19 marraskuuta 2009

Vasemmiston brändi = luokka





Harvoin törmää sanoihin, jotka herättävät niin suuria intohimoja kuin luokka. Olen viime aikoina keskustellut asiasta mm. Asuntotoiminta-verkostossa, joka on viljellyt varsin luokkakantaista retoriikkaa, Vasemmistonuorten verkkofoorumilla (members only, kannattaa liittyä!) ja viimeisenä Facebookissa, jossa Pia Valkosen mainio kolumni johti pitkälliseen pohdiskeluun.


Monet toverit vastustavat kiivaasti luokista puhumista. Itse väittäisin, että suurin syy vasemmiston alennustilaan on epämääräinen puhe arvoista ja se, ettei vasemmisto kamppaile kannattajiensa materiaalisten etujen puolesta, luokkaetujen puolesta. Tässä puhun siis mielikuvista ja sananparsista. Teot eduskunnassa ja kirjoitukset valitsevat usein selkeästi puolen pääoman etua vastaan. Miksi tämä sitten häilytetään yleisten rakenteiden kritiikiksi, syrjäytyneiden puolustamiseksi tai pelkästään arvokysymyksiksi? Missä on luokkataistelu ja ihmisten yhdessä muodostamat liittoumat kamppailun käymiseksi ja kokemusten jakamiseksi? MISSÄ ON LUOKKA?


Ainakaan perustelut luokkakeskustelun vastustamiseen eivät löydy arvojen tärkeydestä tai siitä, että luokat eivät ole selvärajaisia. Arvot eivät sulje pois luokkaa, eivätkä luokat ole koskaan olleet selvärajaisia. Olennaista onkin, että luokat hahmotetaan suhteena, kuten esimerkiksi Vallankumouksen hedelmiä kirjoittaa marxilaisesta luokkakäsityksestä:
"luokka on työn ja pääoman antagonistinen suhde. Ilman luokkataistelua ei ole luokkia. Luokkaristiriidat leikkaavat yksilöiden läpi ja elävät jatkuvasti."
Luokkakantaisinta politiikkaa Suomessa tekee Kokoomus. Puolue ajaa hyvätuloisten ja pääomatuloilla elävien etuja. Kela-maksun poisto on mainio esimerkki työnantajille tehtävästä miljardin euron tulonsiirrosta. Samaan sarjaan menevät monet verovähennysoikeudet (asuntolainat, kotitalousvähennys), jotka olisi syytä poistaa niiden ollessa tulonsiirtoa valmiiksi hyvin toimeentuleville. Asuntolainojen verovähennysoikeus myös hilaa kaikkien asumisen hintaa ylöspäin hyödyttäen ensisijaisesti pankkiireita ja rakennusliikkeitä. Sama pätee esimerkiksi perhevapaiden 6+6+6-mallin vastustamiseen. Luokkakantainen oikeisto, haluaa toisin sanoen evätä heikommin toimeentulevilta mahdollisuuden perhe-elämään. Enemmän tienaavat voivat ottaa sitä palkatonta vapaata, mitä vähemmän varakkaat harvemmin voivat.


Luokkapositiota pohtiessa olennaista on suhde palkkatyöhön. Viimeaikoina on ollut havaittavissa mielenkiintoisia kontrollitaipumuksia ei ainoastaan työhön pakottamisen suhteen, esimerkiksi yhteiskuntatakuun laajentaminen, mutta saman aikaisesti työnteon rajaamiseen. Turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeuden rajoittaminen ja työryhmän pohdinnat opintotuesta ovat sellaisia. Jälkimmäisessä, opiskelijat pakotettaisiin elämään lainalla entistä tehokkaammin, sillä opintotuen saamiseksi ylipäätänsä vaadittaisiin tietty määrä opintopisteitä koko vuodelta. Palkkatyönteko, eli toimeentulo, hankaloituisi ja lainanotto lisääntyisi entisestään. Suoraa tukea pankkiireille siis. Kun ihmisiä eriytetään ryhmiin he rupeavat kinastelemaan keskenään eivätkä muodosta liittolaisuussuhteita.


Opiskelijoiden kohdalla näen perustulovaatimuksen hyvin keskeisenä, aivan kuten yliopistolain synnyttämät opiskelijaliikkeet ovat kokoajan tehneetkin. Perustulon palkkatyön normia kyseenalaistavan muodon lisäksi olisi kuitenkin pystyttävä muodostamaan myös liittolaisuussuhteita ja käymään luokkataistelua. Kukaan ei tule meille perustuloa antamaan ilman, että olemme valmiita ottamaan sen.

Perustulovaatimuksen rinnalla on tuskin haittaa esittää reformistisia ajatuksia. Uskon, että opiskelijoiden kannattaisi liittoutua esim. eteenpäin katsovan työväen kanssa ja yhdessä vaatia kaikille samaa perusturvaa. Myös työssäoloehtoa tulisi vaatia niin alas kuin mahdollista, sosiaalitupon aikaansaaman kahdeksan kuukauden jatkoksi.
Opiskelijoista valtaosa käy töissä, enkä näe mitään syytä miksi opiskelijoille ei voisi maksaa esimerkiksi soviteltua ansiopäivärahaa työn ja opintoihin käytettävän ajan mukaan. Soviteltua päivärahaa olisi ylipäätänsä laajennettava koskemaan yhä useampia. Nykyisellään muut palkkatyössä olevat ryhmät kuin opiskelijat ovat edullisemmassa asemassa toimeentulonsa suhteen.

Opiskelijuus on keinotekoinen käsite, joka ei takaa
opiskelijlle korkeaa ansiotasoa tulevaisuudessa. Opiskelijoiden sosiaaliturvan erityisasema toimii siis ainoastaan heidän etujaan vastaan. Sama koskee kaikkia muitakin erityisryhmiä. Erityiseksi tekeminen, mahdollistaa poikkeuksellisten kontrollitoimien kohdistamisen yksilöön oli hän sitten nuori, opiskelija, työtön, siirtolainen tai vaikka internetkäyttäjä, verrattuna siihen mitä muuten hyväksyisimme.
 

Palanen kerralla elämä tehdään kontrollitoimenpiteiden kohteita ja keskenään kamppailevia kapitalismin rattaita. Vastavoimaksi tarvitaan vasemmisto, joka ei kävele kohti vihreää ja yleistä hyvää, vaan yhdessä suoraan punaisia päin, kontrollista piittaamatta ja kapitalistia pelkäämättä mutta yhdessä. Tarvitaan luokkapohjaista toimintaa ja erilaisia liittolaisuussuhteita, jotka yhdistävät ihmisryhmiä. Yhteiskuntaa ei ole olemassa meistä irrallaan vaan olemme sen palasia.  

Ei kommentteja: