimerkki tästä, kun poliisit hajottivat romanileirin ja pakottivat kymmenkunta ihmistä hakeutumaan Kalasataman metroaseman liepeiltä vähemmän näkyvään paikkaan asumaan. Kokonaiskuva on selvä, köyhiä sysätään kiihtyvällä vauhdilla kohtia kaupungin laitamia.


Hallinnan kiihdyttämiseksi ehdotetaan jatkuvasti uusia keinoja kaupunkitilan ja epävarmuudessa elävien hallitsemiseksi. HKL pohtii vyöhykelippujen käyttöönottoa kaupungin sisällä, jotta matkailu periferiasta töihin maksaisi entistä enemmän. Yksinkertaisimmillaanhan tässä on kyse siitä kenellä on oikeus liikkua, aivan kuten rajakontrolleissa ja romanien ahdistelussa.


Tarvitsemme lähiöpolitiikkaa, jolla turvaamme yhdenvertaisuuden, itsenäisyyden ja hyvän elämän, niin romaneille, asunnottomille kuin kaikille muillekin kaupunkilaisille. Tarvitsemme vuokrakattoja ja maksutonta joukkoliikennettä. Tarvitsemme alueiden vastavaltaa ja vahvan läsnä olevan vasemmiston.


Vielä siitä hyvältä näyttämisestä, josta lähdin liikkeelle. Suosittelen lämpimästi myös Strategian tehdas -blogia, jossa pohdiskellaan mm. autonomian estetiikkaa vasemmistolaisuuden, vihreyden ja vallan kuitenkin saadessa päähuomion.

19 lokakuuta 2009

Asuntotoiminta syrjäyttää kapitalistit

Lauantain ja sunnuntainvälisenä yönä vietettiin Asunnottomien yötä. Päivän mielenosoitus ja talonvaltaus sekä Hakaniemen torin tapahtumat olivat menestyksekkäitä, tästä on hyvä jatkaa.


Verkkolehti Valtamedia.net raportoi tapahtumista:



kuten tekee myös Vallankumouksen hedelmät.

Asuntotoiminta-verkoston
tiedote:
Asuntotoiminta-verkosto järjesti 17.10.2009 osana Asunnottomien yön tapahtumia 300 ihmistä vetäneen mielenosoituksen, joka kulki Hakaniemen torilta Elimäenkadulle. Mielenosoituksen päätyttyä valtaosa mielenosoittajista valtasi talon osoitteessa Elimäenkatu 25 protestina asumisen kalleudelle ja kiinteistökeinottelulle. Lue lisää.




Nuorten Pohjoismaiden neuvosto



Matkustan perjantaina Tukholmaan Nuorten Pohjoismaiden neuvoston kokoukseen. En vielä tiedä mitä odottaa kokoukselta, mutta ainakin tapaan pitkästä aikaa ruotsalaisia tovereita. 


Jotain hilpeää kokouksesta on kuitenkin odotettavissa. PerusS nuoret ja heidän varapuheenjohtajansa Maria Lohela aikoo esittää hyväksyttäväksi päätöslauselmaa, jossa vaaditaan rajojen sulkemista. Paperin parhaita paloja on toteamus, siitä miten alkuperäiskansat ("indigenous population") eivät suostu maksamaan korkeita veroja jos rajat ovat auki. Lol

15 lokakuuta 2009

Lopetetaan asunnottomuus -mielenosoitus


Alla tärkeä mielenosoituskutsu. Täältä nähdään, että yleistä asumistukea myönnettään vuosittain vähemmän kuin mitä omistusasuntojen verovähennyksiä. 


Nykyisellä vuokria ylös hilaavaalla järjestelmällä tuetaan yksityistä asunnonomistamista 640 000 000 €urolla vuodessa. Vuodesta 2003 vuoteen 2007 korkovähennysten suhteellinen osuus kaikesta asumisen tukemisesta nousi 25 prosentista 35 prosenttiin. Asumista tuetaan yhteensä noin 2 000 000 000 eurolla vuodessa.








Tule mukaan mielenosoitukseen korkeita vuokria vastaan!
asuntotoiminta.blogsome.com

Asuntotoiminta-verkosto järjestää 17.10.2009 osana Asunnottomien yön tapahtumia väkivallattoman mielenosoituksen, joka lähtee Hakaniemen torilta klo 15.00. Mielenosoituksen päätteeksi Asuntotoiminta-verkosto valtaa talon protestina asumisen kalleudelle ja kiinteistökeinottelulle.

Mielenosoitus vaatii, että
  • asumisesta on tehtävä subjektiivinen oikeus. Tämän tulisi tarkoittaa myös oikeutta ottaa haltuun tyhjiä asuntoja ja kiinteistöjä. 
  • vuokrien hintakatot on otettava käyttöön.  
  • julkista rakentamista tulee lisätä niin paljon, että se tyydyttää asumistarvetta. Tämä työllistää samalla monta ihmistä rakennusalalla.



13 lokakuuta 2009

Join the Party!

Viime Liberosta tilanpuutteen takia poisjäänyt teksti.

Vasemmistonuoret on viime vuosina saaneet kiitettävästi jalansijaa myös Vasemmistoliiton organisaatiossa. Vaikka olemme itsenäinen nuorisojärjestö teemme silti Vasemmistoliiton nuorisotyötä ja olemme ehdolla puolueen listoilta vaaleissa. Miksi emme siis myös vaikuttaisi puolueen linjanvetoihin ja henkilövalintoihin?

”Liityin puolueeseen eurovaalitappion jälkeen. Kuuluminen radikaalivasemmiston ei paljoa lohduta tilanteessa, jossa vasemmisto on katoamassa puoluekentältä. Nyt on kamppailtava uusien voittojen aikaansaamiseksi yhdessä muun vasemmistoväen kanssa. Uskon meidän onnistuvan siinä”, toteaa mm. prekariaattiliikkeeseen osallistunut Aleksi Lilleberg ESVN:sta.
Vasemmistoliiton Jyväskylän puoluekokouksessa kesällä 2010 käsitellään poliittista tavoiteohjelmaa seuraavalle puoluekokouskaudelle. Puoluekokous päättää myös mm. puheenjohtajiston, hallituksen ja valtuuston kokoonpanon.

"Meidän on rakennettava vastarintaa porvareille niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti. Esimerkiksi Turussa suljetaan päiväkoteja, opettajia lomautetaan, leipäjonot ovat maan pisimpiä ja etuuskäsittelyssä on laittoman pitkät jonot. Yhteiskuntamme tarvitsee vahvan, voimakkaan vasemmistopuolueen vaihtoehdoksi. Tuo puolue on Vasemmistoliitto. Nyt on aika liittyä mukaan vasemmistorintamaan ja muodostaa vaihtoehto 2011 eduskuntavaaleihin. Yhdessä meissä on voimaa!", sanoo puoluehallituksen jäsen Mirka Muukkonen.


Kaikkien jotka haluavat asettua ehdolle kokousedustajiksi tulee olla liittynyt puolueeseen ja maksanut jäsenmaksunsa 31.12.2009 mennessä. Puoluekokousedustajien valinta tapahtuu piirijärjestöissä. Vain osallistumalla voit vaikuttaa.

12 lokakuuta 2009

Osuuskuntaolutta?


Viime viikolla kantautui uutinen Lapin Kullan muuttumisesta Etelän mullaksi, eli Tornion panimotehtaan muutosta Lahteen. Muuton ja panimon noin 100 työntekijän irtisanomisen on tarkoitus tapahtua noin vuoden päästä.

Lapin tunturipurojen raikkaus tuntuu noin äkkiseltään valheelliselta mainonnalta, mikäli sitä aiotaan jatkaa myös tehtaan muutettua Lahteen. Sunnuntaina Torniossa pidetyn tehtaan työntekijöiden joukkokokouksen aikana kuultiinkin mielenkiintoinen idea. Tornion kaupunginvaltuutettu Jan-Mikael Hakomäki (vas), kehotti taisteluun brändistä, jopa oikeusteitse. Kun tuotanto vastarinnasta huolimatta todennäköisesti siirretään, brändin jääminen työntekijöiden, tehtaan ja Lapin käyttöön tarjoaisi tulevaisuudessa ehkä mahdollisuuksia tuotannon jatkamiseksi itsenäisesti.


Oikeusprosessi
pitkittäisi taistelua, toisi julkisuutta ja voisi vaikuttaa Heinekenin ja Hartwallin (, joka Lapin Kultaa tuottaa) pörssikursseihin. Joukkokokouksessa painotettiin, että Lapin Kulta kuuluu Lappiin ja Tornioon, eikä mihinkään muualle. Tuekseen tällainen kampanja tarvitsee tietenkin myös vahvan kuluttajakampanjan boikotoimaan Heinekenia ja sen omistamaa Hartwallia.

Kamppailulla voisi olla myös laajempi eurooppalainen ulottuvuus. Heineken uhkaa nimittäin sulkea paikallisia panimoita myös Tsekissä. Toivottavasti näemme tulevaisuudessa osuuskuntamuotoisen panimon, joka jatkaa oluen tuotantoa paikallisesti huolimatta Heinekenin kapitalistisuvun haltuunottopyrkimyksistä.

Vastarinnan mahdollisuuksia pohditaan myös Strategian tehdas -blogissa, jossa kuluttajaliikkeen mahdollisuudet sidotaan brändiin, osaamiseen ja alkuperään. Myös Facebookissa Lapin Kullan siirtopäätös on nostanut vihaa. Muutamassa päivässä yli 10 000 ihmistä on liittynyt ryhmiin, jotka vastustavat Hartwallin päätöstä ja kehottavat kapinaan.

07 lokakuuta 2009

SAK 2025 - Liike muutoksessa, muutos liikkeessä?

Osallistuin tänään SAK:n tulevaisuushankkeen mainioon SAK ja prekariaatti seminaariin, jonka ohjelma löytyy täältä. Prekariaatin määrittelyä ei seminaarissa tarkasteltu erityisemmin vaan se korvattiin suurimmassa osassa puheenvuoroja prekaari työ -käsitteellä, jolla viitataan epävarmoihin työolosuhteisiin ja toimeentuloon.

Jatkuvien tehtaiden sulkemisen jälkeen tilanteessa, jossa vuodessa alkaa noin 800 000 työttömyysjaksoa ja, jossa vuonna 2008 alkaneista työsuhteista reilusti yli puolet olivat muuta kuin vakituisia kokopäiväisiä työsuhteita (Tilastokeskus) vaikuttaisi siltä, että voimme todeta työelämän muuttuneen ja olevan nykyään merkittävän epävarmaa. Toteamuksen jälkeen voimme katsoa eteenpäin ja miettiä miten työläisten kannattaisi järjestäytyä 2000-luvulla ja miten palautamme ammattiyhdistysliikkeen yhteiskunnalliseksi muutosvoimaksi yhdessä uusien yhteiskunnallisten liikkeiden kanssa.

Alla joitain kommentteja päivän varrelta

Suomen suurimman ammattiliiton JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori totesi, että soviteltun päivärahan jatkokehittäminen ja työvoimaa nöyryyttävän toimeentulotuen siirtämisen kunnilta KELAlle olisivat merkittäviä parannuksia nykytilanteeseen. Ja esitti huolen siitä, että perustulolla olisi palkkoja polkeva vaikutus.

Paskaduunista barrikadille kirjan yksi kirjoittajista Jukka Peltokoski kaipaili työn ja pääoman välisen ristiriidan palauttamista keskusteluun samalla kun toivotti lukuisia keskusteluissa ilmenneitä uudisesityksiä tervetulleiksi perustulosuuntaisiksi uudistuksiksi. Peltokoski myös muistutti siitä, että perustulomalleja voidaan luoda niin oikeistolaisista kuin vasemmistolaisista näkökulmista.

Allekirjoittanutta ilahdutti, että Peltokoski nosti esiin Vasemmistonuorten ilmianna pomosi -kampanjan esimerkkinä uudesta työläistutkimuksesta ja yhteiskunnallisten kamppailujen käymisestä verkkomaailmassa.

Anu Suoranta puhui käsitteestä "sopimaton työ", johon hän sisällytti itsensä työllistävät henkilöt (self employed) ja heidän haastavan työmarkkinaasemansa yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastonsa. Suoranta ehdotti esimerkiksi "hintapörssin" perustamista, jossa työläiset voisivat vertailla palkkoja keskenään ja siten tiedostaa oman hintansa paremmin. Muita avauksia olivat mm. ansioturvan työssäoloehdon tuntuvan laskemisen nykyisestä 8 kuukaudesta esim. aluksi neljään kuukauteen. Suoranta myös muistutti, että kaikkein prekaareimmat alat ovat naisvaltaisia kuten esim. kaupan ala ja, että "jokainen määräaikaisuus päättyy työttömyyteen, eikä siellä ole tv-kameroita paikalla kuten tehdasten sulkemisen yhteydessä."

05 lokakuuta 2009

IPCC korvaa Marxin

Aamulehti haastatteli mua Vasemmistonuorten tulevasta Köpiksen reissusta. Juttu löytyy täältä.

Kommenttipalstalla mahtava letkautus komentotaloudesta ja siitä, miten IPCC on korvannut Marxin vasemmistolaisessa ajattelussa. Hymyilyttää.

02 lokakuuta 2009

Vasemmistonuoret: Uusi ulkomaalaislaki ajaisi turvapaikanhakijat harmaan talouden piiriin

http://www.adressit.com/harmaatalous

Esitys ulkomaalaislain muuttamiseksi (SM048:00/2009) rajoittaisi turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeutta, tekisi Suomesta harmaan talouden vyöhykkeen ja loisi maahan paperittomien siirtolaisten työmarkkinat eurooppalaiseen malliin. Lakiesitys tulee eduskunnan käsittelyyn marras-joulukuussa 2009.

Vasemmistonuorten mielestä ihmisten oikeutta työn kautta saatavaan toimeentuloon ei tule rajoittaa entisestään, sillä se tulee kalliiksi yksilölle ja yhteiskunnalle.

”On pöyristyttävää, että lailla rajoitetaan ihmisten oikeuksia rakentaa parempaa elämää itselleen ja perheilleen, sekä heidän kotoutumistaan osaksi suomalaista yhteiskuntaa”, hämmästelee Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso.

“Hallitus rikkoo omaa hallitusohjelmaansa, jonka oli tarkoitus helpottaa ulkomaalaisten työntekoa.”

Lakiesityksen mukaan työnteko-oikeus olisi vain ulkomaalaisella, jonka henkilöllisyys on selvitetty, tai jonka henkilöllisyyttä ei ole kyetty selvittämään hänestä riippumattomasta syystä. Valtaosalla eli yli 80 prosentilla turvapaikanhakijoista ei ole esittää henkilö- tai matkustusasiakirjaa hakiessaan kansainvälistä suojelua. Lakiesitys sisältää myös perheenyhdistämisehtojen kiristämistä ja lääketieteellisiä iänmäärityskokeita.

Turvapaikanhakijoiden työntekokäytäntöä on pidetty tarkoituksenmukaisena, koska se ehkäisee laitonta työntekoa, vähentää turvapaikanhakijoista syntyviä kuluja ja vaikuttaa positiivisesti turvapaikanhakijoiden kotoutumiseen.

”Toteutuessaan lakiesitys rajoittaa turvapaikanhakijoiden mahdollisuuksia siedettävään elämään ja ohjaa heitä käytännössä harmaan talouden piiriin. Tämä on estettävä ja lakiesitys on kaadettava”, sanoo Koivulaakso.

Vasemmistonuoret haastaa kaikki ihmisoikeus-, maahanmuuttaja- ja ammattijärjestöt sekä puolueet ja puolueiden nuorisojärjestöt mukaan vastustamaan järjetöntä ulkomaalaislakiesitystä.

Järjestö kerää kansalaisadressia työntekoa käsittelevän lakikohdan poistamiseksi laista. Adressiin toivotaan myös järjestöjen allekirjoituksia. Vetoomuksen voi allekirjoittaa osoitteessa: http://www.adressit.com/harmaatalous

Matti Vanhanen, vanhentunut tapaus

Kolumni Kansan Uutisissa 2.10.

Politiikan uskottavuuskriisistä ja vaalirahakriisistä on haastavaa kirjoittaa, sillä julkisuuteen tulee päivittäin uusia paljastuksia siitä miten eliittiä on ostettu. Aihe on kuitenkin niin tärkeä, että vaihtoehtojakaan ei ole. Ensimmäistä lausetta kirjoittaessani kohu sai taas uuden käänteen kun YLE raportoi, että Nuorisosäätiölle projektia tehnyt rakennusfirma on rahoittanut pääministerin talohanketta. Katkaiseeko viimeistään tämä kamelinselän?

Törmäsin viime viikolla seuraavaan Suomen kuvalehden 20.5.2008 julkaisemaan tekstiin: ”Vaalirahoitusskandaali ravistelee jo poliittisen järjestelmän uskottavuutta. Pääministeri Matti Vanhanen myönsi eduskunnassa, että tilanne on kriisiytymässä.” Vanhanen on siis jo yli vuoden ajan kokenut, että hänellä on uskottavuusongelma.

Samaa meille kertoi myös valtiovarainministeri Katainen, joka Huomenta Suomessa 24.9. valehteli Novalta saadusta rahasta ja samaan syssyyn totesi: ”Luottamus poliittisen järjestelmän uskottavuuteen on varmasti monen silmissä horjunut. Toisaalta meillä on tutkimuksia, joiden mukaan luottamus ei ole horjunut, koska se ei ole ollut alunperinkään kovin korkealla.”

Suomea johtaa siis kaksi miestä, jotka päivästä toiseen puhuvat muunneltua totuutta, eli suomeksi valehtelevat, tai sitten vaan unohtelevat asioita. Samaan aikaan he vakuuttavat hallituksen toimintakykyä, vaikka tiedostavat, ettei kansa luota heihin. Toisaalta tämä ei yllätä, valtaapitävä eliitti on harvemmin kiinnostunut muusta kuin omasta tai viiteryhmänsä intresseistä. Tätä kutsutaan luokkaedun ajamiseksi. Tämä politiikan perusasia unohtuu valitettavan usein vasemmistolta.

Kokoomus vie Matin säestyksellä ja Keskustan alkiolaissiipi vikisee, kun kansalle valehdellaan. Onneksi ihmiset eivät näytä ostavan tätä lässytystä, sillä useissa sosiaalisen median palveluissa ei viime päivinä olla keskusteltu juuri muusta kuin valehtelevista poliitikoista ja facebookissa kumpuaa jo hallituksen vastaisia mielenosoituksia.

Erityisen mielenkiintoiseksi asetelman tekee tällä kertaa se, että Vanhanen, Katainen & Co. kuvittelivat voivansa valehdella kansan lisäksi myös medialle. Ja tätähän vallan vahtikoira ei suvainnut vaan tarrasi heti kiinni. Väitän siis, että koko vaalirahakriisi ylipäätänsä tuli tietoisuuteemme siksi, että useat lehdistön edustajat aivan oikeutetusti kyllästyivät eliitin jatkuvaan kiemurteluun ja he näyttivät oman roolinsa merkityksen vallan valvontaelimenä. Toivottavasti Vanhasen talonrakennus viimeinkin tuottaa poliittisen ruumiin, sillä tästä kriisistä ei nousta ilman symbolista voittoa vanhasta järjestyksestä ja pysyvää rakenteellista muutosta. Alkusysäykseksi tarvitaan Matin ja Jyrkin eroilmoitukset.

Ennen uusia eduskuntavaaleja on tärkeää, että vaalirahoitusta säätelevää lakia rukataan. Vasemmiston olisikin erovaatimusten lisäksi rummutettava uskottavia aloitteita vaalilaiksi ja puoluerahoituksen uudistamiseksi niin, että ne takaavat laajemman demokratian. Sellainen ei synny pelkästä vaaliuurnalla juoksemisesta. Perustavanlaatuisia seikkoja uuteen vaalilakiin on mm. rahoituksen täydellinen avoimuus jo ennen vaaleja.

Toisaalta koska erilaiset sidonnaisuudet eivät silti vielä selviä kokonaan, olisi parempi kieltää esimerkiksi yli 500€ suora tuki ehdokkaille. Yli tämän summan lahjoittavat tukijat voitaisiin velvoittaa ostamaan ilmoitus, jossa ilmoittavat omalla nimellään ketä tukevat. Näin välttyisimme turhalta rahan kierrättämiseltä ehdokkaan tai tukiyhdistyksen kautta. Kovasti parjatuilla ammattiliitoillakaan tuskin olisi mitään sitä vastaan, että kertoisivat ketkä ehdokkaat heidän mielestään ovat työväen asialla.

Ehdokkaiden omille ilmoituksille, aivan kuten edellä mainituille sponsorimainoksille tarvitaan joka tapauksessa kattosumma, ettei nykyinen rikkaiden vaalimainoskilpavarustelu pääse jatkumaan. Kaikki tämä taas on tarpeen vain, mikäli emme kiellä vaalimainontaa mediassa kokonaan.

Vaalirahoituksen lisäksi olisi syytä palauttaa asiasisältö politiikkaan. Parhaiten tämä onnistuisi siirtymällä listavaaleihin. Silloin yksittäiset ehdokkaat eivät edes tarvitsisi niin valtavia summia ja puolueen ohjelma nousisi taas keskiöön.

Nopea nettihaku paljastaa, ettei edellisen tunnin aikana ole tapahtunut mitään uutta ja mullistavaa. Tätä lukiessanne on kuitenkin varmasti niin tapahtunut, eli muistakaa elää ajan hermolla. Tällä hetkellä se tarkoittanee uuden vaalilain vaatimista ja joukkojen mobilisoimista kapinaan – verkossa ja kaduilla!

23 syyskuuta 2009

Angolalaisen lapsisotilaan käännytys asettaa koko turvapaikkajärjestelmän kyseenalaiseksi

Vasemmistonuorten ja Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden puheenjohtajat: Angolalaisen lapsisotilaan käännytys asettaa koko turvapaikkajärjestelmän kyseenalaiseksi

Maahanmuuttovirasto aikoo karkottaa Suomesta entisen angolalaisen lapsisotilaan, jota on kidutettu kotimaassaan.

“Jos turvapaikkaa ei myönnetä tällä taustalla henkilölle, jolla lisäksi on työpaikka ja perhe Suomessa niin mikähän sitten mahtaa olla koko järjestelmän olemassaolon syy?” tivaa Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja Sini Terävä.

Maahamuuttovirasto perustelee päätöstään viittaamalla virheelliseen turvapaikanhakuprosessiin.

“Taas kerran näemme, että käännytystapaukset ratkaistaan järjestelmällisesti hakijan edun vastaisesti. Nykyisellään virkamiehillä on aivan liian paljon valtaa tulkita näitä tapauksia”, sanoo Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtaja Erkki Perälä.

“Lain ja viranomaistoiminnan ohjeiden muokkaamisen lisäksi tarvitsemme kansanedustajien suoraa puuttumista käännytyksiin ja muihin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Vain korkean tason poliittinen paine ja julkisuus voivat muuttaa näitä mielivaltaisia käännytyspäätöksiä”, lopettaa Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso.

14 syyskuuta 2009

Vasemmistonuoret: Opintotuen uudistuksen oltava askel kohti perustuloa

Vasemmistonuoret esittää, että opintotuki ja koko suomalainen perusturva yhtenäistetään kaikkia kansalaisia koskevaksi perustuloksi.

Opintotukea tulee uudistaa pitäen mielessä tavoite perustulosta sosiaaliturvan perustana. Vasemmistonuoret tahtoo muistuttaa opintotuen uudistamista pohtivalle kulttuuriministeri Wallinin asettamalle työryhmälle, että opintotuen suurin ongelma on sen riittämättömyys.

Opintotuki ei mahdollista täysipäiväistä opiskelua ja opiskelijat ovat ryhmä, jonka perusturva jää alle suhteellisen köyhyysrajan. Opintotukeen tarvittavan tasokorotuksen lisäksi opintotuki tulee myös sitoa indeksiin. Opintotuen asumislisä tulee poistaa ja opiskelijat tuoda yleisen asumistuen piiriin osana sosiaaliturvan yhtenäistämistä.

“Opintotukeen ei kaivata uusia kontrollimekanismeja tai rajoitteita. Lisäksi lainapainotteisuus on poistettava, sillä nykyinen opintotuki ei ole perusturvaa vaan luottoa. Rajoitteiden sijaan kaivataan opintotukea, joka mahdollistaa täysipäiväisen opiskelun ja riittävän toimeentulon”, Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso sanoo.

Opintotukea uudistettaessa ei saa unohtaa muita perusturvaa tarvitsevia. Kaikkia matalimpia sosiaalietuuksia on välittömästi korotettava vähintään 100 euroa. Suomalainen sosiaaliturva on tällä hetkellä sekava tilkkutäkki, joka kaipaa kokonaisuudistusta.

Paras perusturvan muoto on riittävän toimeentulon takaava perustulo.

Vasemmistonuoret avasi Ilmianna pomosi -verkkokampanjan

Vasemmistonuoret avasi maanantaina 14. syyskuuta klo 12 Ilmianna pomosi -verkkokampanjan. Kampanjalla Vasemmistonuoret haastaa työntekijät kertomaan työpaikoillaan tapahtuvista lainvastaisuuksista, jotta ne saadaan julki. Kokemuksia työelämästä kerätään www.ilmiannapomosi.net -sivustolla verkkolomakkeen välityksellä.

”Päätimme liittokokouksessamme käynnistää valtakunnallisen kampanjan, jolla kannustamme työntekijöitä puolustamaan lakisääteisiä oikeuksiaan”, sanoo Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso.

Etenkin työuraansa aloitteleva työntekijä kohtaa usein ilmiselviä väärinkäytöksiä, joita ei syystä tai toisesta kuitenkaan viedä eteenpäin.

Nimimerkki Ravitsemustieteen opiskelija kertoi Ylioppilaslehdessä 10/2009 kesätöistään suuren elintarvikeyrityksen palveluksessa:

Etukäteen sovittu palkka oli 200 euroa pienempi kuin liiton suositus; sovittu summa taas laski toiset 200 euroa työsopimusta allekirjoitettaessa. Tämänkin 400 euroa alle suosituksen olevan tienestin esimieheni sanoi olevan poikkeus. En saanut kertoa muille tilipussin suuruutta, ”jottei työntekijöiden kesken tulisi kiistaa”. [--] Työsuhdetta jatkettiin syksyllä, jolloin esimieheni oli jälleen laskemassa palkkaa. Kun älähdin, hän lupasi ”poikkeuksellisesti” jatkaa kesätyöpalkalla.

Opiskelijan mukaan firman maine alaa opiskelevien keskuudessa on kehno, ja harva mielii töihin yritykseen.

Työsuhde purettiin julisteiden levittämisen vuoksi

Markkinatutkimuksia tekevän IRO research OY:n palveluksessa puhelinhaastatteluja tehneen Markus Heikkisen yritys parantaa työntekijöiden työoloja päättyi ikävästi.

”Yritimme ensin saada työpaikalle työsuojeluvaltuutettua, mutta se ei onnistunut. Päätimme perustaa työntekijäyhdistyksen, josta tiedotimme muille työntekijöille työpaikalle kiinnittämiemme julisteiden avulla”, Heikkinen kertoo.

”Työnantajamme kielsi julisteiden levittämisen ja sain varoituksen, minkä jälkeen en niitä enää kiinnittänyt. Pidimme kuitenkin työntekijäyhdistyksen perustamiskokouksen. Koska olin julisteessa mainittu yhdistyksen yhteyshenkilö, työnantaja ilmoitti minulle ja toiselle työntekijälle, että töihin ei ole enää tulemista. Hän vetosi siihen, että olisin jatkanut julisteiden kiinnittämistä kiellosta huolimatta.”

”Oikeus totesi myöhemmin kollegani työsopimuksen purkamisen olleen laiton toimenpide. Itse päädyin tämän ennakkopäätöksen jälkeen ratkaisemaan asian neuvottelemalla työnantajan kanssa. On silti sääli, että yrityksen työntekijät säikähtivät, eivätkä enää jatkaneet järjestäytymistä”, hän toteaa.

Kohderyhmänä työntekijät,
pienyrittäjät ja freelancerit

Vasemmistonuorten Ilmianna pomosi -kampanjan tavoitteena on saada paljon yhteydenottoja myös pienyrittäjiltä ja itsensä työllistäviltä freelancereilta sekä ihmisiltä, joiden alat eivät kuulu minkään työehtosopimuksen piiriin.

Julkisuudessa on ollut esimerkkejä siitä kuinka työnantaja saattaa muuttaa yksipuolisesti näiden ihmisten työehtoja. Sanoma News yritti taannoin lisätä käyttämäänsä freelancersopimukseen kohtuuttomia tekijänoikeuksia koskevia ehtoja tekijäjärjestöjen vastustuksesta huolimatta.

Ilmianna pomosi -kampanjalla Vasemmistonuoret haluaa osoittaa, että työntekijöiden kollektiivisten etujen puolesta voi kamppailla julkisuuden avulla.

”On tärkeää, että tuotamme vasta-asiantuntijuutta ja omaa tietoa ihmisten arjesta, jolla haastamme poliittisten kilpailijoidemme näkemyksiä. Palaamme työläistutkimuksen pariin, jota vasemmisto on aikaisemminkin tehnyt ihmisten asuinalueilla ja tehtaissa”, Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso sanoo.

Ilmianna pomosi -kampanjan ensimmäinen vaihe jatkuu vuoden 2009 loppuun saakka. Vasemmistonuoret koostaa ilmiantojen pohjalta tutkimusraportin. Kampanjan tavoitteena on saada 500 yhteydenottoa.

Politiikassa työntekijöiden, freelancereiden ja pienyrittäjien asiaa ajaa vasemmisto.

www.ilmiannapomosi.net

12 syyskuuta 2009

Halla-ahoa ja tekopyhyyttä vastaan

Teksti julkaistu Kansan Uutisissa 12.9. ja kirjoitettu yhdessä Aleksi Lillebergin kanssa.

Halla-ahoa ja tekopyhyyttä vastaan

Jussi Halla-ahon oikeudenkäynnin tulos ei olisi voinut olla huonompi, vaikka hänen tuomitsemisensa rasistisista puheista ei meitä yleisesti haittaisikaan. Ensisijaisesti langettava tuomio on valitettava, koska oikeuslaitos antaa näin tehokkaan kampanja-aseen äärioikeiston käteen. Nyt vasemmiston on reagoitava tähän luomalla selkeästi oma linjansa.

Toiseksi rikosnimike uskonrauhan rikkominen on lähinnä historiallinen jäänne, jota vasemmiston ei ylipäätään pitäisi pitää osana 2000-lukua. Varsinainen ongelmakohta jäi unholaan ja syyte kiihotuksesta kansanryhmää kohtaan kaatui. Surkea kompromissi oikeuslaitokselta, joka ei uskaltanut tuomita eikä vapauttaa julkkissyytettyä.

Tällaiset tuomiot tuottavat ”maahanmuuttokriittiselle” äärioikeistolle lisää kannatusta. Meidän taas on vastustettava kyseistä liikettä, yhtä lailla kuin vastustamme sen edustamia arvoja kuten islamofobiaa.

Monikulttuurisuudesta käytävän keskustelun keskeisin ongelma on, ettei kyseinen termi tarkoita juuri mitään. Yleisimmillään termi viittaa ajatukseen, että samassa yhteiskunnassa voi elää ihmisiä, jotka omaavat erilaisen kulttuuritaustan.

Nykyisessä yhteiskunnassamme luulisi kuitenkin, että lähes kaikille on selvää, että täällä vallitsee ”kulttuurien” suhteen mitä suurin moninaisuus. Näin on niin ”suomalaisen kulttuurin” sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Helsinkiläisten hevareiden, skeittareiden, Tokoinrannan juoppojen ja pörssimeklarien väliset kulttuurierot lienevät suuremmat kuin esimerkiksi istanbulilaisen ja helsinkiläisen keskiverto-opiskelijan välillä.

Vasemmiston tehtävänä on nimenomaan avata keskustelu toimeentulosta ja oikeuksien toteutumisesta myös siirtolaisten kohdalla, ja näin astua kokonaan suomalaisen äärioikeiston keskustelun ohi. Me emme voita mitään liittymällä liberaaliin monikulttuurisuuden kuoroon. Sen sijaan meidän on puhuttava materiaalisista asioista, kuten oikeudesta sosiaaliturvaan, asumiseen tai työlupaan ja liikkumiseen.

Rasismin vastaisen kamppailun pitäisi olla taistelua ihmisten oikeuksista ja hyvinvoinnista, mikä on ja ainoana asiana voi olla vasemmiston kannatuksen peruste ja olemassaolon syy. Tämä on ainoa tie, jolla Soinin äänestäjät ja nukkuvat maahanmuuttajat voidaan saada ymmärtämään, että vasemmisto on se voima, joka voi tarjota heille mahdollisuuksia parempaan elämään. Ei siis puhe yleistävästä kulttuuritaustasta.

02 syyskuuta 2009

Recension: Paskaduunista barrikadille – Prekariaatin julistus

Bokrecension i Ny Tid:
Paskaduunista barrikadille – Prekariaatin julistus, Into Pamfletti 2009
Anna-Reetta Korhonen, Jukka Peltokoski och Miika Saukkonen

Ny terminologi och kamp för nya rättigheter – Bakgrund till boken


Valborgsmessuafton 2006 och EuroMayDay-demonstrationen som organiserades av nätverket prekariaatti.org kom p.g.a. kravallerna vid VR:s magasin att tillföra åtminstone två nya begrepp till den finländska politikens ordförråd. Begreppet prekariat som en grupp vänsteraktivister lanserat i Finland några år tidigare slog igenom i massmedia och alla partier samt politiska aktörer blev tvungna att ta någon ställning till det. Diskussionen var dock ganska hopplös och osäkerheten kring människors utkomst som varit det centrala i prekariaatti.org-nätverkets kritik sattes åt sidan emedan politiker, fackpampar och andra i kapp prisade vikten av fastanställning. Hela prekariat-rörelsen sågs alltför smalt och beskrevs som att endast handla om att aktivisterna motsatte sig snuttjobb.

Det som egentligen rörde upp diskussionen och kom att definiera vad prekariatet ser som sin kamp var då Eetu Viren i A-Talk konstaterade att ”skitjobb” kräver att vi går till protest. Konstaterandet om skitjobb togs på en bred front emot med ett enormt antal skriverier om hur allt jobb är värdefullt, hur dessa unga är en bulldegsgeneration och en massa annat trams. Ingen brydde sig om att tolka rätt vad prekariat-nätverket menade med skitjobb d.v.s. att usla arbetsförhållanden och usel lön samt en kontinuerlig press på att hela tiden vidareutbilda sig borde kompenseras med nya incentiv och nya rättigheter, främst grundinkomst också känd som medborgarlön samt t.ex. rätten till avgiftsfri kollektivtrafik, internet-uppkopplingar, billigt boende etc.

Utöver kraven för nya rättigheter konstaterade prekariat-aktivisterna att fackförbunden borde sluta upp i kamp för också andra än fastanställda industriarbetare i en situation där arbetsgivarsidan och högerpartierna är hegemoniska i samhället och att produktionen skiftat från fordismen till post-fordism. Nämnvärt är också att, rörelsen inte talade om sig själv som hela prekariatet, utan försökte agitera människor att sluta upp i en gemensam kamp för dessa nya rättigheter.

Prekariatet i alla länder, förena er! – boken

Tre år senare har arbetet för att lyfta fram prekariatets ställning på de flexibla och splittrade arbetsmarknaderna burit frukt. Den positiva mottagningen som Anna-Reetta Korhonens, Jukka Peltokoskis och Miika Saukkonens bok Paskaduunista barrikadille – Prekariaatin julistus har fått visar att en grundpoäng i diskussionen kring prekariatet äntligen nått fram. Det viktigaste är inte att försvara arbetsplatserna utan arbetarna, d.v.s. och kollektivt kämpa för nya rättigheter istället för att vänta emedan de gamla föråldras då hela samhället och produktionsformen förändras. Argumenten boken för fram ansågs allmänt utopistiska år 2006, men tycks nu vara rumsrena. Om detta vittnar bl.a. att ordförande, för Finlands största fackförbund JHL, Tuire Santamäki-Vuori uttalande sig om att fackförbunden bör ta i akt diverse samhälleliga rörelser och hitta nya konster att kämpa för nya rättigheter.

Boken börjar med att ta oss tillbaka till skitjobben igen och definiera begreppet enligt följande: ”Det görs mycket viktigt arbete i vårt samhälle, både psykiskt och fysiskt påfrestande. För flera jobb är lönen usel, andra är helt oavlönade. Utan dess jobb och dess utförare skulle samhället kollapsa. Med skitjobb menar vi uttryckligen en form av arbete i arbetsförhållanden som inte respekterar arbetstagarens självständighet, som inte kan göras på ett trivsamt sätt. Vi vill bli av med skitjobb d.v.s. dåliga arbetsförhållanden, ärligt sagt vill vi bli av med alla samhälleliga förhållanden där någondera parten endast tar order, är underståte eller tjänare.”

Men vad handlar boken egentligen om? Paskaduunista Barrikadille, är kort sagt ett kampmanifest för prekariatet. Skribenterna har konstaterat att idéerna kring boken sakta mognat under de senaste åren då snuttjobbsdiskussionen gått het. Detta syns i en mera djupgående kritik till motargument för t.ex. medborgarlön och att prekariatet till en större grad begränsas till att omfatta en viss sorts ”kunskaps- och servicearbetare” istället för mer eller mindre alla. Därför och tack vare djupgående beskrivningar om fattigdom, osäkerhet, burnout, kort sagt skitjobb, är boken fängslande. Samtidigt är pamfletten absolut inte en beskrivning av dysterhet utan en uppmaning till organisering samt en samling med tips för att göra så.

En av de centrala tankarna i boken, är att det är lönlöst att sträva efter nåt gammalt då sk. otypiska arbetsförhållanden börjar vara mera en norm inom flera branscher. I stället för att eftersträva åtta till fyra -jobb åt alla efterlyser skribenterna en mera flexibel och plural samhällssyn och att detta möjliggörs med hjälp av rätten till utkomst d.v.s medborgarlön.

Många kanske anser att prekariatet som begrepp inte medfört något nytt eftersom osäkerhet (precariousness) alttid varit en del av det arbetande folkets börda. Då simplifierar man tyvärr ofta alltför ofta bort de kvalitativa förändringarna som på många sätt kommit att definiera bland annat allt kommunikativt arbete där sociala kunskaper, arbetarens personlighet till en allt högre grad är det som exploateras. Samtidigt menar skribenterna att tid och rum aspekten också förändrats i och med att arbetsplatsen (och dess arketyp fabriken) till en allt större grad har mist sin betydelse i organiserandet av arbetet.

Trots att en förändring onekligen ägt rum, betyder det givetvis inte att alla former av arbete tagit skepnaden av en prekär informationssmed, tvärtom. O andra sidan är det inte det boken argumenterar heller, då den fungerar ett kampupprop för dem som identifierar sig i ovan nämnda beskrivningar. Endast genom att bygga en tillräckligt stark påtryckningskraft kan prekariatet, eller vem som helst annan genomföra sociala förbättringar, d.v.s. vinna kamper. Förhoppningsvis är boken en bit på väg i att hitta nya former för organisering kring arbetslivsfrågor.

01 syyskuuta 2009

Vasemmistonuoret: Katainen syrjäyttää nuorisoa eikä noudata hallitusohjelmaansa

Nuorison vaikeaan toimeentulo- ja työllisyystilanteeseen tuuliviirimäisesti suhtautuvan valtiovarainministeri Jyrki Kataisen budjettiesityksessä on varattu nuorten työpajatoimintaan ja etsivään työparitoimintaan lähes 3,6 miljoonaa euroa vähemmän kuin opetusministeriö siihen esittää.

Vasemmistonuoret pitää tätä esimerkkinä siitä, että hallitusta ei kiinnosta mikään muu kuin kasvava työvoimareservi pääoman eduksi.

”Julkisuudessa retostellaan kilpaa sillä, miten paljon niin sanotusti syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle. Samaan aikaan valtiovarainministeriö ei varaa riittävästi rahaa suosittuun työpajatoimintaan, joka sitoo nuoria työelämään paljon tehokkaammin kuin pakkokeinot”, toteaa Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso.

Esitys ei myöskään ole linjassa hallitusohjelman kanssa, jonka mukaan nuorten osallistumismahdollisuuksia ja kuulemista edistetään, sekä nuorten työpajatoiminta kehitetään koko maan kattavaksi.

Vasemmistonuoret vaatii välittömiä korotuksia nuorten työpajojen määrärahoihin. Lisäksi kaikkia alimpia sosiaalietuuksia on nostettava reippaasti nykyistä korkeammalle tasolle ja yhtenäistettävä samalla kohti perustuloa.

Etsivällä työparitoiminnalla tavoitetaan 5000 nuorta. Riittävä määrä työpajapaikkoja on entistä tärkeämpää, kun yhä useammat nuoret jäävät tulevaisuudessa ilman opiskelupaikkoja ja töitä.

”Jos porvarihallitus ei halua tämänkin laman aikana pysyvästi syrjäyttää ihmisiä, mikä tulee lopulta aina kalliiksi, tähän on puututtava heti”, Koivulaakso sanoo.

30 elokuuta 2009

Vasemmistonuoret: Sisäministeriön ja SPR:n on noudatettava yhdenvertaisuuslakia

Vasemmistonuoret tuomitsee Suomen Punaisen Ristin (SPR) ja Kontioniemen kyläyhdistyksen välisen sopimuksen, jonka perusteella Kontiolahden Kontioniemen vastaanottokeskuksen asukkailta on rajoitettu pääsy kunnan yleiselle jalkapallokentälle.

Ylen uutisten mukaan SPR on Kontioniemen kyläyhdistyksen painostuksen vuoksi suostunut tekemään julkisten alueiden käyttöä rajoittavan sopimuksen.

“Edellisen kerran jalkapallokentillä luotiin omaa pakolaispolitiikkaa Helsingin Kontulassa vuonna 1997, kun bussilastillinen skinejä hyökkäsi aseistautuneina somalien kimppuun Sakaran kentällä. Haluaako Kontioniemen kyläyhdistys ‘omalla pakolaispolitiikallaan’ lietsoa vastakkainasettelua kantaväestön ja turvapaikanhakijoiden välillä?” ihmettelee Vasemmistonuorten puheenjohtaja Dan Koivulaakso.

Vasemmistonuorista on pöyristyttävää, että humanitäärinen järjestö SPR on voinut suostua yhdenvertaisuutta loukkaavaan sopimukseen. Vasemmistonuoret vaati Sisäministeriötä irtisanoutumaan Kontiolahden käytännöistä.

“Mikäli Punainen risti ei noudata itse asettamiaan pakolaistyönsä perusarvoja, joiden mukaan turvapaikanhakijoita on kohdeltava oikeudenmukaisesti ja inhimillisesti, on Sisäministeriön siirrettävä vastaanottokeskukset suoraan kunnille”, Koivulaakso vaatii.

26 elokuuta 2009

Budjettineuvottelut ja solidaarisuuden syöksykierre

Syksy on aina vilkasta aikaa politiikassa. Tällä hetkellä sitä valitettavasti ohjaavat oikeistovoimat. Kun hallitus asteli elokuussa Säätytaloon budjettiriihikokoukseen, Suomen pankin portailla osoitettiin mieltä oikeudenmukaisemman budjetin puolesta. Tarkemmin sanottuna sen puolesta, että kasvavat tuloerokuilut kurottaisiin umpeen nyt ja tulevaisuudessa tehtävien päätösten avulla.

Mielenosoitus toi myös esiin, miten hallitus on käymällä sisäisesti ristiriitaista keskustelua ja jatkuvasti tuomalla pöytään uusia esityksiä arvonlisäveron muutoksesta onnistunut häivyttämään julkisuudesta oikeita ristiriitoja. Tuloerot ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvaneet Suomessa eniten kaikista OECD-maista. Kaikki tämä on tapahtunut jo ennen kuin nykyisen laman seuraukset edes näkyivät ja tilanteessa, jossa bruttokansantuote on lähes kaksinkertainen viime laman aikoihin verrattuna.

Olemme luisumassa sosiaaliturva-ajattelusta kohti köyhäinapua. Helsingissä lähes 32 000 kotitaloutta ja 48 000 henkeä elää toimeentulotuen varassa. Tämä tuloerojen kasvu Suomessa perustuu pitkälti vuonna 1993 toteutettuun verouudistukseen, jonka seurauksena pääomatulojen verotusta kevennettiin.

Samaan aikaan Suomi on monessa mielessä vauraampi kuin koskaan. Bruttokansantuote on lähes kaksi kertaa korkeampi kuin ennen 1990-luvun lamaa.

Valitettavasti valtava talouskasvu ei ole tuonut lisää hyvinvointia. Selitys tälle on yksinkertainen: talouden mittarit eivät millään tavalla ota huomioon hyvinvointia. Tähän on ehdottomasti keskityttävä, kun vaadimme lisää demokratiaa talouteen – meidän on vaadittava ihmisten määräysvaltaa pääoman vallan sijaan.

1990-luvulla leikkaukset tehtiin yksityistämällä julkista sektoria. Siirtyessään julkisesta yritystoiminnaksi palvelut nostavat bruttokansantuotetta ja kasvattavat voittoja. Julkinen valta on siis omalta osaltaan osallistunut BKT:n kasvattamiseen heikentämällä peruspalveluita. Tämän takia on ilmeistä, että päätöksentekoon on tuotava lisää mittareita, jotka paremmin kuvaavat palvelutasoa. Meidän on luotava ne mittarit, sillä porvarit eivät sitä tee.

Samaan aikaan on ilmeistä, että verotuksen painopisteitä ja talousjärjestelmää on muutettava. Kun maailmalla liputetaan lisäsääntelyn ja elvyttämisen – sosialististen ratkaisujen – puolesta, täällä mennään päinvastaiseen suuntaan. Suomesta pyritään vireillä olevan lakimuutoksen avulla tekemään veroparatiisi. Lain tarkoitus on luoda ulkomaisille sijoittajille mahdollisuus toimia hallintarekisterin kautta pelkästään asianhoitajan välityksellä ilman, että omistaja olisi tiedossa.

Tämä loisi myös suomalaisille firmoille entistä parempia keinoja veronkierrolle. Esitys osoittaa, miten vähän nykyhallitus piittaa harmaasta taloudesta, kunhan voitot vaan kasvavat.

Suomessa kierretään veroja noin yhdeksän miljardin edestä vuodesta, lähes saman verran kuin valtionvelka kasvaa laman repivissä kourissa. Suomen tulisi panostaa päinvastaiseen ja säätää laki käänteisestä arvonlisäverosta, jotta työntekijöiden, etenkin siirtotyöläisten, oikeuksia ei voida polkea ihan miten sattuu. Käänteisessä arvonlisäverotuksessa päätilaaja vastaa myös siitä, että alihankkijoiden asiat ovat kunnossa.

BKT:n valtava kasvu ja eriarvoistumisen jyrkkeneminen samaan aikaan, osoittaa ettei hyvinvointi kasva talouskasvua lisäämällä. Sen sijaan työtä olisi jaettava tasaisemmin ja nostettava samalla pienimpiä palkkoja nostetaan. Jos tätä ei onnistuta tekemään, on myös erittäin haastavaa saada nostettua sosiaaliturvan tasoa, joka olisi ensisijaisen tärkeää tuloerojen kasvaessa ja syrjäyttämispolitiikan vallitessa. Viime vuosina uudelleen puhjennut perustulokeskustelu on merkittävä keskustelunavaus tämän asian ympärillä.

Toimeentulon laajentamisvaatimusten haasteeksi nousee tietenkin rahoitus. Asiaa voi lähestyä tasa-arvon, solidaarisuuden ja mahdollisimman tasaisen tulonjaon ihanteilla ja käytyjen kamppailujen kautta, mutta ihan yhtä lailla taloudellisin argumentein.

Edellistä edustaa argumentti ”otetaan rikkailta ja annetaan köyhille se on oikeudenmukaista”. Tämä tarvitsee tuekseen päätösvaltaa. Valtaan pääseminen on vasemmistolle haaste, ja se on sanottavaa ääneen. Meidän on oltava vasemmisto joka pyrkii valtaan.

Kriisin syventyessä meillä on kaikki avaimet käsissämme myös taloudellisten argumenttien kohdalla; kapitalismiin sisäänrakennetut kriisit johtuvat nyt, kuten usein ennenkin, ylikasautumisesta eli voittojen liian suuresta osuudesta suhteessa palkkatuloihin. Tämäkin on sanottava ääneen.

Kapitalismista on uskallettava puhua – siinä ei ole mitään vanhanaikaista. Se on juuri nyt ajankohtaisempaa kuin pitkään aikaan.

25 elokuuta 2009

Tietoverkkokysymyksissä on kyse myös tuotantosuhteista ja rahasta

Electronic Frontier Finland järjesti Assembly-tietokonefestivaalin yhteydessä 8.8.2009 tietoyhteiskuntapaneeln teemalla “syyllinen kunnes toisin todistetaan?” Tapahtuma innoitti ao. tekstin, joka julkaistiin Kansan uutisissa 25.8.

Tietoverkkokysymyksissä on kyse myös tuotantosuhteista ja rahasta

Internet on tämän ajan villi länsi vailla lakeja, mutta täynnä ihmisiä. Jos demokraattisesti valitut elimet eivät tunne netin erityispiirteitä, jää lakien saneleminen helposti media- ja teknologiakorporaatioille. Suomalaisia esimerkkejä ovat yksityisyydensuojaa polkeva Lex Nokia ja tekijänoikeuslait suuryritysten käsikassaraksi muuttanut Lex Karpela.

Aluksi on todettava, että erottelu sähköisiin ja muihin perusoikeuksiin on teennäistä. On vain perusoikeuksia, ja sähköinen maailma on osa muuta maailmaa. Verkkoon tarvitaan jokamiehenoikeuksia siinä missä muuhunkin yhteiskuntaan.

Jako oikeuksiin ja sähköisiin oikeuksiin on kuitenkin olemassa. Sähköisten oikeuksien yhteydessä on tärkeää esittää kysymys, luotammeko viranomaisiin varauksettomasti. Ja luotammeko siihen, että luotamme viranomaisiin varauksettomasti myös tulevaisuudessa? Globaalien tietoverkkojen maailmassa tämä tarkoittaa tietenkin myös Ruotsin, Saksan tai vaikka Kiinan viranomaisia. Emme voi edellyttää esimerkiksi Kiinan viranomaisilta perusoikeuksien noudattamista jos myös itse poljemme niitä.

Kiinassa Google sensuroi hakutuloksia ja blogeja ja Yahoo paljastaa toisinajattelijoita viranomaisille. Nokia Siemens on rakentanut Iranin valtiolliset vakoiluverkostot ja Saksassa vasemmistoaktivisteja on vangittu Skype-puheluiden perusteella. On kysyttävä, haluammeko tätä myös Suomeen.

Toisaalta sähköisissä oikeuksissa ja tietoverkkokysymyksissä ei ole kyse ainoastaan etiikasta, kyse on myös tuotantosuhteista ja rahasta. Elämme yhteiskunnassa jossa tieto on rahaa, ja raha on valtaa. Tästä seuraa yksinkertaisesti, että tiedosta, jota digitaaliformaatissa voisimme monistaa rajattomasti, tulee niukaksi tehtävä hyödyke.

Koska useat ansaintalogiikat perustuvat tiedon rajaamiseen, tarvitaan myös hallintavälineitä, joista nykyisellään siis säädetään yhä enenevissä määrin laeilla. Näitä ovat niin yliopistolaki, tekijänoikeuslaki kuin Lex Nokiakin, jota todennäköisesti tullaan käyttämään takaporttina tiedostokopioijien vainoon. Jos ja kun tiedostojen lataaminen omaan käyttöön jälleen laillistetaan, on tärkeää myös miettiä miten turvataan tekijänoikeuksista nykyään elantoonsa saavien toimeentulo. Paras vaihtoehto tähän olisi kerätä verotuksen kautta varoja nykyisen Teoston ja muiden tekijänoikeusmaksujen sijaan ja samalla vapauttaa kopiointi.

Meidän tulee vaatia oikeutta tietoon ja avoimuuteen, mikä tietenkin tarkoittaa oikeutta vapaisiin tietoverkkoihin ja vapaan lähdekoodin ohjelmiin, jotta ainakin tiedämme, miten meitä valvotaan, jos niin tehdään. Vapaa lähdekoodi tarkoittaa, että kuka tahansa voi nähdä, miten tietokoneohjelma toimii. Tällöin valtiot eivät voi vahingossa ulkoistaa kansalaisoikeuksien polkemista ohjelmistotaloille. Avoimuuden tärkeys näkyy viimeistään nyt, kun kolmeen kuntaan syntyy pysyvä demokratiavaje sähköisen äänestämisen ja sen jälkipyykin johdosta.

On esitettävä konkreettisia vaatimuksia perusoikeuksien turvaamiseksi ja kamppailtava niiden puolesta. Tällaisia vaatimuksia ovat esimerkiksi, että julkinen sektori siirtymäajan jälkeen ryhtyy käyttämään avoimen lähdekoodin ohjelmistoja, kuten osavaltiohallitus Baijerissa on jo tehnyt. Lisäksi on vaadittava, että oikeutta yksityisyyteen noudatetaan verkossa yhtä lailla kuin kirjesalaisuutta ja kotirauhaa. Tutkimusten mukaan vain 53 prosenttia nuorista kokee olevansa osa yhteiskuntaa. Tämä johtunee siitä, että vähintään yhtä suuri osa nuorista on jokapäiväisen viihdekulutuksensa ja Suomen tekijänoikeuslain myötä leimattu rikollisiksi.

Ideologisen eron ja hallintapyrkimyksen lisäksi ongelmana on myös päättäjien laaja-alainen ymmärtämättömyys tietoverkkojen toiminnasta. Esimerkiksi sensuurilistat ovat äärimmäisen helposti kierrettävissä ja käyttäjän omat tiedot ovat salattavissa. Epäsosiaaliset elementit, jotka kuulemma vaanivat verkossa, osaavat joka tapauksessa tehdä pahojaan ohi isonveljen. Yksityisyyden suojan purkamisen suurimmaksi kärsijäksi jäävät aina peruskäyttäjät eli valtaosa väestöstä.

Nykyhallitus luo omilla toimenpiteillään laaja-alaista digitaali- ja oikeuskuilua kansalaisten välille. Tämän on muututtava. Lex Nokia on kumottava ja on viipymättä säädettävä laki oikeudesta yksityisyyteen tietoverkoissa. Lisäksi tekijänoikeuslaki, joka käytännössä tekee sukupolvesta verkkolataajia rikollisia, on kumottava välittömästi. Vasemmistoliiton tulee olla edelläkävijä tässä asiassa ja viipymättä valmistella oma tietoyhteiskuntaohjelmansa, jotta puolueestamme tulee ensimmäinen uskottava tietoyhteiskuntapuolue. Viimeistään oikeusministeri Braxin sähköiseen äänestykseen liittyvien toilailujen jälkeen lienee selvää, että vihreät eivät ole sitä.