11 kesäkuuta 2010

Arjen kamppailut ja poliittinen valta



 Mielenosoitus oleskelulupien puolesta 31.3.
Isoäiteinä julkisuuteen nousseita Eveline Fadayelia ja Irina Antonovaa uhkaa tätä kirjoittaessa käännytys. Heitä tukeva laaja kansanliike järjesti maanantaina 31.3. mielenosoituksen heidän oleskeluoikeuden puolesta. Asia on herättänyt kiivasta keskustelua julkisuudessa ja käännytystä ei puolusta käytännössä kukaan.

Myös Matti Vanhanen yritti ratsastaa ihmisten turhautumisella ja vihastumisella ja lupaili edellisen maaliskuussa järjestetyn mielenosoituksen jälkeen pelastaa mummot. Lupauksia ei ole pitänyt lupaustaan. Aiheesta käydyissä keskusteluissa on myös häivytetty olennainen yksityiskohta; kyse on jälleen kerran maahanmuuttoviraston hakijan edun vastaisesti tehdystä laintulkinnasta. Ei yksiselitteisestä laista. Tämä on asia, josta siirtolaisaktivistit ovat puhuneet jo vuosia ja joka on voitettavissa poliittisesti. 

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että hallitus ja sen ministerit eivät uskalla kantaa vastuuta päätöksestä olla ahdistelematta ihmisiä, jotka elävät perheensä kanssa Suomessa. Kamppailu oleskeluoikeudesta on samalla liikkeen kamppailu vallasta poliittisen järjestelmän kanssa. Liikkeen on voitettava tämä erä, kaikki muu olisi inhimillinen katastrofi. 

Kansanliikkeiltä ja niiden yhteyksistä ihmisjoukkoihin myös vasemmiston olisi opittava, mikäli haluamme rakentaa vastavaltaa tai etenkin jos haluamme saavuttaa muodollista valtaa. Pelkästään lausumalla mielipiteitä ja äänestämällä vastaan maailma ei muutu. 

Voittojen saavuttaminen vaatii yhtä lailla toimintatapojen uudistamista kuin selkeitä poliittisia tavoitteita, jotta emme vain reagoi heikennyspyrkimyksiin. Keski-Tampereen puolueosasto on omissa kommenteissaan tavoiteohjelmaan todennut, että: ”yhteiskunnalliset kamppailut eivät synny vain ihmisten reaktioina alistukseen. Ihmiset kamppailevat myös pyrkiessään rakentamaan yhteiskuntaa omaehtoisesti kohti parempaa.” Jos me emme käsittele konflikteja edes omissa papereissamme, meillä ei ole myöskään edellytystä rakentaa kamppailevaa liikettä, joka jatkaa työväenliikkeen suurta kertomusta, jossa me yhdessä teemme muutosta. 

Jos emme pysty hahmottamaan ihmisten arjessa käymiä kamppailuja ja tarjoamaan tukeamme niihin, mikään vaalikampanja maailmassa ei pelasta kannatustamme. Tätä osoittavat myös viimeaikaiset gallup-luvut. Yksinkertaimmillaan tämä voi tarkoittaa yhden tai kahden selkeän voitettavissa olevan kampanjan määrittämistä ja käymistä selkeästi puolueen profiililla, eikä pelkästään yhteiskunnallisen ilmiöiden kommentointi. Kampanjoiden kärkien valinta on viime kädessä puoluejohdon tehtävä. 

Hyviä tavoitteita on tavoiteohjelmaluonnos täynnä, nyt vaan niistä valitsemaan ja mobilisoimaan alueellisesti ja valtakunnallisesti. Sen on alettava heti puoluekokouksen jälkeen.

Ei kommentteja: