30 tammikuuta 2010

Äärikapitalistit kaikkia muita vastaan

Äärikapitalisti Björn Wahlroos kertoi viime viikolla totuuksia MTV3:n uutisille, että opiskelijat ovat laiskoja ja, että Suomessa tehdään aivan liian vähän töitä.:
Miksi ihmeessä meillä on Euroopan pisimmät opiskeluajat? Miksi ihmeessä opiskelijat pitävät luonnollisena, että kun he ottavat paperinsa ulos, ilmoittautuvat heti työttömyyskortistoon? Kyllä meidän pitää vaatia nuorisolta jotain, jos me vaadimme tulevilta eläkeläisiltä, kertoo Wahlroos.
Vihollista ei tule ikinä aliarvioida, jonka takia Wahlroosin lausuntoa ei kannata tuomita typeryydestä. Sen sijaan siihen kannattaa suhtautua laskelmoivana hänen yhteiskunnallista ja taloudellista asemaansa edistävänä. Tehostamispuheen alta löytyy varakkaita suosiva ja tuloeroja kasvattava poliittinen linja. Meidän on rakennettava omamme, työn ja varallisuuden jaon linjaa.

Suomesta esimerkiksi löytyy porukka, joka voi nostaa 90 000€ pääomatuloja vuodessa verottomana tai nostaa kaikki tulonsa pääomaveroina ja maksaa 28 prosentin tasaveroa. Onneksi Wahlroosin palturipuhe ei kuitenkaan vakuuta helsinkiläisiä opiskelijatoimijoita, joiden mediaanitulot ovat melkein 250€ alle suomalaisen köyhyysrajan HYY:n toimeentuloselvityksen mukaan:
Turhauttaako elämä, opiskelu, toimeentulo?
Perustulo!
Suora toiminta!
Opiskelijoiden lisäksi myös Vasemmistoliitto pohtii tietään kohti perustuloa:  
Työttömyysajan perusturva, kansaneläke, pienimmät sairaus-, isyys- äitiys- ja vanhempainrahat tulee korottaa 750 euroon kuukaudessa, jonka jälkeen yhtenäistetty perusturva tulee sitoa indeksiin. Tämä on tärkein askel kohti perustuloa.
Toivottavasti saamme opiskelijat vielä mukaan listaukseen ennen kuin paperi hyväksytään kesäkuun puoluekokouksessa. Käykää kommentoimassa!

Niistä tuloeroista vielä. Tilastokeskuksen mukaan alle köyhyysrajan elävien ihmisten tulot jäävät jatkuvasti enemmän ja enemmän jälkeen. Yksi suuri syy tähän on työttömyys. Perusturvan nostamisen lisäksi tarvitaan työn jakamista, jotta tuloerojen kasvu saadaan kääntymään. Muuten työelämässä olevat joutuvat tekemään entistä enemmän ja polttamaan itsensä loppuun kuten nyt jo tapahtuu.

24 tammikuuta 2010

Väkivaltajournalismi ja vapaaottelu


Törmäsin kamppailulajiharrastajien Potku-foorumilla Esa Liljan kolumniin (HS 7.1.) JIM-kanavalla näytetystä suositusta tosi-tv-ohjelmasta The Ultimate Fighterista. Ohjelmassa haetaan vapaaottelijoita UFC-organisaatioon. Kyseinen ohjelma sai minutkin kiinnostumaan ja aloittamaan lajin harrastamisen. Kun ehdin jo avata vaparista blogaamisen DJ-ystävieni Multitunes-blogissa, niin jatketaan samalla linjalla.

Vapaaottelu on toimittajan mielestä "kamppailu-urheilun terminaaliasema ja brutaalia väkivaltaa". Äkkiseltään kuulostaa siltä, että moraalipoliisi olisi ryöminyt kolostaan ja heittelee lauseita, joiden pohjalta voi päätellä, että toimittaja ei ole juurikaan perehtynyt lajiin. Lisäksi vaikuttaa siltä, että Lilja on määritellyt väkivallan käsitteen kokonaan uusiksi. Yleensä väkivallan on nimittäin ajateltu loukkaavaan jonkun toisen koskemattomuutta. Vaan eiköhän ottelija luovu siitä ihan itse astuessaan kehään?

Vapaaottelu on kieltämättä raju laji, mutta juuri sitä; urheilulaji. Ottelussa kaksi kamppailijaa nousee kehään tai häkkiin ja noudattaa lajin sääntöjä. Asiaan kuuluu myös lähes poikkeuksetta, että ottelun alussa paiskataan hanskat yhteen ja ottelun jälkeen kätellään tai halataan ja kehutaan kilpakumppania.Vapaaottelulla on myös oma lajiliittonsa, joka sääntelee kilpailutoimintaa.

Liljan kukkahattusetäily tuntuu vielä typerämmältä, kun otetaan huomioon, etteivät ihmiset nykyisellään harrasta kovinkaan paljoa liikuntaa. Vapaaottelu on nopeimmin kasvavia urheilulajeja maailmassa ja sen harrastajamäärät ovat räjähtäneet kasvuun osittain juuri televisioinnin seurauksena. Väkivalta taas kumpuaa usein turhautumisesta ja kasautuvasta aggressiosta. Mikä olisikaan parempi tapa purkaa näitä kuin potkupainia itsensä puhki turvaallisessa treeniympäristössä?

TV-ohjelman roolista markkinointikoneistona UFC:lle Lilja on toki oikeassa. Mutta olisikohan hänen pointtinsa kuitenkin ensisijaisesti upottaa väkivalta ja pelko kolumniinsa ollakseen "ajan hengessä" kuin varsinaisesti analysoida tv-viihdettä ja vapaaottelun luonnetta?

21 tammikuuta 2010

Oikeusministeriön työryhmä esittää rasisteille marttyyriutta


Oikeusministeriön asettaman työryhmän mietintö rasistisista rikoksista on malliesimerkki kansalaisten oikeustajua loukkaavasta lainsäädännöstä. Lain poliittisia seurauksia, valvontaa ja "bensaa liekkeihin" -vaikutusta ei paperissa käsitellä. Siitä huolimatta on täysin selvää, että emme tarvitse moraalista lainsäädäntöä, jota ei voi valvoa, vaan ihmisten toimeentulon ja oikeuksien turvaamista.

Sähköisiä oikeuksia puolustavan Effin mukaan työryhmän ehdotus laiksi tekisi pahimmillaan tutkimustulosten julkaisemisen tai rasismista raportoimisen rikoksen. Saksassa vastaava toimii jo nykyisellään, ainakin käytännössä. Ehdotus on yhtä älytön kuin Ulla Karttusen tuomio lapsipornorikoksesta ja Matti Nikin sivuston sensurointi.

Poliittisen ongelman esityksestä tekee, että se antaisi rasisteille jälleen yhden syyn julistautua valtion sortamiksi ja kerätä myötätuntoa laajemminkin kuin vertaisryhmistään.

Vaikka rasistinen kirjoiittelu on ongelmallista, raivostuttavaa ja ajoittain huolestuttavaa niin julkisen vallan ensisijainen tehtävä ei voi olla lisäkiihokkeiden tarjoilu kansanryhmiä vastaan lietsoville. Sen sijaan valtion ja kuntien tulisi lopettaa esimerkiksi romanien vaino, mielivaltaiset käännytykset, ulkomaalaisten säilöönotto, siirtolaisten perusoikeuksien rajoittaminen ja muut rasistiset käytäntönsä. Esityksellä taas piiloudutaan oman kyvyttömyyden hoitaa siirtolaispolitiikkaa taakse.

18 tammikuuta 2010

Pääoman kasaaminen ei kannata muille kuin omistajille



Tänään silmääni pisti uutinen, joka yllättää suurinpiirtein yhtä paljon kuin lumisade talvisin. Oli kirjoittelun syynä valelääkäripelko tai jokin muu niin pääasia, että kirjoitetaan. MTV3 kertoo, että ulkoistettu terveydenhuolto ei tuokaan säästöä:
Lahti on terveyspalvelujen ulkoistamisessa pioneeri. Tällä hetkellä Lahti ostaa terveyspalveluja kolmelta eri yritykseltä. 2000-luku onkin lääkäripalveluja myyvien yrityksien nousukausi. "Viimeisen viiden vuoden aikana näiden yritysten liikevaihto on kasvanu yhteensä 20 miljoonasta jopa 200 miljoonaan", kertoo tutkimuspäällikkö Hennamari Mikkola Kelan tutkimusosastolta.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (ent. Stakes) tuoreen tutkimuksen (MTV3:n lähde) mukaan lääkäreitä vuokraavat yritykset keräävät vuosi vuodelta suuremmat voitot, mutta se ei välttämättä tarkoita, että potilaskäynnit lisääntyisivät.

Samaan aikaan Suomen johtava terveydenhuollon asiantuntija arkkiatri Risto Pelkonen kertoo, että terveyspalveluiden ulkoistaminen ei tuo säästöjä tai paranna palveluiden laatua.

Maalaisjärjellä varustetuillehan tämä on ollut ennenkin selvää. Jos joku, eli tässä tapauksessa yksityinen lääkärifirma, kuorii kermat päältä niin, sitä on oltava useammassa kerroksessa. Tämä taas tekee kakusta kalliimmaan.

Kapitalismi pyrkii jatkuvasti kasaamaan pääomaa, kun "yksityisellä puolella" ei onnistu, on julkisia yksityistettävä. On hyvin yksinkertaista matematiikkaa, että palvelu on halvempaa kuin palvelu+voitto. Tehostamiseen julkisella puolella tosin on hyvinkin varaa.

Kaikesta tästä herääkin kysymys miten hankintalakia kierretään. Esimerkiksi Mehiläisen omistama Carema on Karjaalla rikkonut kaupungin kanssa tekemäänsä sopimusta, jossa se sitoutuu viiden lääkärin palkkaamiseen. Yritys on siis kasannut voittonsa sillä, että se on palkannut liian vähän lääkäreitä ja välillä pitämällä suomenkielentaidottomia ruotsalaisia lääkäriharjoittelijoita töissä.

Ainoa oikea ratkaisu olisikin lopettaa kaikki julkinen tuki yksityiselle terveydenhuollolle. 

14 tammikuuta 2010

Poikkeustila



Mun kolumni Kansan Uutisissa 10.1.

Vuodenvaihteessa on aina mukavaa summata menneitä ja miettiä tulevia. Tämä on myös aika vuodesta, jolloin yleensä ehdin lukemaan eniten. Fiktion puolelta tämän joulunajan ehdoton suosikkini on ollut Jan Guilloun Men inte om det gäller din dotter. Kirja on Guilloun osittain päällekkäisten terrorismi- ja Hamilton-sarjojen viimeinen teos, ja osoittaa mainiosti vallan, valtion ja median keskeisyyden politiikassa.

Toinen mieluista lukukokemus on Voima-lehden joulu- ja tammikuun kymmenvuotisjuhlanumero. Lehti kertaa maailman tapahtumat vuoden 1999 WTO-neuvotteluista Obamaan ja Lissabonin sopimukseen asti. Vuosituhatvaihteen otsikot kirkuvat ”Toisenlainen Seattle” ja ”WTO:n symbolit sortuvat”. Näistä lukiessani kiinnostuin itsekin kokonaisvaltaisesti politiikasta.

Kun peilaamme 2000-lukua ja tarkastelemme yhteiskuntaa keskeisten ilmiöiden, kuten talouskriisin, terrorismin vastaisen sodan, globalisaation, siirtolaisuuden, prekarisaation ja työnjaon, ilmastonmuutoksen tai internetin hallintapyrkimyksien kautta on ilmeistä, että elämme eräänlaista pysyvää poikkeustilaa. Politiikkaa tehdään valitettavasti pelolla, aivan kuten ennenkin. Valta ei myöskään ole katoamassa mihinkään vaan keskittymässä aivan kuten vauraus.

Kööpenhaminan ilmastokokous, päätöksenä kymmenen vuoden aikajanalle, summaa pysyvän poikkeustilan ja syvenevän vastakkainasettelun mainiosti. Lähemmäs 10 000 poliisia haarniskoissaan hakkaamassa mielenosoittajia ja länsimaat pettämässä Etelän odotuksia kokoussaleissa, oliko tässä jotain ennalta arvaamatonta? Ei tietenkään. Sen sijaan tiedotusvälineiden mittava kritiikittömyys suhteessa Kiinaan ja todelliseen valtaan on hivenen yllättävää.

Guardian-lehden (22.12.) neuvotteluja seuranneen Mark Lynasin mukaan Kiina vesitti kaikki yritykset päästä neuvotteluissa sovun sijasta oikeudenmukaisuuteen ja vaati kaikkia numeraalisia tavoitteita poistettavaksi sopimuksesta. Kun sopimusta ei saatu, kaikki julkilausutut päästövähennystavoitteet ja niiden toteuttaminen lisäävät hiilellä käyvän Kiinan etumatkaa. Kiina vahvisti asemaansa, nöyryytti Obamaa sekä Eurooppaa ja osoitti kansainvälisen järjestelmän kriisin yhtä mainiosti kuin Seattlen mielenosoittajat aikanaan.

Guilloun mukaan hänen oli kylmän sodan päättymisen jälkeen haudattava agenttihahmo Hamilton. Totuus on fiktiota ihmeellisempää, ja fiktiossa agentit ja kansainvälisen diplomatian kulisseissa tapahtuva vallan uusjako toimii jo mainiosti. Maailmanjärjestys on pysyvästi muuttumassa.


12 tammikuuta 2010

Siirtolaisuutta ei voi kritisoida


Eräs ruotsalainen toveri linkitti facebookissa mainioon tulkintaan "islamkriittisen" olkinukketekstin pääpiirteistä.

Sama toimii monelta osin myös "maahanmuutto- tai monikulttuurisuuskritiikkiin". Jos ao. väitteitä ei löydy yhdestä teksistä, niin viimeistään muutaman keskustelupalstakommentin jälkeen kaikki on käyty läpi. Pätee ainakin hesarin keskusteluun.

10 kohdan ohjelma (olkinukke) "maahanmuttokritiikin" kirjoittamiseksi.

  1. Väitä, että siirtolaisuutta tai islamia ei voi kritisoida.
  2. Totea, että meidän on uskallettava kritisoida molempia ja aloita kritiikki osoittaaksesi rohkeutesi ja ainutlaatuisuutesi.
  3. Väitä, että islam on valloittamassa Eurooppaa. Mitään järjellistä todistusaineistoahan tälle ei löydy, mutta osoittaaksesi rautaisen asiantuntijuutesi voit vaikka viitata Salman Rushdieen tai Saudi-Arabiassa tapahtuvaan sortoon. Ei sillä, että kumpikaan liittyisi Eurooppaan, mutta vaikutat ainakin asiantuntevalta. Voit myös todistaa väitteesi sillä, että sarjakuvapiirtäjän kimppuun on käyty tai, että joissain kaupungeissa on minareetteja. 
  4. Yhdistä siirtolaisuus ja islaminusko islamisteihin
  5. Totea, että islamistit tekevät yhteistyötä natsien kanssa ja, että heillä on paljon yhteistä.
  6. Yhdistä islamismi ja naisten kivittäminen sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen vaino, vaikka naisten oikeudet tai yhdenvertaisuus olisivatkin mielestäsi muuten toissijaisia.)
  7. Yhdistä vasemmisto ja islamistit, mainitse vaikka, että siirtolaisia on käynyt samoissa mielenosoituksissa vasemmistolaisten kanssa.
  8. Muistuta sananvapaudesta ja demokratiasta. Vaikka tämä tuntuisi itsestään selvältä, tee silti niin, jotta osoitat kuinka yleviä ajatuksia sinulla on. 
  9. Älä missään nimessä unohda mainita Islamofobiaa. Kirjoita, että käsite on epäselvä ja, että sitä on voitava kritisoida.
  10. Lopeta viittaamalla sananvapauteen ja demokratiaan, jota luonnollisesti puolustat (kunhan saat rajata kenet se kattaa).