20 helmikuuta 2010

Työmarkkinoiden vahvempi osapuoli



Vastaukseni siihen, että huonot työntekijät ovat tabu.
Julkaistu lyhennettynä Suomen Kuvalehdessä 19.2.

Jarkko Vesikansa (SK 5.2.) kirjoittaa huonojen työntekijöiden olevan tabu ja Vasemmistonuorten "näyttäytyvän ääripoppoona, koska keräämme ilmianna pomosi -kampanjallamme tietoja työpaikkojen väärinkäytöksistä."

Vesikansan kolumnia tarkemmin pohdiskellessa tilanne näyttäytyy kuitenkin päinvastaisena. Maassa, jossa yritysjohtajia arvostetaan lähes yli-ihmisinä, työnteettäjien väärinkäytöksiä kritisoiva kampanjamme on herättänyt valtavan kritiikkiryöpyn. Vielä enemmän se on kuitenkin saanut kiitosta. Ihmisten kokemukset työelämästä ovat koventuneet ja vastakkainasettelu on palannut yhä voimakkaammin näyttämölle, kuten esimerkiksi lentokentän ja DNA:n asiakaspalvelun viimeaikaiset tai satamien tulevat lakot osoittavat.

Vesikansan kirjoitus sivuaa trendikkäästi nuorison "haahuilua" ja keskittyy työnantajien ylistämiseen ja pysyttelee kapea-alaisessa eläkenäkökulmassa, joka huomioi vain ns. suuret ikäluokat. 

Pötypuhetta sanon minä. Nuoria ajetaan yhä tiukemmin joustavaksi sukupolveksi, jolle on normaalia työskennellä ilmaiseksi työvoimatoimiston pakkoharjoitteluissa. Lisäksi, joka tuutista kuulee "ennen oli kaikki paremmin" -sukupolven mantraa työn (ehdoista ja palkasta viis) autuaaksi tekevästä vaikutuksesta ja huolta omista eläkkeistään. Onko niin vaikeaa ajatella, että nuoret haluavat samat työehdot, samat palkat, samat eläkkeet ja saman sosiaaliturvan kuin muutkin?

Viime laman jälkeen tuottavuus on noussut reippaasti ja työntekijöiden osuus tuotannon arvonlisäyksestä on laskenut pääoman hyväksi. Kaiken kannustinpuheen keskellä työntekijöitä siis aliarvostetaan rahallisesti. Samaan aikaan työn kuormittavuus on useiden tutkimusten mukaan kasvanut merkittävästi. Tästä kertoo myös Vasemmistonuorten kampanjan tulokset.



Ei kommentteja: