25 helmikuuta 2010

Maksuttoman koulutuksen myytti


Kokoomuksella tuli viime viikolla kiire paikata lukukausimaksujen laajentamispyrkimyksistä noussutta kohua, josta kirjoitin täällä. Puolue on viime päivinä tiedottanut ahkerasti kannoistaan liittyen opiskelun maksuttomuuteen. 

Iltalehti taas uutisoi, että "vasemmisto heittää lokaa" kykypuolueen niskaan. Kas kun Kokoomus ei valita, että kiusaamme tai viemme tikkarin kädestä. Räksyttää nimittäin kyllä sietää jos opetusministeri Henna Virkkunen ihan tosissaan väittää, ettei tiedä mitä hänen ministeriössään puuhataan kun laaditaan raportteja lukukausimaksujen laajentamisesta.

Tällä hetkellä käydään eri työryhmissä keskustelua opintotuen uudistamisesta ja lukukausimaksuista. Poliittiset voimasuhteet näyttävät valitettavasti siltä, että joko lukukausimaksut tai heikennykset opintotukeen uhkaavat toteutua. Näitä käsitellään viimeistään hallitusneuvotteluissa, mikä näyttääkin varsin todennäköiseltä. Hulluahan minkään puolueen olisi ennen vaaleja vaatia heikennyksiä satojen tuhansien opiskelijoiden elämään kuten opetusministeriön raportti koulutusviennistä tekee.

Riippumatta Kokoomuksen kannoista Suomessa on käytössä osittain maksullinen koulutusjärjestelmä. Kurssikirjat ja -välineet ovat maksullisia toisella asteella ja korkea-asteella. Ammattikouluissa peritään maksuja jopa työturvallisuusvälineistä. Oppimateriaalien lisäksi myös opintolaina tekee koulutuksesta maksullista. 

Korkojen maksaminen perustoimeentulosta voi olla lukukausimaksutonta, mutta maksutonta se ei ole. Tässä valossa Timo Heinosen paikkailuyritykset: Kokoomus haluaa turvata maksuttoman koulutuksen opiskelijoille asettuu hyvin ristiriitaiseen valoon. 

Kokoomuksen omassa ohjelmassa nimittäin todetaan, että: 

Järjestelmää tulisi muuttaa siten, että se kannustaisi opiskelijoita turvaamaan toimeentuloaan rohkeammin opintolainalla, mikä kuvaa koulutuksen hankkimisen investointiluonteisuutta.

Tämä linja on selvästi opiskelijoiden etujen vastainen. Nyt kaikkien aidosti koulutusta arvostavien tulisikin pitää huolta siitä, että vaatimus "maksuttomasta koulutuksesta" saa rinnalleen vaatimuksen perustulosta tai vähintään lainapainotteisuuden vähentämisestä, eikä lisäämisestä. Tämän voi toteuttaa sodalla Facebookissa tai ilman, mutta loanheittoa nämä vaatimukset eivät ole.

23 helmikuuta 2010

Asumisloukut

Vuokra-asuminen ei ole tasa-arvoisessa asemassa suhteessa omistusasumiseen. Syynä tähän on jälkimmäisen verovähennysoikeus. Se taas näyttäisi olevan kuuma peruna, johon kukaan politikko ei uskalla tarttua. Suomalaisen epädemokratian perinteitä kunnioittaen virkamiehet avasivat tämänkin poliittisen debatin alivaltiosihteeri Hetemäen työryhmän kautta. Yhteiskunnallista liikehdintää aiheen tiimoilta tosin nähtiin jo viime syksynä.

Ei tarvitse mennä kuin naapurimaahan Ruotsiin niin virkamiesten huseeraaminen ministereiden tonteilla ei olisi mahdollista. Vain Suomessa poliittinen vastuu on ulkoistettu virkamiehille. Viimeisimpänä osoituksena tästä käykööt vaikka maksullisen opetuksen vastainen kapina, jonka seurauksena Kokoomus sanoutui irti opetusministeriöltään tilaamasta raportista, jonka laatimisesta vastasi kokoomuslainen alivaltiosihteeri. Seuraavien hallitusneuvottelujen yhteydessä kuulemme sitten vääjämättömyydestä, edistyksestä ja muusta, jonka takia vaan on pakko totella työryhmiä.

Takaisin asumiseen. Keskellä lamapuheita, lomautuksia ja alkavaa lakkokevättä asumisen hinta menee omia menojaan. Vuokrat nousivat viime vuonna yli 4 prosenttia, Helsingissä vielä enemmän. Omistusasumisen kohdalla asuntoministeri manasi jo mahdollisen kuplan syntymistä hintojen ylitettäessä jo vuoden 2008 ennätystason.

Hintojen nousu johtuu siitä, että asuntoja ei rakenneta tarpeeksi. Kun jostain on pulaa hinnat kipuavat taivaisiin. Muita syitä asuntojen hinnannousulle ovat alhainen korkotaso ja asuntojen verovähennysoikeus. Valtio tuki vuonna 2008 asuntojen omistamista melkein 900 miljoonalla eurolla, eli lähes tuplasti enemmän kuin mitä se maksoi yleistä asumistukea.

Epätasa-arvoa asuntojen omistamisen kohdalla luo se, että myös vuokratulot menevät asuntoja omistaville. Asunnon omistajia tuetaan siis nykyisellä tukijärjestelmällä kaksinkertaisesti tavalla, joka jatkuvasti nostaa vuokria. Ympäristöministeriön 2004 vuoden selvityksen mukaan varakkaimman viidenneksen asumista tuetaan enemmän kuin toisiksi parhaiten toimeentulevan viidenneksen. Sittemmin verovähennykset ovat tosin kolminkertaistuneet. Nykyjärjestelmän suurimmat hyötyjät eivät siis myöskään ole ns. keskiluokka kuten usein väitetään, vaan kaikkein varakkaimmat.

Huonosti toimivan ja epätasa-arvoisen järjestelmän korjaamiseksi on useita vaihtoehtoja kuten vuokramenojen vähentäminen verotuksessa, mikä epäilemättä tulisi kalliiksi. Toinen vaihtoehto on asumisen verottaminen omistusasumisesta saatavan hyödyn takia, joka tosin kuulostaa monimutkaiselta ja poliittisesti vielä hankalammalta. Jäljelle jäävät siis omistusasuntojen verovähennysoikeuden rajoittaminen ja/tai vuokrakatot. Uskaltaisikohan joku esittäää näitä..?


Ainakaan valtiovarainministeri Katainen ei halua kantaa vastuuta omasta tontistaan verotuksest. Hänelle on olennaista vaan, että Hetemäen työryhmältä "tulee hyviä esityksiä" eli, että ne joutuu tekemään joku muu kuin hän.

20 helmikuuta 2010

Työmarkkinoiden vahvempi osapuoli



Vastaukseni siihen, että huonot työntekijät ovat tabu.
Julkaistu lyhennettynä Suomen Kuvalehdessä 19.2.

Jarkko Vesikansa (SK 5.2.) kirjoittaa huonojen työntekijöiden olevan tabu ja Vasemmistonuorten "näyttäytyvän ääripoppoona, koska keräämme ilmianna pomosi -kampanjallamme tietoja työpaikkojen väärinkäytöksistä."

Vesikansan kolumnia tarkemmin pohdiskellessa tilanne näyttäytyy kuitenkin päinvastaisena. Maassa, jossa yritysjohtajia arvostetaan lähes yli-ihmisinä, työnteettäjien väärinkäytöksiä kritisoiva kampanjamme on herättänyt valtavan kritiikkiryöpyn. Vielä enemmän se on kuitenkin saanut kiitosta. Ihmisten kokemukset työelämästä ovat koventuneet ja vastakkainasettelu on palannut yhä voimakkaammin näyttämölle, kuten esimerkiksi lentokentän ja DNA:n asiakaspalvelun viimeaikaiset tai satamien tulevat lakot osoittavat.

Vesikansan kirjoitus sivuaa trendikkäästi nuorison "haahuilua" ja keskittyy työnantajien ylistämiseen ja pysyttelee kapea-alaisessa eläkenäkökulmassa, joka huomioi vain ns. suuret ikäluokat. 

Pötypuhetta sanon minä. Nuoria ajetaan yhä tiukemmin joustavaksi sukupolveksi, jolle on normaalia työskennellä ilmaiseksi työvoimatoimiston pakkoharjoitteluissa. Lisäksi, joka tuutista kuulee "ennen oli kaikki paremmin" -sukupolven mantraa työn (ehdoista ja palkasta viis) autuaaksi tekevästä vaikutuksesta ja huolta omista eläkkeistään. Onko niin vaikeaa ajatella, että nuoret haluavat samat työehdot, samat palkat, samat eläkkeet ja saman sosiaaliturvan kuin muutkin?

Viime laman jälkeen tuottavuus on noussut reippaasti ja työntekijöiden osuus tuotannon arvonlisäyksestä on laskenut pääoman hyväksi. Kaiken kannustinpuheen keskellä työntekijöitä siis aliarvostetaan rahallisesti. Samaan aikaan työn kuormittavuus on useiden tutkimusten mukaan kasvanut merkittävästi. Tästä kertoo myös Vasemmistonuorten kampanjan tulokset.



18 helmikuuta 2010

Kidutuksen yhteiskuntavastuu ja Yleisradio

Nokia Siemensin yhteiskuntasuhteista ja yritysvastuusta vastaava johtaja Lauri Kivinen valittiin yksimielisiesti Yleisradion uudeksi toimitusjohtajaksi. Kivinen kommentoi valintaansa näin:
Olen ollut mukana matkaviestinnän vallankumouksessa, ja kaikki viittaa siihen, että suuret muutokset ovat edessä koko mediamaailmassa ja tiedonvälityksessä.
Vallankumous kuulostaa pelottavalta Kivisen suusta, joka on osana Nokia Siemensin organisaatiota myynyt Iraniin vakoiluvarusteita, jotka mahdollistavat toisinajattelijoiden vainoamisen ja puolustanut kaupankäyntiä diktaatuurien kanssa. Toisinajattelijoiden asema Iranissa ei muutenkaan ole vahva kuten kuvassa näkyy.
Ylen johtoon valittiin henkilö, joka oli yhteiskuntavastuun johtaja NSN:llä silloin, kun firma myi Iranille vakoilukeskuksen oman maan kansalaisten polkemista varten.En voi mitenkään hyväksyä tätä valintaa.
Itse tyydyn toteamaan, että tämä on huono päivä julkisen palvelun tiedonvälitykselle ja sananvapaudelle. Perkele.

Kokoomuksella yhteyksiä Vasemmistonuorten johtoon?

Kookomuslaisen opetusministerin Henna Virkkusen kokoomuslaiselta valtiosihteeriltä Heljä Misukalta tilaama koulutusvientisuunnitelma toteaa: "Kysymys korkeakoulujen maksullisuudesta esitetään otettavaksi osaksi seuraavan hallitusohjelman valmistelua". Tämän tultua julki eri kokkarit selittelivätkin sitten, että kannattavat jotain outoja tulkintoja maksuttomasta korkeakoulutuksesta. Uuskieli on astunut näyttämölle.

Jukka Peltokoski ja Veikko Eranti  ehtivät jo mainiosti raportoida mistä vientisuunnitelmassa on kyse, niin tyydyn itse kommentoimaan kokkareiden verkkouutisten tarinoita. Ainoana lisäyksenä mainittakoot, että ehkä konsultti tekee lukukausimaksuesityksen, jota kokkarit väittävät, etteivät tee...

Verkkouutiset kertoo, että Hennan viharyhmäksi kokeman, facebook-ryhmän Vastustamme Kokoomuksen suunnitelmia muuttaa opiskelu maksulliseksi perustajiin kuuluu Vasemmistonuorten johtoa. Viharyhmä on tietenkin linjassa sen kanssa, että olemme ääripoppoo, mutta mistä tämä mainio tiedustelutieto, että järjestömme johto olisi perustanut ryhmän on peräisin? 

Oman käsitykseni mukaan järjestömme osallisuus ryhmän perustamiseen on sotahuhu, keskellä sitä facebook-sotaa, jota verkkouutiset niinikään väittää asiasta käytävän.

Kaiken sodan ja vihan, tai ehkä Peltokosken lanseeramaan "kokoomuskritiikin", keskellä kiittäisin mielelläni meille ilmaista mainostilaa tarjoavaa tahoa. Meille nimittäin koulutuksen maksuttomuus on asia jota oikeasti kannatamme, eikä meidän tarvitse kierrellä, kaarrella tai saivarrella sen ympärillä ollenkaan.

Tätä mieltä näyttäisi olevan myös 25 000 ihmistä, jotka vuorokaudessa liittyivät facebook-ryhmään maksuttoman koulutuksen puolesta ja Kokoomusta vastaan. 

16 helmikuuta 2010

Syyttääkö Kokoomusnuorten pj. siirtolaisia äärioikeiston rikoksista?


Toveri Nieminen analysoi Kokoomuksen suhdetta ääriliikkeisiin ja mainitsee nuorten liiton haluavan viedä puolueen kauas oikealle. Malliesimerkki tästä on Kokoomusnuorten surkuhupaisa väittely hakaristin palauttamisesta Suomen ilmavoimien tunnukseksi. Viimeisin veto on puheenjohtaja Rydmanin blogimerkintä Malmöstä ja kaupungin juutalaisvihasta:

"Kyse on Ruotsin Malmöstä, jossa juutalaisvastainen väkivalta ja terrori ovat riistäytyneet käsistä. Asialla eivät kuitenkaan ole kaljupäiset uusnatsit, vaan radikaali islamilainen maahanmuuttajaväestö." 


Tämän jälkeen Rydman yrittää osoittaa väitteensä paikkansapitävyyttä viittaamalla wikipedian tilastoihin ja omiin pohdiskeluihinsa. Se siitä faktaperäisestä, asiallisesta maahanmuuttokeskustelusta... Juutalaisten kokemus antisemitismistä pitää varmasti paikkaansa, mutta syy tähän on tuskin siirtolaisuudessa kuten Rydman yrittää esittää yhden Hesarin sähkeuutisen perusteella. 

Alkeellinen lähdekritiikki osoittaisi, että HS pohjaa juttunsa Skånskan juttusarjaan antisemitismistä, tarkemmin ottaen tähän. Siirtolaisuuden ja antisemitismin yhteys ei ilmene juttusarjassa. Rydmanin blogimerkintä pelaa siis mielikuvilla, väitteillä ja vääristelyllä.

Pitkä ja osittain ansiokas juttusarja dokumentoi antisemitismiä ja muunlaista rasismia, johon ehdottomasti on puututtava. Esimerkiksi keskittymällä natsiryhmien ja Etelä-Ruotsissa vahvoilla olevien natsitaustaisten Sverigedemokraterna kritisoimiseen ja kitkemiseen poliittiselta kentältä. Juttusarja EI kerro esimerkiksi "maahanmuuttajaväestöön" kuuluvien "terrorintekijöiden" tuomioista vaan muun muuassa seuraavaa:

On äärimmäisen tärkeää vastustaa antisemitismiä ja kaikkea muutakin rasismia kuten esim. Israelin harjoittamaa apartheidia. Jos Kokoomusnuorissa oikeasti oltaisiin kiinnostuneita antisemitismin vastustamisesta, keskityttäisiin sielläkin esimerkiksi rasistiryhmien tuhoamiseen, eikä suomalaisten pelotteluun Malmön siirtolaisväestön leimaamisella. Retoriikka on kuin suoraan Sverigedemokraterna-puolueelta, joka ihan oikeasti tulee äärioikealta.

06 helmikuuta 2010

Käännytysvimma ja kulttuurierot

Teksti on julkaistu Kansan Uutisissa 5.2. 

Osallistuin viime viikolla Pohjoismaiden neuvoston kokoukseen Kööpenhaminassa. Tunnelma oli kaikin puolin kotoisa. Junat myöhästelivät lumimyrskyn takia, nuorisotyöttömyys puhutti ja älyttömimmät viranomaispäätökset, joista kuulin, kohdistuivat ei-kansalaisiin. Uutuudenviehätys syntyi siitä, että tällä kertaa sossupummit, joiden loisiminen puhutti, eivät olleetkaan ”kehittyvistä maista”.

Kokouksessa käsiteltiin pohjoismaalaisten käännyttämistä toisesta Pohjoismaasta takaisin kotimaahansa. Viranomaisten tiukentuneet siirtolaiskontrollit näyttäisivät nykyään kohdistuvan myös viikinkien perillisiin.

Pohjoismaiden rajaesteiden hälventämistä edistävän Gränshinderforumin virkamies raportoi meille kahdesta esimerkistä, jossa sosiaalipalveluita hakenut, raskaana oleva norjalainen on käännytetty Tanskasta. Toinen opiskeli ja toinen oli töissä tarjoilijana, molemmilla on tanskalaiset puolisot.

Ruotsissa on törmätty tilanteisiin, joissa työttömyysturvapäätöstä odottavia norjalaisia ja islantilaisia on ohjattu kotimaihinsa pitkien käsittelyaikojen aikana. Syynä heidän kohdallaan on ollut asiointi sosiaalitoimistossa lakisääteisiä etuuksia odottaessa. Nykymaailmassa poikkeuksista on tapana tulla sääntöjä ja onkin aivan varmaa, että vastaavia tapauksia on paljon enemmän. Tilastoja näistä käännytyksistä ei ole.
Pohjoismaisen yhteistyön keskeisiä periaatteita on 1950-luvulta asti ollut rajaesteiden poistaminen. Pohjolassa on vallinnut passivapaus ja työmarkkinat ovat olleet käytännössä yhteiset jo vuodesta 1954, paljon ennen EU:n suomaa eurokansalaisten vapaata liikkuvuutta. Maailmankolkkamme tunnuspiirteeksi mielletty hyvinvointivaltio näyttäisi kuitenkin koskettavan nykyisellään ainoastaan oikean passin omistajaa, oleskeluoikeudesta viis. Tee työtä, älä vaadi palveluita ja tervetuloa Tanskaan!

Mielivaltaisista viranomaistoimenpiteistä ja fanaattisista sosiaalitoimikäännytyksistä kärsivät eniten tavalliset kansalaiset, jotka turvautuvat sosiaalipalveluihin satunnaisesti silloin, kun tarvitsevat.

Heikoimmassa asemassa olevat, esimerkiksi Kööpenhaminaan toistuvasti palaavat päihdeongelmaiset asunnottomat, joita myös käännytetään tai paperittomat siirtolaiset, taas usein viis veisaavat mielivaltaisesta viranomaiskontrollista. Heillä kun pakkotoimenpiteistä huolimatta on parempi olla paikassa, johon ovat valinneet liikkua.

Tarkemmin ajateltuna tämäkin moraalipaniikki ja käännytysvimma on kovin tuttua, se muistuttaa kovasti kotoisen Helsingin keskustelua Itä-Euroopan romaneista.