25 syyskuuta 2010

Arvo vai intressipuolue?



Kirjoitukseni Liberossa 2/2010

Lähes kaikki puolueet ovat julistaneet tekevänsä arvopolitiikkaa. Elokuun lopulla myös Perussuomalaiset liittyivät omalla konservatismillaan tähän kolmen suuren ja Vihreiden kuoroon. 

On tärkeää, että Suomessa on yksi puolue, joka on rehellisesti jotain muuta, eli kannattajiensa ja viiteryhmiensä intressipuolue. Puolue, jonka kautta sen kannattajien arjen kamppailut oikeuksista ja toimeentulosta kanavoituvat suuremmaksi kokonaisuudeksi, muutosvoimaksi. Tähän tarvitaan Vasemmistoa. 

Vasemmisto kannattaa ainoana puolueena sosiaaliturvan reipasta parantamista ja työmarkkina-aseman parantamista, niin opiskelijoiden, pätkätyöntekijöiden, itseään työllistävien kuin kaikkien muidenkin työllään itsensä elättävien kohdalla. 

Arjen kamppailulla ei ole mitään tekemistä arvojen kanssa vaan työ-, opiskelu ja elinolosuhteiden parantamisella, oikeuksien, vapaa-ajan ja ihmisten autonomian lisäämisellä sekä pääoman komennon lopettamisella. Arvopuheet peittävät usein alleen tuotantosuhteista syntyvät yhteiskunnalliset ristiriidat ja pelaavat suoraan konservatiivisten populistien sekä samanaikaisesti sekä liberaalia että konservatiivista korttia pelaavan Kokoomuksen pussiin. 

Kokoomus on samaan aikaan maahanmuuttovastainen ja liberaalin monikulttuurin ihannoija ja kannattaa sekä vastustaa samanaikaisesti sukupuolineutraalia avioliittolakia. Kaksien korttien taktiikka vahvistaa oikeistoa, joka kahmii suurpääomalle minkä kerkiää. 

Populismi ei myöskään ole ratkaisu. Eduskunnassa Perussuomalaiset peesaavat Vasemmiston kantoja, eivätkä he Soinin kovista ja runollisista puheista huolimatta tarjoa mitään omaa. Suomessa on menneen vuoden aikana väläytelty lakko-oikeuden rajoittamista, päätetty kiristää opiskelijoiden suoritusvaatimuksia, ”yksityistetty” yliopistoja ja kavennettu sähköisiä oikeuksia. Viimeisimpänä kontrolliyhteiskunnan voittona on nähtävä sisäministeri Holmlundin käynnistämä selvitys kaikkien kansalaisten sormenjälkien siirtämisen poliisin käyttöön. 

Kaventuneiden vapauksien lisäksi tuloerot ovat karanneet käsistä. Kontrollipolitiikan Kokoomus myös köyhdyttää kaikkia paitsi Etelärantaa. Vuosina 1995-2008 palkkatulot kasvoivat noin 38% osinkotulojen kasvaessa 425% ja tulonsiirtojen jäädessä pakkasen puolelle. Kokonaisuudessaan tulonjako on siis kääntynyt pääoman eduksi suhteessa palkkoihin samalla kuin sosiaaliturvaa on murennettu ja veropohjaa kavennettu. Tarvitaan suunnanmuutosta. 

Kurjistava politiikka on muutettava uusjaon politiikaksi perustulolla sekä nostamalla kokonaisveroastetta, lopettamalla ylempiä tuloluokkia suosivat verovähennysoikeudet ja kiristämällä veroprogressiota. Tasaista tulonjakoa, perustuloa ja lisää oikeuksia tavoitellessamme myös palkkataistelu on avainasemassa. 

Palkkojen vaatiminen ei ole ahneutta, vaan työstä syntyvän arvonlisäyksen jakamista työn tekijöille. Vasemmistolla on kaikki edellytykset voittaa vaalit, työn lisäksi se vaatii kuitenkin yhteiskunnallista analyysia. Sitä on nyt tuotettava omista tavoitteistamme, arvopolitiikasta ja kaikista muista puolueista.

24 syyskuuta 2010

Elämän leppoistaminen



Olin alkuviikon Malmössä seuraamassa Pohjoismaiden neuvoston kokousta. Monien Kööpenhaminan esikaupungiksi luokittelemassa Malmössä on aina mukavaa, mutta tällä kertaa tuliaisena oli valitettavasti flunssakuume. 

Sisällön puolesta taskuun jäi mielenkiintoista pohdintaa työssäkäyntialue Köpis-Malmön välisistä rajaesteistä (eläkekertymä, työttömyysturva, pankkimaksut ja -siirrot) sekä yhteispohjoismaisesta pullonpalautusjärjestelmästä. Tulevaisuudessa panttijärjestelmä voisi olla samanlainen koko EU:n alueella ja säästää valtavasti resursseja.

Resurssien säästämisestä puhutaan myös Vanhalla ylioppilastalolla tänään järjestettävässä Kasvu murroksessa -konferenssissa. Seminaari on osa laajempaa hanketta, jonka päätavoitteena on tuoda Suomeen muualla Euroopassa vilkkaana käytävää keskustelua ekologisesti ja sosiaalisesti vastuullisista talousmalleista ja BKT:lle vaihtoehtoisista hyvinvoinnin mittaamistavoista. Keskustelu on ilmastokriisin lisäksi noussut pinnalle myös globaalin talouskriisin ja sen haasteiden johdosta. 

Konferenssin ensimmäisen puhujan kanadalaisen Peter Victorin mukaan taloustieteen keskeinen haaste on, että sen reaali- ja finanssitalouden lisäksi olisi otettava paremmin huomioon myös "luonnontalouden" rooli. Tällä hän tarkoittaa raaka-aineiden ja luontoon joutuvan jätteen vaikutusten arviointia sekä kestävää kehitystä. Victorin mukaan maailman ekologinen jalanjälki on viimeksi vuonna 1980 ollut ympäristön kestokyvyn kokoinen.

Samaa tematiikkaa, arjen leppoistamista koko yhteiskunnan tasolla, sivutaan myös Inton 12.10. julkaistavassa pamfletissa Radikaaleinta on arki, jota olen ollut kirjoittamassa. Nyt takaisin seminaarin pariin, tarkempaa analyysia Victorista ja seminaarin muista puhujista seurannee tervehdyttyäni.

15 syyskuuta 2010

Migrationsverkets verksamhet bör granskas

Mielipidekirjoitus HBL:ssä. Julkaistu 15.9. Kuva Ei karkotuksia
-mielenosoituksesta maahanmuuttoviraston edestä 19.1.2009

FST5:s Spotlight-program rapporterade 8.9.2010 om ett kosovoalbanskt par som sökt asyl i Finland på grund av att de inte är trygga i sitt hemland Kosovo. Mannen är katolik och kvinnan muslim. Kvinnans familjemedlemmar har tidigare misshandlat henne på grund av blandäktenskapet. Familjemedlemmarna har t.o.m. hotat döda paret.

Efter två års väntan i Finland beslöt Migrationsverket att utvisa paret, trots att de inte har någon landsrapport om Kosovo. I skrivande stund lever paret rädda och gömda någonstans i Kosovo.

Utlänningslagens paragraf 87 säger att en person ska "beviljas asyl, om han eller hon vistas utanför sitt hemland till följd av att han eller hon känner välgrundad fruktan för förföljelse på grund av sin religion". 

Enligt Sveriges migrationsverk finns det i Kosovo en allmänt utbredd misstänksamhet mot hur polisen behandlar representanter för olika etniska och religiösa grupper. I Finland anser Migrationsverket helt enkelt att Kosovo är ett tryggt land.

Det är dags att sätta punkt får Migrationsverkets godtyckliga praxis där beslut fattas på illa underbyggda fakta. Finland bör respektera asylsökandes dokumenterade berättelser, vörda för deras liv och hälsa samt bära ansvar för flyktingar från dokumenterat otrygga områden.

07 syyskuuta 2010

Vaalit lähestyvät, katse horisonttiin!

Mielenosoittajia sulkemassa valtatie 8:a Olkiluoto Blockade -tapahtumassa
Kolumni julkaistu Kansan uutisissa 3.9.

Eduskuntavaalikeskustelu käy jo kiivaana ja puolueet nokittelevat toisiaan. Vihreiden Sinnemäen todettua, ettei demareilla ole mitään linjaa verokeskustelussaan Heinäluoma veti herneen nenään ja vaati tilalle keskustelua eläkkeistä. Jo aiemmin demarit ovat päättäneet peesata populistien kelkkaa siirtolaiskeskustelussa ja jättää unelmahötön taakseen. Vaalit aikanaan näyttävät onko tämä poliittista realismia vai ainoastaan halpaa populismia. Ainakin demarit reagoivat kokoajan ja käyvät jo vaalikamppailua.

Vaalityötä tekevät myös Perussuomalaiset, jotka haluavat 15 kansanedustajaa, sisäministerin ja puolustusministerin tai kauppa- ja teollisuusministerin salkut. He vaikuttavat valitettavasti realisteilta. Miten sitten suhtautua Vasemmiston laskevaan gallupkannatukseen? Emme ole vielä avanneet vaalikeskustelua ja kertoneet, miltä haluamme Suomen näyttävän vaalien jälkeen. Tai mistä asioista me haluamme päättää vaalien jälkeen. Tähän on saatava pikainen muutos, jotta emme jää auttamattomasti jälkeen. Meidän on myös kerrottava millä ehdoilla haluamme hallitusvastuuta. Yrittäjyysohjelmamme linkittäminen laajemmin työelämän muutokseen olisi hyvä alku.

Kukaan ei ole esittänyt mitään konkreettisia avauksia punaisen ja vihreän yhteistyön suhteen. Sovittelemattomia ristiriitoja Vasemmiston ja demareiden välillä ovat toistaiseksi mm. näkemykset perustulosta ja siirtolaisuudesta. Vihreiden kohdalla linjaukset perusturvan tasosta sekä veroprogressio aiheuttavat päänvaivaa. Demareiden surkean jaman ja vihreiden vaaleihin asti kestävän hallitustyöskentelyn takia Vasemmistolla olisi nyt kuitenkin tilaa tehdä uusia rohkeita avauksia.

Ainoastaan olemalla aktiivinen, aloitteellinen ja taisteleva puolue voimme haastaa nykyistä valtatasapainoa. Uusia avauksia voisivat olla osuuskuntatoiminnan vahvistaminen, koulutuksen poliittisen luonteen korostaminen, holhouksen ja kontrollin vähentäminen sekä ennen kaikkea uusi, myös prekariaattia kokoava työväenliike.


Vaalien teemoina tulee olemaan mm. maahanmuutto, sosiaaliturvan tulevaisuus ja kauaskantoinen energiapolitiikka. Näistä meillä pitää olla edistykselliset 2000-luvun kannat, jotka turvaavat työntekijöiden neuvotteluvoiman, hyvinvoinnin ja ilmaston. Todistaaksemme olevamme tällä hetkellä ainoa oikea työväenpuolue meidän on otettava vahva kanta EK:n palkka-ankkuria vastaan ja kampanjoitava "minimipalkankorotuslinjan" luomiseksi ammattiyhdistysliikkeen parissa. Arvopuhetta on kuultu joka suunnalta jo tarpeeksi, meidän on korostettava materiaalista etua.

Koska olemme ylpeitä vasemmistolaisuudestamme, meidän on kannettava sitä lippua, jonka demarit ovat hylänneet. Siinä on Vasemmiston mahdollisuus. Vasemmiston on uskottava uusiin työläisiin, jotka haluavat parempaa ja, että on olemassa uusi mahdollinen vihreä työllistävä teollisuus. On katsottava eteenpäin.