21 toukokuuta 2010

Ay-liike avoimeksi

Kuva: Perttu Iso-Markku

Matkasin torstaina Jyväskylän yhteiskunnallisen opiston "Ay-liiki avoimeksi" -paneelikeskusteluun puhumaan työelämän epäkohdista yhdessä Eeva Jokisen, Markku Kolarin ja Tarmo Pekosen kanssa. Keskustelu tulee verkkoon kuunneltavaksi lähipäivinä.


Itse korostin keskustelussa erilaisen työaikajouston ja epävarmuuden roolia tämän päivän työmarkkinoilla. Tähän ei valitettavasti kaikissa liitoissa ole pystytty puuttumaan, jonka takia asia akuutti. Taattu toimeentulo eli arjen turvallisuus on kaikkien niiden etu, jotka eivät elele pääomatuloilla. 

Opiskelijatoiminta nostaa esiin monia keskeisiä ongelmia kannanotollaan, jossa ilmaisivat tukensa SEL:n kamppaillulle. Ydinongelma on tietenkin se, että jos työntekijät asetetaan jatkuvasti laajenevien hierarkioiden avulla hyvinkin eriarvoiseen asemaan, niin meidän on vaikeampaa toimia yhdessä. Opiskelijatoiminnan sanoin: 
Tuemme kaikkia liittoja silloin, kun ne kamppailevat työntekijöiden työ- ja elinehtojen parantamiseksi. Naisista, nuorista, opiskelijoista, siirtolaisista ja muista prekaareista on jo nyt tehty halpatyövoimaa, jonka avulla heikennetään kaikkien työntekijöiden neuvotteluasemaa ja oikeuksia. Näin ei voi jatkua.
Valitettavasti tämä näyttää jatkuvan. Laman aikana uudelleenjako on huomattavasti hankalampaa kuin nousukauden aikaan. Puhuessamme työelämästä emme voi myöskään sivuuttaa toimeentuloa työn ulkopuolella ja työvoiman tuottavuutta ylläpitäviä perhe- ja muita rakenteita, jotka pohjautuvat muuhun kuin palkkatyöhön.

Edellä mainitun prekarisaatio-ongelman osana voidaan nähdä myös vuokratyö. Tämä siis tilanteissa, joissa sitä ei ole "valittu" vapauden vaan pakon takia. Sama koskee tietenkin myös osa-aika- ja pätkätyöntekijöitä. Näiden ihmisten todellisuus ja nykyinen edunvalvontajärjestelmä sekä pahasti aliresursoidut työsuojelupiirit ovat yhdistelmänä rautaa riistofirmoille, jotka haluavat luoda eri kastin työntekijöitä pitääkseen heitä aloillaan. Tähän liittyy myös olennaisena osana harmaa talous, joka koskettaa etenkin paljon ulkomaalaista työvoimaa käyttäviä firmoja.

Lähestyn vuokratyön epävarmuutta esimerkin kautta. Eräs tuttavani aloitti juuri vuokrafirman kautta työn logistiikka-alalla. Hänelle ja kollegoille, joiden työsopimus on voimassa "kunnes hommat loppuu" maksetaan 2€ alle työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Aiemmasta oppineena tämä henkilö, päätti tehdä työt ensin ja hakea palkkasaatavansa takautuvasti. Muut työntekijät eivät tienneet saavansa kirjaimellisesti laittoman huonoa palkkaa. Kerran aiemmin ystäväni on saanut kenkää ensimmäisenä päivänä vaatiessaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Tämän kaltainen kyykyttäminen on monin paikoin normi. Joskus alipalkkaus koskee ainostaan vuokratyöntekijöitä, eikä vakkareita.

Vuokratyötä ja työaikajoustoja yritetään ajaa yhä enemmän myös teollisen työn piriiin, jossa perinteisesti on ollut vahvoja ammattiliittoja suojaamassa työntekijöiden oikeuksia. Tästä Ilmailualan unionin, ahtaajien ja nyt viimeisimpänä elintarviketyöläisten lakotkin kertovat. Kun työnantaja vaatii heikennyksiä on työväen voitettava tuplasti, ensin estääkseen heikennykset ja toiseksi saadakseen aikaan jotain parannuksia itselleen ja perheilleen. 


Työnantajien painostus ei ole kovaa vain vaatimusten tasolla. Se kohdistuu myös henkilökohtaisemmin työntekijöihin. On tärkeää, että työnantajien keskenään solidaarinen ja ulossulkeva leikkaus- ja joustovimma saadaan loppumaan. Ainoa keino tähän lienee laaja-alainen yhteistoiminta. Työntekijöiden joukkokanneoikeuden lisäksi myös se, että työehtosopimukset katkeaisivat kaikki samaan aikaan mahdollistaisi samanaikaiset lakot ja laaja-alaiset, sekä solidaariset työtaistelutoimenpiteet.

18 toukokuuta 2010

Suomi vaikuttaa EU:ssa (tekijänoikeusmafian pussiin)

 Kuva: Wikipedia Public domain
Musiikkiteollisuus ja EU-komissio ovat jo pitkään vaatineet direktiiviä suoja-aikojen pidentämistä EU:ssa nykyisestä 50:stä vuodesta 95 vuoteen. Asia on kuitenkin kohdannut vastarintaa, myös Suomessa, ja jäänyt lepäämään. Nyt Suomen muuttunut kanta uhkaa kuluttajien asemaa koko EU:ssa. 

On huolestuttavaa, että tietoyhteiskuntaa kehitetään 50-luvulla säestetyn musiikin näennäisen suojelemisen ehdoilla. Koko yhteiskunnan laajuudella on käynnissä tiedon yksityistämis- ja kaupallistamisprosessi, joka haittaa uusien innovaatioiden ja osaamisen syntymistä. Tekijänoikeuslainsäädännön kiristämisen lisäksi yliopistojen yksityistämiskehitys on mainio osoitus tästä.

Ajatus köyhien taiteilijoiden toimeentulosta, joka suoja-aikakeskusteluun usein liitetään, on kaunis, mutta paikkaansapitämätön. Uudistus pelaisi Euroopan johtavien tutkijoiden mukaan suoraan suurimpien mediapuulakien pussiin. Sähköisten oikeuksien asiantuntija Kemppinen on todennut näin: 
muutoksesta hyötyisivät Universal, Sony BMG, Warner Music ja EMI sekä edunvalvontajärjestöt, eli Suomessa Gramex. Taiteilijoille siitä ei olisi hyötyä – harvoja supertähtiä lukuun ottamatta.
Suomi on yhdessä 9 muun EU-maan kanssa ollut estävässä määrävähemmistössä tähän kevääseen asti. Määrävähemmistön osalta Suomi on ollut vaankieliasemassa, joka nyt on notkahtanut tekijänoikeusmafian eduksi. Eduskunnassa sekä sivistysvaliokunta (15.4) että suuri valiokunta (21.4.) yhtyivät hallituksen muutettuun kantaan. Suuren valiokunnan mielipiteenvaihdos on merkittävä takaisku kuluttajille, vaikka siinä onkin esitetty, että 95 muutettaisiin 70 vuodeksi.

Tekijänoikeusasiat ovat herkkiä. Rupesin itse saamaan kiusallisia viestejä lobbarilta heti otettuani yhteyttä liutaan kansanedustajia aiheen tiimoilta. Yhteydet lobbareiden ja kansanedustajien välillä vaikuttavat siis olevan kunnossa. Toiseen suuntaan asia ei pelaa. Esimerkiksi sivistysvaliokunnassa ei kuultu ketään kuluttajapuolelta tai esimerkiksi kirjastojen ja museoiden edustajia. Myös aihetta tutkineet tahot puuttuivat tyystin kuultavien listalta. 

Saatuani näitä lobbausviestejä, jotka sisälsivät paikkaansapitämättömiä väitteitä esimerkiksi YLEn tekijänoikeuskorvauksista ja täysin epäloogisia olettamuksia, olin kirjevaihdossa tekijänoikeuksiin ja vanhaan musiikkiin perehtyneen tohtorin ja etnomusikologian dosentin Pekka Gronowin kanssa. Hänen mielestään keskeinen ongelma koko suoja-aikakeskustelussa on, että se pohjautuu mielikuviin, eikä faktoihin. 

Gronow arvioi, että yli 50 vuotta vanhoja teoksia soitetaan radiossa ja myydään levyinä noin 1% kokonaismäärästä, toteaa:
Koska jokaisella äänitteellä on muusikoiden osalta lukuisia oikeudenomistajia (koko orkesteri + solisti), yksittäisten muusikoiden hyöty suoja-ajan pidennyksestä on mitätön. Lisätulo muusikkoa kohti olisi euroja tai kymppejä vuodessa, harvoilla satanen. Ainoa hyötyjä on Warner, joka omistaa tuhansia vanhoja levyjä tuottajana.
Propagandassaan musiikkiteollisuus puhuu haudakaivajayhtiöistä, jotka hyödyntävät yli 50 vuotta vanhoja julkaisuja, maksamatta korvauksia . Tämän asetelman Gronow kääntää kokonaan päälaelleen ja korostaa kuluttajien etua:
Pikemminkin olisi puhuttava "hengenpelastajayhtiöistä". Ne levy-yhtiöt, jotka nykyisin omistavat 30 - 50 vuotta vanhoja levyjä, eivät juuri ole kiinnostuneita markkinoimaan niitä. Tämän voi tarkistaa pikakäynnillä Anttilaan, tai etsimällä vanhoja levyjä nettikaupoista. Mikään ei myöskään estä alkuperäisiä tuottajia myymästä edelleen yli 50 vuotta vanhoja levyjä, vaikka ne olisivatkin "vapaita". Jos markkinoilla on alkuperäisen tuottajan uusintapainos, ei "haudankaivajan" kannata pyrkiä samoille markkinoille. Vai onko tällaisesta näyttöä? Saamme kiittää pääasiassa harrastajapohjalla toimivia "haudankaivajia" siitä, että vanhaa aineistoa ylipäänsä on saatavissa.
Tunnepitoisen mielikuvapuheen lisäksi tekijänoikeuksien pidennyksiä ajavat lobbarit vetoavat Euroopan ja Yhdysvaltojen kilpailutilanteeseen. Tätä ei kuitenkaan perustella millään. Monissa Euroopan maassa ei edes ole seurantajärjestelmiä, jotka mahdollistaisivat suoja-ajan seuraamisen kauas historiaan. Kenelle korvauksia sitten maksettaisiin, tai keneltä musiikin käyttöön tulisi pyytää oikeuksia?

Vaikuttaakin siltä, että muutaman edelleen myyvän tuotteen oikeudet halutaan säilyttää ikuisesti samalla kun valheellisesti puhutaan voista köyhän taiteilijan leivän päällä. Suomen muutettuaan kantaansa EU-puheenjohtajamaan Espanjan otteet ratkaisevat miten asiassa käy. Tilanne ei kuitenkaan vaikuta lupaavalta.

10 toukokuuta 2010

Vaihda vapaalle

Viikonloppuna kävin ydinvoimamielenosoituksen, äitienpäivän vieton ja pyöräilyretken lisäksi katsomassa ammattilaisvapaaottelua Cage 13 -tapahtumassa. Tarkempaa reportaasia ja Anton Kuivasen haastattelun löydät ensi perjantain Kansan Uutisissa. Sitä odotellessa muutama räpsy yleisön pyynnöstä. Ottelutulokset ja lisää kuvia kulmasta.

Anton Kuivasen ja Raymond Jarmanin stare down.
myöhemmin Kuivanen painaa Jarmanin häkkiä vasten ja

tarjoilee vasuria. Kuivanen voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä,
tässä lähtevällä polvipotkulla.
Tom Niinimäki näyttää omassa titteliottelussaan Ben Boekeea vastaan malliesimerkin kimurasta.


Hallitsee,
lähtee
ja kiristyy. Seuraavassa kuvassa taputetaankin jo.
Markus Vänttinen hakee 93-kiloisten titteliottelussa Antoni Chmielewskia vastaan kuristusta

ja myöhemmin tyrmäystä. Vänttinen voittaa ottelun lopulta kaikin tuomariäänin.

06 toukokuuta 2010

Kriisi, ydinvoima, lakko ja voitto

Vapun jälkeinen työviikko on ollut hyvinkin työntäyteinen. Olen seurannut Kreikan tilannetta, elintarviketyöläisten lakkoa ja ydinvoimapäätösten etenemistä sekä osallistunut kansalaistoimintaan gambialaisen turvapaikanhakija Jawaran vapauttamiseksi säilöönottokeskuksesta.

Kreikassa nähtiin keskiviikkona 5.5. satojatuhansia ihmisiä kaduilla osoittamassa mieltään hallituksen säästöohjelmaa vastaan. Mielenosoituksen lopussa puhjeneissa mellakoissa kuoli kolme pankkityöntekijää. Uhrien kollegat pitävät kuolemantapauksia hallituksen syynä. Mielenosoituksissa vastustettiin valtavia leikkauksia, joissa pankkien ja rahoituslaitosten pelaaminen ja yksityiset voitot yritetään maksattaa kaikilla. 

 Kuva: libcom.org
Mittavan tukipaketin, palkanalennusten ja kurjistamisen läpiajamiseksi on Suomessakin nähty paikkaansapitämättömiä juttuja kreikkalaisten luksuksesta, joka halutaan nyt maksattaa muulla Euroopalla. Sosialismi.net kirjoittaa
Verkkolehti Marxistiki Foni arvostelee tiedusvälineissä esiintynyttä uutisointia hulppeista eduista, joita kreikkalaisilla on kerrottu olevan ja joiden on annettu ymmärtää johtaneen maan talousvaikeuksiin. Kampanjan tarkoituksena on kääntää muiden eurooppalaisten maiden työläiset kreikkalaisia vastaan, lehti kirjoittaa.
“Eurostatin mukaan kreikkalaiset työläiset tekevät keskimäärin pidempää työviikkoa kuin muut eurooppalaiset. Heidän työviikkonsa on 42-tuntinen, kun 27:n EU-jäsenmaan keskiarvo on 40,3 tuntia, ja euroalueen keskiarvo 40 tuntia.”
Eurostatin mukaan kreikkalaisten palkat kuuluvat euroalueen huonoimpiin. “Kreikassa keskimääräinen bruttopalkka kuukaudessa, mukaanlukien sosiaaliturvamaksut ja verot, on 803 euroa.” Jo ennen nykyistä kriisiä hallituksen erinäiset ohjelmat olivat polkeneet yksityisen sektorin reaalitulot vuoden 1984 tasolle.
Todellisuudessa koko kriisissä on kyse siitä, että "Kreikalle maksettava tuki" on pankkitukea.  On jännittävää nähdä mitä tapahtuu ja mihin suuntaan Kreikka, EU ja kapitalismi suuntaavat  ja auttaako kaavailtu miljardilainapaketti ketään. Kyseessähän on lainan ja keinottelun aiheuttamien ongelmien ratkaiseminen uusilla lainoilla.

Suomessa kapitalistit yrittävät suunnata uusille, tai pikemminkin takaisin vanhoille, urille. Suomen elintarviketyöläisten liiton SEL:n mukaan työnantaja ajaa mallia, joka mahdollistaa 10-tuntisen työpäivän ja 6-päiväisen työviikon. Viimeksi kun lakkoiltiin kahdeksantuntsen työpaivän puolesta, lakon aikana tapahtuneilla yhteenotoilla oli vakavia seurauksia seuraavana talvena. Tuolloin elettiin vuotta 1917.

Asia, jolla myös on vakavia seurauksia, pahimmillaan 100 000 vuoden ajaksi on hallituksen tänään tekemä esitys kahdesta uudesta ydinvoimalasta. Tämän takia kaikkien on syytä osallistua Äänestä ydinvoima historiaan kampanjan mielenosoitukseen lauantaina kello 12.00 Helsingin Rautatientorilla. Ota perheesi ja ystäväsi mukaan!

Mielenosoituksilla ja kansalaistoiminnalla voi vaikuttaa. Keskiviikkona 5.5. paine turvapaikanhakija Jawaran asian käsittelemiseksi uudestaan oli noussut niin kovaksi, että hallinto-oikeus asetti hänen käännytykselleen täytäntöönpanokiellon. Edellisenä päivänä Jawara onnistui jo kertaalleen keskeyttämään yritetyn käännytyksen. Hän on hakenut turvapaikkaa seksualiseen suuntautumiseen perustuvan vainon takia.
Kuva: Toni Hämäläinen
Jawaran vapauttamisensa vuoksi järjestettyyn mielenosoitukseen mies pääsi kaikkien onneksi itse kertomaan kuulumisensa. Erävoitto tässä kamppailussa siis. Käsittämätöntä sen sijaan on, että Suomen poliisi päästää tällaisia sammakoita suustaan. Komisario Juha Holopainen olisi halunnut käännyttää henkilön, jota hallinto-oikeus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin kielsi käännyttämästä kun hänen hakemustaan vielä käsitellään!