16 huhtikuuta 2010

HV Matti


Vastoin ensivaikutelmaa otsikossa ei ole kyse haistattelusta. Sellaisenkin ymmärtäisin kyllä vallan mainiosti pääministeri Vanhasen luikerrellessa vaalirahasotkuaan pakoon jo kolmatta vuotta. 

HV viitannee Hyvään Veljeen, jolla tulevien ministereiden ostamista junaillut Arto Merisalo, tervehtii pääministeriä Helsingin Sanomien (14.4) julkaisemassa sähköpostissa. Muuna kuin ostamisena ei voi pitää nykyisen, ja myös eduskuntavaalien aikaisen, pääministerin yritysjohtajatapaamisia á 3000 – 10 000€. End of Story, räikeää korruptiota, peli poikki ja uudet vaalit. 

Näin tapahtuisi muualla vaan ei Suomessa. Ilmeisesti vaatimukset ja paine Vanhasen hallituksen eroamiselle sekä uusintavaalit eivät ole olleet tarpeeksi kovat. Tänään Iltasanomat vielä uutisoi, että Vanhanen on valehdellut Merikukka Forsiukseen liittyvistä rahoista. Ehkä tämä voimistaa vaatimuksia...

Yhteistyö rikollisten vaalirahanjakajien kanssa on Suomessa näemmä suvaittavaa kunhan pääministeri vastaa tarpeeksi monta kertaa: ”en muista”. Kun muisti pettää satojatuhansia euroja omalle puolueelle jakaneiden rahoittajien kohdalla, herää kysymys miten se toimii muussa päätöksenteossa.

Vanhasen muisti ei silti ole keskeinen asia. Jokaisen Vanhasen kanssa haastavan toimittajan tulisikin esittää kysymys: ”Mitä väliä sillä on, että et muista (tai ainakin väität niin)? Miksi et maan ja puolueesi johtajana kanna vastuuta siitä, että jopa puolet ministereistäsi on yksittäisten liikemiesten maksettuja miehiä ja naisia?

Itse epäilen, että päätöksenteon rapautuminen (esim. YLEn rahoitussekoilu) ja ydinvoimapäätöksen kiirehtiminen johtuu pelosta. Hallituksemme pelkää mitä tapahtuu siinä vaiheessa kun heidän paattinsa kolahtaa lopullisesti jäävuoreen ja lisää sähköposteja vuodetaan julkisuuteen. Yksi selitysmalli onkin, että mitään räikeitä heikennyksiä ei enää väännetä läpi, jos ei niistä ole lupauksia elinkeinoelämälle. Ydinvoimasta näitä lupauksia voi hyvinkin olla.

Ei kommentteja: