08 kesäkuuta 2010

Ship to Gaza ja eksursio Ruotsiin

Israelin murhattua kansainvälisillä vesillä vähintään 9
avustuslaivan henkilökunnasta yli 10 000 ihmistä osoitti
mieltään Tukholmassa 31.5. Kuva: Shiptogaza.se

Vierailin Ruotsissa viime viikolla ja osallistuin matkalla useaan mielenosoitukseen. Israelin rikokset olivat katujen lisäksi kuuma puheenaihe myös Ruotsin lehdistössä. Koko oppositioblokki on kyseenalaistanut EU:n kaupansopimusten perustelut tilanteessa, jossa Israel toistuvasti käyttäytyy roistovaltion lailla. Jopa maan porvarillinen ulkoministeri Carl Bildt pitää Israelin Gaza-politiikka päättömänä ja ääriliikkeitä synnyttävänä.

Palestiina-solidaarisuusmielenosoitukset jatkuivat Tukholmassa myös loppuviikosta. Alla videoita Ship to Gaza -laivoilla olleiden ihmisoikeus- ja vasemmistoaktivistien puheista 4.6. järjestetystä mielenosoituksesta.



Kirjailija Matias Gardellin puheen jälkeen ääneen tuli Ship to Gaza -saattuessa ollut lääkäri Victoria Strand.



Mielenosoitusten lisäksi tapasimme matkallamme vasemmistopuolue Vänsterpartietin, paikallisten Vasemmistonuorten, Ung Vänsterin lisäksi myös lukuisia muita poliittisia ryhmittymiä.


Sosialidemokraattien sekä ympäristö- ja vasemmistopuolueen aloitettua yhteistyön Ruotsin oikeistohallituksen kaatamiseksi puolueet ovat joutuneet neuvottelemaan yhteisistä linjauksistaan. Vasemmistopuolue on joutunut myöntymään jonkin verran työoikeuksiin liittyvissä seikoissa, mutta saanut merkittäviä kansainväliseen solidaarisuuteen liittyviä vaatimuksia läpí neuvotteluissa. Kansainvälinen solidaarisuus on ylipäätänsä huomattavasti merkittävämmässä asemassa Ruotsin poliittisessa kentässä kuin Suomessa. Palaan elokuussa Ruotsiin perehtymään vaalityöhön ja vasemmistoblokin yhteiseen vaaliohjelmaan, siitä siis enemmän myöhemmin.

Erityisen inspiroiva poliittinen projekti, johon tutustuimme on verkon pääkirjoitussivu Dagens Konflikt, joka kommentoi politiikkaa yhdistelemällä teoriaa ja yhteiskunnallisten liikkeiden välittämiä konflikteja sekä puolueiden edustuksellisissa rakenteissa tekemien päätösten valossa. Pääkirjoitussivun ympärillä toimii myös ajatuspaja Konflikt, jonka analyysin lähtökohtana on yhteiskunnallinen ristiriita, konflikti, maailmaa eteenpäin vievänä ja muuttavana voimana.

Ajatuspaja järjestää seminaareja ja luentoja luokkapolitiikan edellytyksistä ja pitää valtasuhteet kieltävää objektiivisuutta vihollisenaan. Kaupunkisuunnittelun ja joukkoliikennejärjestetelyjen tuottavia valtarakenteita kyseenalaistavasta ja maksutonta joukkoliikennettä vaativasta Planka.nu -ryhmästä kirjoitan myöhemmin. Ammattiliittojen keskusjärjestöstä LO:sta en valitettavasti saanut paljoakaan irti, koska tapaamamme kouluttaja ei oikein vastannut kysymyksiini. Ensisijaisesti olisin ollut kiinnostunut vuokratyön ympärillä käydystä keskustelusta ja takuupalkkajärjestelmästä, joka on otettu käyttöön.

Takaisin sisarjärjestöihimme. Tasa-arvokysymysten huomioimisessa ja feminismin esiinnostamisessa ruotsalaiset ovat valovuosia Suomea edellä. Sain mukaani Ung Vänsterin feministisen oppaan järjestörakenteisiin. Uskon, että siitä on paljon opittavaa, kun pyrimme järjestössämme ja yhteiskunnassamme vapautumaan kahlitsevista sukupuolirooleista. Monessa muussa asiassa olen aika eri linjoilla sisarjärjestömme kanssa.

Ruotsissa on viime vuosina herätty prekaari työ -keskusteluun. Ratkaisuehdotukset vaan hämmentävät minua. Vasemmistokenttä on käytännössä häivyttänyt vaatimuksensa työajan jakamisesta, eli kuuden tunnin työpäivästä ja vaatii nyt kokopäivätyötä osa-aikaisille. Itse en ymmärrä logiikkaa, että on vaadittava enemmän, jotta voidaan vähentää. En tosin myöskään ymmärrä miksi työtä pitäisi tehdä enemmän kun tuottavuus on kokoajan kasvanut. Jos ei sitten haluta halpatyötä, jota on tehtävä mahdollisimman paljon tullakseen toimeen.

Työnostajat ovat erityisen eteviä halpatyön teettämisessä ja työehtojen polkemisessa paitsi rakennusalalla myös palvelualalla. Tukholmassa malliesimerkkinä härskistä työehtojen polkemisesta käy yökerho ja hotelli Berns. Kyseinen luksustila on irtisanonut ammattiliitto SAC:n aktiiveja ja palkannut tilalle järjestäytymätöntä työvoimaa. Tästä johtuen SAC on asettanut paikan saartoon. Perjantai-yönä 5.6. järjestettin noin 100 ihmisen mielenosoitus yökerhon edessä, johon mekin osallistuimme.



Viimeisenä päivänä Tukholmassa osallistuimme antirasistiseen Area Turns Red -festivaaliin, jossa järjestettiin keskustelutilaisuuksia, musiikkiesityksiä ja kirjamyyntiä. Tapahtuma oli erittäin onnistunut ja pääsimme vaihtamaan kokemuksia siirtolaisten oikeuksiin liittyvästä kampanjoinnista ja äärioikeiston levittäytymispyrkimyksistä.

Viimeksi mainitusta saimme myös esimerkin kun äärimmäisen väkivaltainen uusnatsilahko Svenska Motståndsrörelsen yritti hyökätä Tantolundenin festivaalialueelle kun sitä vielä pystytettiin. Päättäväisellä joukkotoiminnalla natseille tehtiin selväksi, että tämä ei tule ikinä onnistumaan. Lopulta paikalle ilmaantunut poliisi korjasi sätkivät natsit talteen. Kaikin puolin innostava matka, ei vähintään sen takia, että vasemmistolaiset liikkeet ovat Ruotsissa huomattavan paljon vahvempia kuin täällä ja niiltä on paljon opittavaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kannatatko Suomeen vastaavanlaista punavihreää liittoumaa kuin Ruotsissa on. Eli siis Vasemmistoliiton, SDP:n ja Vihreiden käymistä vaaleihin yhteisellä ohjelmalla, joka käytännössä olisi niiden hallitusohjelma.

Dan Koivulaakso kirjoitti...

Liittoumassa olisi monia puolia, ennen kuin sellaista rakennetaan on kuitenkin tärkeää saada omat rivit suoriksi ja määrittää selkeitä minimiehtoja yhteistyölle ja rakentaa uskottavaa vastavoimaa.

Tällä hetkellä ei näyttäisi olevan edellytyksiä muodostaa hallitusta mainitsemasi kolmen puolueen toimesta vuonna 2011.

Ilman, että saamme puolueellemme aseman, jossa voimme käyttää valtaa en kannata liittoumaa. Muussa tapauksessa kyllä. Vastavoiman rakentaminen liittoumassa on toki sekin mahdollista ryhmien kanssa, jotka haluavat selkeästi erottautua vero- ja menoleikkauspolitiikasta, jota nyt ajetaan.