25 syyskuuta 2010

Arvo vai intressipuolue?



Kirjoitukseni Liberossa 2/2010

Lähes kaikki puolueet ovat julistaneet tekevänsä arvopolitiikkaa. Elokuun lopulla myös Perussuomalaiset liittyivät omalla konservatismillaan tähän kolmen suuren ja Vihreiden kuoroon. 

On tärkeää, että Suomessa on yksi puolue, joka on rehellisesti jotain muuta, eli kannattajiensa ja viiteryhmiensä intressipuolue. Puolue, jonka kautta sen kannattajien arjen kamppailut oikeuksista ja toimeentulosta kanavoituvat suuremmaksi kokonaisuudeksi, muutosvoimaksi. Tähän tarvitaan Vasemmistoa. 

Vasemmisto kannattaa ainoana puolueena sosiaaliturvan reipasta parantamista ja työmarkkina-aseman parantamista, niin opiskelijoiden, pätkätyöntekijöiden, itseään työllistävien kuin kaikkien muidenkin työllään itsensä elättävien kohdalla. 

Arjen kamppailulla ei ole mitään tekemistä arvojen kanssa vaan työ-, opiskelu ja elinolosuhteiden parantamisella, oikeuksien, vapaa-ajan ja ihmisten autonomian lisäämisellä sekä pääoman komennon lopettamisella. Arvopuheet peittävät usein alleen tuotantosuhteista syntyvät yhteiskunnalliset ristiriidat ja pelaavat suoraan konservatiivisten populistien sekä samanaikaisesti sekä liberaalia että konservatiivista korttia pelaavan Kokoomuksen pussiin. 

Kokoomus on samaan aikaan maahanmuuttovastainen ja liberaalin monikulttuurin ihannoija ja kannattaa sekä vastustaa samanaikaisesti sukupuolineutraalia avioliittolakia. Kaksien korttien taktiikka vahvistaa oikeistoa, joka kahmii suurpääomalle minkä kerkiää. 

Populismi ei myöskään ole ratkaisu. Eduskunnassa Perussuomalaiset peesaavat Vasemmiston kantoja, eivätkä he Soinin kovista ja runollisista puheista huolimatta tarjoa mitään omaa. Suomessa on menneen vuoden aikana väläytelty lakko-oikeuden rajoittamista, päätetty kiristää opiskelijoiden suoritusvaatimuksia, ”yksityistetty” yliopistoja ja kavennettu sähköisiä oikeuksia. Viimeisimpänä kontrolliyhteiskunnan voittona on nähtävä sisäministeri Holmlundin käynnistämä selvitys kaikkien kansalaisten sormenjälkien siirtämisen poliisin käyttöön. 

Kaventuneiden vapauksien lisäksi tuloerot ovat karanneet käsistä. Kontrollipolitiikan Kokoomus myös köyhdyttää kaikkia paitsi Etelärantaa. Vuosina 1995-2008 palkkatulot kasvoivat noin 38% osinkotulojen kasvaessa 425% ja tulonsiirtojen jäädessä pakkasen puolelle. Kokonaisuudessaan tulonjako on siis kääntynyt pääoman eduksi suhteessa palkkoihin samalla kuin sosiaaliturvaa on murennettu ja veropohjaa kavennettu. Tarvitaan suunnanmuutosta. 

Kurjistava politiikka on muutettava uusjaon politiikaksi perustulolla sekä nostamalla kokonaisveroastetta, lopettamalla ylempiä tuloluokkia suosivat verovähennysoikeudet ja kiristämällä veroprogressiota. Tasaista tulonjakoa, perustuloa ja lisää oikeuksia tavoitellessamme myös palkkataistelu on avainasemassa. 

Palkkojen vaatiminen ei ole ahneutta, vaan työstä syntyvän arvonlisäyksen jakamista työn tekijöille. Vasemmistolla on kaikki edellytykset voittaa vaalit, työn lisäksi se vaatii kuitenkin yhteiskunnallista analyysia. Sitä on nyt tuotettava omista tavoitteistamme, arvopolitiikasta ja kaikista muista puolueista.

Ei kommentteja: