07 maaliskuuta 2010

Nuorisotyöttömyys ja itseriisto


Kolumnini Libero-lehdessä 1/2010, Kuva: Valtamedia.net


Ihmisen muisti on valitettavan lyhyt, poliittinen muisti vielä lyhempi. Muistellaanpa kuitenkin loskaisen Helsingin keskeltä taaksepäin viime kesän lämpöön.

Viime kesänä demarit tekivät välikysymyksen nuorisotyöttömyydestä ja opiskelija- ja nuorisojärjestöt ottivat yhdessä kantaa nuorten toimeentulon ja hyvinvoinnin puolesta. Vasemmistonuorten esityksestä kannanotossa vaadittiin ensisijaisesti toimeentuloa, eikä työtä. Hyvä niin.

Takaisin hetkeen ja talveen, Keskustanuoret kutsuivat helmikuun alussa koolle hätäkokouksen nuorisotyöttömyyden vuoksi ja vaativat nuorisotupoa. Kokoomusnuoret ilmoittivat tässä yhteydessä mm. kaipaavansa lisää joustoa. Demarinuoret taas vaativat nuorille suunnatun yhteiskuntatakuun ikärajan kasvattamista kolmeenkymmeneen ja aikarajaa tiputettavaksi kolmesta kuukaudesta yhteen.

Yhteiskuntatakuu tarkoittaa, että jos nuorelle ei löydy työpaikkaa tai sopivaa opiskelupaikkaa hän joutuu ilmaistyöhön harjoittelun muodossa. Minun on vaikeaa nähdä miten tällaiset hätäaputyöt ovat perusteltavissa 2010-luvulla, joka kriisistä huolimatta on vaurasta aikaa. Vasemmistonuoret osallistui kepulaisten hätäkokoukseen ja päätti olla allekirjoittamatta järjestöjen yhteiskannanottoa, koska se sisälsi kohtia, joita emme voineet hyväksyä. 

Meille vaatimukset ”aktivoivasta työttömyysturvasta” ja ”harjoittelun” lisäämisestä edustavat nuorten itseriistoa parhaimmillaan, aivan kuten koko ajatus nuorisotuposta. Viime vuonna 320 000 ihmistä teki työtä palkattomana, tähän joukkoon ei tarvita enää yhtään ketään.

Pahimmillaan ilmaistyö toimii lopullisena vieraannuttajana työmarkkinoilta. Onneksi on ne, jotka muistavat vielä viime laman. Tasavallan presidentti Tarja Halonen totesi valtiopäivien avajaisissa, etteivät pakot auta nuorisotyöttömyyden purkamiseen. Ranskassa nähtiin vuonna 2006 mittavia lakkoja ja ajoittain mellakoita kun maan hallitus yritti heikentää nuorten työehtoja.

Samaan aikaan Suomessa prekariaatti-liike toi esiin jouston merkityksen työmarkkinoilla; voitot haaliva työn teettäjä ulkoistaa riskin työntekijälle, aivan samalla tavalla kun pankit ovat talouskriisinsä yhteydessä yksityistäneet tappionsa valtioille. 

Ja mitä tekevät liuta poliittisia nuorisojärjestöjä Suomessa? Vaativat nuorisotupoa, joka voi ainoastaan toimiia julkilausuttua tavoitettaan vastaan ja heikentää nuorten oikeuksia.

Nuorisotupo tarkoittaa pahimmillaan sitä, että nuoret, joilla ei ole neuvotteluvoimaa vaativat itselleen eriytettyjä työmarkkinoita. Niitä samaisia, jotka Ranskassa aiheuttivat protestiaallon, joka puhutti jopa Suomessa.

Poliittisen muistin ollessa lyhyt palatkaamme vielä kerran viime kesäkuuhun ja Reclaim the Income -mielenosoituksen vaatimuksiin:
Meille yhteiskuntatakuusta puhuminen ja huolestuminen nuorista on kummallista uuskieltä, jonka todellinen tarkoitus on laittaa työttömät nuoret pakkotöihin. Olemme totaalisen kyllästyneitä siihen, että nuorisoa käytetään yhä enemmän ja enemmän ilmaistyövoimana… Työnsä hintaa polkemaan pakotettu nuori on se todellinen uhka! 1000 euron perustulo nyt!

Ei kommentteja: