25 marraskuuta 2009

Tietotekniikan kehitysmaa Suomi?

Suomi on pudonnut tietoyhteiskuntana keskikastiin, arvioidaan Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportissa. Selvityksessä vaaditaan valtiolta nopeita toimia Suomen aseman palauttamiseksi ja uudenlaisten toimitatapojen luomiseksi.
Ennen kun pohdin minkäänlaisia ratkaisuja ajattelin, että voisin osoittaa syyttävää sormea eri lakeihin ja tahoihin, jotka hidastavat tietoyhteiskunnan kehitystä kohtaan. Sellaisia ovat ainakin Lex Karpela, Lex Nokia, oikeusjärjestelmä ja erityisesti hallitus ja sen täydellinen ymmärtämättömyys ja/tai piittaamattomuus, jonka esimerkiksi sähköinen äänestyskokeilu osoitti.

Sitten niitä ratkaisuja.. Yön yli tapahtuvaa muutosta on turha odottaa valtiolta, joka on kertaalleen tuhrinut tietoteknisen etumatkansa muuhun maailmaan. Tarvitaan siis laaja-alaista toimintakulttuurin muutosta. Vaihtoehtoja lienee ääripäinä noin kaksi; tiedon avoimuus ja kansanvalta tai suljetut järjestelmät ja yhtiövalta. Itse uskon ensimmäiseen, jälkimmäisestä kertoo kuvat.

Ensiaskeleina kohti avointa yhteiskuntaa julkishallinnon tulisi siirtyä avoimen lähdekoodin järjestelmiin ja epäkaupallinen kopiointi sallia. Valtio voisi myös näyttää esimerkkiä myös monilla muilla tavoin esimerkiksi jakamalla kaiken YLEn lähettämän tai ainakin tuottaman materiaalin suoraan verkkoon.




Sähköisistä oikeuksista enemmän kiinnostuneille suosittelen Assyilla järjestettyä EFFIn paneelikeskustelua, johon osallistuin. Muille suosittelen aiheesta kiinnostumista.

22 marraskuuta 2009

Opiskelijan elämä kasvattaa pääomaa



Alla jotain keloja, joita kirjoittelin puoluevaltuuston työ- ja toimeetulotyöryhmää ajatellen.

Vasemmisto saavutti merkittävän vaalivoiton vastikään käydyissä yliopistovaaleissa. Helsingissä ja Tampereella vasemmistoryhmät ovat ovat suurimmat ryhmät ja Jyväskylässä vihreät vassaripaskat ovat enemmistössä. Uskon, että meillä on kaikki edellytykset saavuttaa merkittävä voitto myös yliopistojen ulkopuolella. Tämä vaatii kuitenkin myös opiskelijoiden, tulevien ja nykyisten tietotyöläisten, etujen turvaamisen.

Suomessa on 300 000 korkeakouluopiskelijaa. He ovat ainoa ryhmä, jonka perustoimeentuloksi lasketaan laina. Opiskella pitäisi yhä kiihtyvällä tahdilla, töitä ei saisi tehdä, eli lainaa on pakko ottaa. Tätä ei vasemmiston tule hyväksyä. Pääoma ei saa määrittää perustoimeentuloa.

Monen opiskelijan tulot ovat tonnin kuussa, eli suhteellisen köyhyysrajan (1080 €/kk) alapuolella. Heidän perustoimeentulonsa, eli lainan korko, rikastuttaa suoraan kapitalistia. Tämä jos mikä on luokkaristiriita.

Opiskelijat ovat myös se ryhmä joka tekee eniten palkatonta työtä harjoittelun muodossa, mihin Vasemmistoliitto ansiokkaasti ottikiin kantaa viime puoluehallituksessa. Mainioiden perustoimeentulon kasvattamisvaatimusten jatkoksi on vaadittava taattua perustoimeentulo on myös opiskeljoille.

Toiveeni toteuttamiseksi vaaditaan tietenkin pelimerkkejä. Kolmensadantuhannen korkeakouluopiskelijan 300 €/kk lainan muuttaminen opintorahaksi maksaisi 900 miljoonaa euroa. Se on vähemmän kuin yritysten Kela-maksun poisto (, jonka tosin "käytimme" jo yllä). Toinen esimerkki on asevelvollisten poissaolo työelämästä, joka maksaa vuodessa jopa miljardi euroa menetettyinä työtunteina. Lakkauttamalla yleisen asevelvollisuuden voisimme siis laskennallisesti rahoittaa lainapakon lopettamisen. Lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

19 marraskuuta 2009

Vasemmiston brändi = luokka





Harvoin törmää sanoihin, jotka herättävät niin suuria intohimoja kuin luokka. Olen viime aikoina keskustellut asiasta mm. Asuntotoiminta-verkostossa, joka on viljellyt varsin luokkakantaista retoriikkaa, Vasemmistonuorten verkkofoorumilla (members only, kannattaa liittyä!) ja viimeisenä Facebookissa, jossa Pia Valkosen mainio kolumni johti pitkälliseen pohdiskeluun.


Monet toverit vastustavat kiivaasti luokista puhumista. Itse väittäisin, että suurin syy vasemmiston alennustilaan on epämääräinen puhe arvoista ja se, ettei vasemmisto kamppaile kannattajiensa materiaalisten etujen puolesta, luokkaetujen puolesta. Tässä puhun siis mielikuvista ja sananparsista. Teot eduskunnassa ja kirjoitukset valitsevat usein selkeästi puolen pääoman etua vastaan. Miksi tämä sitten häilytetään yleisten rakenteiden kritiikiksi, syrjäytyneiden puolustamiseksi tai pelkästään arvokysymyksiksi? Missä on luokkataistelu ja ihmisten yhdessä muodostamat liittoumat kamppailun käymiseksi ja kokemusten jakamiseksi? MISSÄ ON LUOKKA?


Ainakaan perustelut luokkakeskustelun vastustamiseen eivät löydy arvojen tärkeydestä tai siitä, että luokat eivät ole selvärajaisia. Arvot eivät sulje pois luokkaa, eivätkä luokat ole koskaan olleet selvärajaisia. Olennaista onkin, että luokat hahmotetaan suhteena, kuten esimerkiksi Vallankumouksen hedelmiä kirjoittaa marxilaisesta luokkakäsityksestä:
"luokka on työn ja pääoman antagonistinen suhde. Ilman luokkataistelua ei ole luokkia. Luokkaristiriidat leikkaavat yksilöiden läpi ja elävät jatkuvasti."
Luokkakantaisinta politiikkaa Suomessa tekee Kokoomus. Puolue ajaa hyvätuloisten ja pääomatuloilla elävien etuja. Kela-maksun poisto on mainio esimerkki työnantajille tehtävästä miljardin euron tulonsiirrosta. Samaan sarjaan menevät monet verovähennysoikeudet (asuntolainat, kotitalousvähennys), jotka olisi syytä poistaa niiden ollessa tulonsiirtoa valmiiksi hyvin toimeentuleville. Asuntolainojen verovähennysoikeus myös hilaa kaikkien asumisen hintaa ylöspäin hyödyttäen ensisijaisesti pankkiireita ja rakennusliikkeitä. Sama pätee esimerkiksi perhevapaiden 6+6+6-mallin vastustamiseen. Luokkakantainen oikeisto, haluaa toisin sanoen evätä heikommin toimeentulevilta mahdollisuuden perhe-elämään. Enemmän tienaavat voivat ottaa sitä palkatonta vapaata, mitä vähemmän varakkaat harvemmin voivat.


Luokkapositiota pohtiessa olennaista on suhde palkkatyöhön. Viimeaikoina on ollut havaittavissa mielenkiintoisia kontrollitaipumuksia ei ainoastaan työhön pakottamisen suhteen, esimerkiksi yhteiskuntatakuun laajentaminen, mutta saman aikaisesti työnteon rajaamiseen. Turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeuden rajoittaminen ja työryhmän pohdinnat opintotuesta ovat sellaisia. Jälkimmäisessä, opiskelijat pakotettaisiin elämään lainalla entistä tehokkaammin, sillä opintotuen saamiseksi ylipäätänsä vaadittaisiin tietty määrä opintopisteitä koko vuodelta. Palkkatyönteko, eli toimeentulo, hankaloituisi ja lainanotto lisääntyisi entisestään. Suoraa tukea pankkiireille siis. Kun ihmisiä eriytetään ryhmiin he rupeavat kinastelemaan keskenään eivätkä muodosta liittolaisuussuhteita.


Opiskelijoiden kohdalla näen perustulovaatimuksen hyvin keskeisenä, aivan kuten yliopistolain synnyttämät opiskelijaliikkeet ovat kokoajan tehneetkin. Perustulon palkkatyön normia kyseenalaistavan muodon lisäksi olisi kuitenkin pystyttävä muodostamaan myös liittolaisuussuhteita ja käymään luokkataistelua. Kukaan ei tule meille perustuloa antamaan ilman, että olemme valmiita ottamaan sen.

Perustulovaatimuksen rinnalla on tuskin haittaa esittää reformistisia ajatuksia. Uskon, että opiskelijoiden kannattaisi liittoutua esim. eteenpäin katsovan työväen kanssa ja yhdessä vaatia kaikille samaa perusturvaa. Myös työssäoloehtoa tulisi vaatia niin alas kuin mahdollista, sosiaalitupon aikaansaaman kahdeksan kuukauden jatkoksi.
Opiskelijoista valtaosa käy töissä, enkä näe mitään syytä miksi opiskelijoille ei voisi maksaa esimerkiksi soviteltua ansiopäivärahaa työn ja opintoihin käytettävän ajan mukaan. Soviteltua päivärahaa olisi ylipäätänsä laajennettava koskemaan yhä useampia. Nykyisellään muut palkkatyössä olevat ryhmät kuin opiskelijat ovat edullisemmassa asemassa toimeentulonsa suhteen.

Opiskelijuus on keinotekoinen käsite, joka ei takaa
opiskelijlle korkeaa ansiotasoa tulevaisuudessa. Opiskelijoiden sosiaaliturvan erityisasema toimii siis ainoastaan heidän etujaan vastaan. Sama koskee kaikkia muitakin erityisryhmiä. Erityiseksi tekeminen, mahdollistaa poikkeuksellisten kontrollitoimien kohdistamisen yksilöön oli hän sitten nuori, opiskelija, työtön, siirtolainen tai vaikka internetkäyttäjä, verrattuna siihen mitä muuten hyväksyisimme.
 

Palanen kerralla elämä tehdään kontrollitoimenpiteiden kohteita ja keskenään kamppailevia kapitalismin rattaita. Vastavoimaksi tarvitaan vasemmisto, joka ei kävele kohti vihreää ja yleistä hyvää, vaan yhdessä suoraan punaisia päin, kontrollista piittaamatta ja kapitalistia pelkäämättä mutta yhdessä. Tarvitaan luokkapohjaista toimintaa ja erilaisia liittolaisuussuhteita, jotka yhdistävät ihmisryhmiä. Yhteiskuntaa ei ole olemassa meistä irrallaan vaan olemme sen palasia.  

Meikä puhuu miespolitiikasta radiossa

Slaget efter tolv - dagens debatt: Männen slås ut av kvinnor?
Behöver vi ett nationellt program för att rädda landets unga män? Etelä Suomen Sanomat efterlyste i sin ledare på måndagen ett program för att rädda alla unga män som konkurreras ut från studieplatser och jobb av duktiga flickor. Vänsterungas ordförande Dan Koivulaakso håller med. I Slaget efter tolv möter han Lotta Backlund från Samlingspartiet . Debatten leds av Patrik Schauman.

16 marraskuuta 2009

Vaikuta paremmin

Kokoomusnuoret keskittyivät liittokokouksessaan keskustelemaan mm. hakaristin palauttamisesta suomalaisten hävittäjien logoksi. Aloite ei mennyt läpi, mutta on ilmeistä, että keskustelu oli sitä paremmin vaikuttamista, jota Suomi ja kokoomusnuoret kaipaavat. Perusteluina hakaristin vastustamiselle kuullaan ao. videolla mm. ongelmat kun tuleva Nato-Suomi operoi Tel Avivissa. Nuori toivo esittää siis hakaristin hylkäämistä, jotta voisimme jatkossa osallistua Israelin rinnalla sotarikoksiin.


Watch Kokoomusnuorten liittokokous keskustelee hakaristeistÃÂ�¤ in Activism & Non-Profit  |  View More Free Videos Online at Veoh.com

Demarinuoret taas päättivät kannattaa kolmea uutta ydinvoimalaa tilanteessa, jossa rakenteilla olevaa ei saada valmiiksi ja se on tuottamassa yli kahden miljardin tappiot.

Meillä keskitytään onneksi järjenkäyttöön ja konkreettisiin arjen ongelmiin. Ilmianna pomosi -kampanjamme tuottaa jatkuvasti tietoa ihmisten kokemasta epävarmuudesta työelämässä. Kohtapuolin luvassa myös konkreettisempia matseja ja poliittisia voittoja tämän osavoiton lisäksi. Siihen asti nauretaan myös huonoille vitseille.

10 marraskuuta 2009

Keskustelua työnteon kieltämisestä

Allekirjoittanut haastaa ministeri Thorsia radiossa.

Kaadetaan tämän päivän muurit

Maailman kerman astellessa Brandenburg Türin läpi ja juhlien Berliinin muurin murtumista toverimme Palestiinassa jatkavat kamppailua oikeudenmukaisuuden puolesta murtamalla tämän päivän muureja.



Ehkä muurien jälkeen olisi seuraavaksi aika katkaista kapitalismin kahleet. Ainakin liitoksena toimiva luottamus näyttäisi olevan murtumassa BBC:n tutkimuksen mukaan. Ainoastaan 11% vastaajista on sitä mieltä, että kapitalismi toimii erittäin hyvin.

09 marraskuuta 2009

Koti on metropoli


 
Olen viime aikoina innostuneena seurannut laadukkaiden poliittisten kirjoitusten ilmestymistä blogosfääriin muoti- ja ruokaohjeiden rinnalle. Ei sinänsä, ettei hyvältä näyttäminen ja hyvä ruokakin olisi miellyttäviä asioita myös vasemmistolle.

Suosikkiblogejani on ehdottomasti Vallankumouksen hedelmiä, joka oman määritelmänsä mukaan ”sisältää ylijäämän palasia yhteiskunnallisesta rikkaudesta”.



Blogien hieno puoli onkin, että tämä rikkaus jaetaan vapaasti kaikille haluaville. Tekstissään Metropoli ja lähiö kirjoittaja pohtii talonvaltauksia, asumisen kalleutta ja asunnottomuutta, eli teemoja, joiden ympärillä on viime vuosina nähty kamppailuja kaupunkitilasta. Asunnottomuus ja epävarma asuminen eivät ole luonnonlakeja vaan seurauksia politiikasta, joka köyhdyttää toisia ja rikastuttaa toisia. Kirjoitus tuo myös esiin miten tämä vaikuttaa eri tavoin kaupungin ytimessä ja laitamilla.


Muuten niin tarkkanäköisessä blogimerkinnässä on kuitenkin pieni lapsus taistelevien subjektien tunnistamisessa. ”Helsinki on lähiöiden kaupunki, ja vaikka lähiöistä puuttuvat hökkelikylät, niin itäisimpien kuilujen pohjilla päästään melko kurjiin olosuhteisiin, jos kurjuutta mitataan köyhyyden, työttömyyden ja huonon koulutustason kasautumisella.” Helsingissä kuitenkin on hökkelikyliä ja kaupunki kokee ne jatkuvasti ongelmana.


Viimeisen parin vuoden aikana viranomaiset ovat vainonneet Suomessa oleskelevia romaneja, jotka ovat päättäneet rakentaa parempaa elämää itselleen ja perheilleen pakenemalla kurjia olosuhteita. Tiistaina 27.10. nähtiin jälleen yksi esimerkki tästä, kun poliisit hajottivat romanileirin ja pakottivat kymmenkunta ihmistä hakeutumaan Kalasataman metroaseman liepeiltä vähemmän näkyvään paikkaan asumaan. Kokonaiskuva on selvä, köyhiä sysätään kiihtyvällä vauhdilla kohtia kaupungin laitamia.


Hallinnan kiihdyttämiseksi ehdotetaan jatkuvasti uusia keinoja kaupunkitilan ja epävarmuudessa elävien hallitsemiseksi. HKL pohtii vyöhykelippujen käyttöönottoa kaupungin sisällä, jotta matkailu periferiasta töihin maksaisi entistä enemmän. Yksinkertaisimmillaanhan tässä on kyse siitä kenellä on oikeus liikkua, aivan kuten rajakontrolleissa ja romanien ahdistelussa.


Tarvitsemme lähiöpolitiikkaa, jolla turvaamme yhdenvertaisuuden, itsenäisyyden ja hyvän elämän, niin romaneille, asunnottomille kuin kaikille muillekin kaupunkilaisille. Tarvitsemme vuokrakattoja ja maksutonta joukkoliikennettä. Tarvitsemme alueiden vastavaltaa ja vahvan läsnä olevan vasemmiston.


Vielä siitä hyvältä näyttämisestä, josta lähdin liikkeelle. Suosittelen lämpimästi myös Strategian tehdas -blogia, jossa pohdiskellaan mm. autonomian estetiikkaa vasemmistolaisuuden, vihreyden ja vallan kuitenkin saadessa päähuomion.