21 huhtikuuta 2010

Vuokrasopimuksia mafiatyyliin


Vuokrataso Helsingissä on jo pitkään hiponut taivaita. Ei ole ollenkaan harvinaista, että valtaosa käteen jäävästä rahasta menee asumiskustannuksiin. Keskellä talouslamaa, jolloin palkankorotukset ovat olemattomia, irtisanomiset kulman takana ja opiskelijoiden työllisyystilanne heikko vuokrat jatkavat nousuaan. Osittain kyseenalaisinkin menetelmin.

Helsinkiläisasuntojen vuokrat nousivat vuonna 2009 keskimäärin 4,7 prosenttia. Nousuvauhti on kiihtynyt selvästi, sillä vuosina 2004–2007 vuokrien nousu vaihteli vuosittain 1,1 ja 2,5 prosentin välillä. Vuokrien nousuun olisi puututtava pikaisesti turvaamalla vuokra-asuntojen rakentaminen ja  säätämällä vuokrakatto. Myös omistusasumisen etuoikeutettu verotuskohtelu suhteessa vuokralla-asumiseen on purettava.

Yleisestä vuokra-asumisesta ei sen enempää, mennään konkretiaan. Minulle välitetyssä sähköpostikeskustelussa suuren finanssikonsernin omistaman kiinteistön vuokrankorotuskeskustelu muistuttaa mafiatyylin neuvottelua, jossa vahvempi osapuoli sanelee vuokralaiselle ehtoja.

Tarina menee näin. Asukkaalle lähetettiin postissa ilmoitus uudesta vuokrasopimuksesta, jossa ainoa muutos oli 15% korkeampi vuokra kuukauden varoitusajalla. Vuokralainen tiedusteli isännöintifirmalta mistä on kysymys, mutta selkeän vastauksen saaminenkin oli hankalaa. Lopulta vastauksessa todettiin
Vuokrien maksimikorotukseksi päätettiin noin 15% joka on hyvän vuokratavan mukainen suositus maksimikorotukselle.
Vuokralainen ei kuitenkaan periaatteen henkilönä lopettanut keskustelua tähän vaan kaivoi esiin Hyvä vuokratapa -esitteen, jossa todetaan seuraavaa:
Jos vuokraa joudutaan vapaarahoitteisissa vuokrasuhteissa korottamaan muutoin kuin sopimuksessa mainitulla menettelyllä, on neuvottelut aloitettava vähintään 6 kuukautta ennen aiottua korotusta.
Vuokranantajalta toimeksiannon saanut isännöintifirma yritti siis sumuttaa vuokralaista vetoamalla hyvään vuokratapaan ja tulkitsemalla sitä väärin. Herääkin kysymys kuinka yleistä tällainen on? Ja kuinka moni vuokralainen on valmis käymään kauppaa vuokrastaan isännöitsijänsä kanssa?

Edellämainittu tarina päättyy hyvin. Vuokralainen sai siirrettyä uuden sopimuksen alkamaan kuuden kuukauden päästä ja säästi näin melkein kuukauden vuokran. Epäilen kuitenkin vahvasti, että vastaava sanelupolitiikka tuottaa kapitalisteille varsin sievoisen summan rahaa kyseenalaisin keinoin.

Onko sinulla vastaavia kokemuksia, jotka haluat jakaa? Ota yhteyttä facebookin tai sähköpostin välityksellä.

Ei kommentteja: