22 maaliskuuta 2010

Me olemme kaikki ahtaajia

Kuva: Vallankumouksen hedelmiä

Pääministeri Vanhanen väläytti lakko-oikeuden rajoittamista, ja ehtikin jo hallitukselle tyypilliseen tapaan perua puheensa. Lakko-oikeuden rajoittaminen on toimenpide elinkeinoelämän puolesta meitä muita vastaan. Pääministerin ajatus rajoittamisesta kolmikannassa on mielenkiintoinen. Jos ammattiyhdistysjohto suostuu heikennyksiin ei sillä ole paljoakaan pelimerkkejä enää jäljellä.

Itse näen asian niin, että lakko-oikeutta olisi syytä laajentaa. Esimerkiksi henkilöstövuokrausfirmojen väellä on hyvin vaikeaa mennä lakkoon vaikka heidän asemansa olisi kuinka heikko. Samaan aikaan henkilöstövuokrausfirmat käyvät kovaa kamppailua laajentumisesta yhä uusille aloilla. Tämän osoitti myös ahtaajien lakko ja facebook-rikkureiden ympärille perustettava yritys.

Työmarkkinat ovat jo nyt hyvin epävarmat ja työntekijöiden oikeuksien kannalta joustavat kuten myös Ilmianna pomosi -kampanja on osoittanut. Perusoikeuksista kiinnipitäminen saattaa vaatia koviakin ponnisteluja, joka vie huomiota pois tulonjaollisista kysymyksistä. Vuosina 1993-2005 omaisuustulot kasvoivat 282% palkkojen kasvaessa 30,2%. Samalla sosiaaliturva on heikentynyt suhteessa yleisen ansiotason kehitykseen. Viime vuosina suunta on pääasiallisesti ollut samanlainen.

Jos lakolla ei voi tuottaa vahinkoa pääomalle, työntekijät jäävät ilman neuvotteluvoimaa ja joutuvat vielä jyrkemmän sanelun kohteeksi. Kaukana tästä ei olla tälläkään hetkellä erilaisen jouston, vuokratyön ja muun heikennysten vallatessa alaa kuin alaa. Ahtaajien lakossa olikin pääsääntöisesti kyse työsuhdeturvasta ja vuokratyön pääsyn estämisestä. Tämä on asia, joka myös hiljaa hiipuvien teollisuusalojen tulisi huomata. Teollisuus siirtyy osittain pois Suomesta, koska täällä on niin halpaa irtisanoa ihmisiä. Muutos- ja työsuhdeturvaa on ainoa tapa työntekijöille vaatia omiaan pois ennenkuin hiipuvat alat lakkaavat. 

Ahtaajien ja lentokenttätyöntekijöiden lakkoa yhdistää työnantajapuolen moralisoiva asenne siihen, että työntekijät vaativat itselleen kohtuutta sekä pyrkimys tuoda näille liikenteen solmukohtien aloille vuokratyövoimaa ja siten murentaa järjestäytymisen mahdollisuuksia. Tässäkin valossa kolmikantainen lakko-oikeuden rajoittaminen näyttäytyy mielenkiintoiselta, mitä Vanhasella on tarjottavana kolmikannassa matkalla kohti halpatyömarkkinoita ja työehtojen sanelua?

Yhteiskunnallinen ilmapiiri Suomessa on kiristymässä, 1930-luvun mentaliteetista on puhuttu jo sitten viime vapun ja siitä on muodostunut toistuva puheenaihe. Nähtäväksi jää millä tavalla tilanne kärjistyy. Selvää on, että kun käydään elonjäämiskamppailua lakko-oikeudesta ei päästä asian ytimeen tulonjakoon ja ihmisten hallintaan. 

Tarvitaan laaja-alaista liikehdintää paremman elämän, suuremman vapaa-ajan ja tasaisemman tulojaon puolesta. Ensi perjantaille on järjesteillä mielenosoitus työntekijöiden oikeuksien puolesta, paskatyönantajia ja rikkurityövoiman käyttöä vastaan. Harmittaa jo nyt, että olen reissussa tuolloin.

Ei kommentteja: